Valmistun huomenna yliopistolta
Valmistun huomenna yliopistolta eikä oma äitini halua tulla juhliini. Äiti on ihan ns. tavallinen ihminen, ei siis esim. päihdeongelmaisen tai vastaavaa. On kyllä aina pyrkinyt vähättelemään kaikkea, mitä teen ja käyttämään valtaa minuun ikävällä tavalla. Tämä oli siis vain yksi keino lytätä minua. Tärkeät asiat minun elämässäni ovat niin vähäpätöisiä, ettei hän viitsi vaivautua edes paikalle. No, onneksi oma perheeni ja mieheni äiti tulevat, ettei tarvitse ihan yksin pönöttää. En saisi antaa äitini pilata elämääni, mutta on todella vaikeaa käsittää, miksi oma äiti käyttäytyy noin minua kohtaan.
Kommentit (15)
Onko yliopistolla muka jotkut juhlat valmistuneille?
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:26"]Onko yliopistolla muka jotkut juhlat valmistuneille?
[/quote]
Niitä on kerran kuussa.
Onnea! Mahtava juttu saada tutkinto valmiiksi. Kiva, että myöskin juhlit. Olet juhlasi ansainnut. Vaikka nyt mieli onkin matala, ehkä se unohtuu vähäsen huomenna juhliessa. Toivon niin.
Ikävää, mutta nuo nyt ei oikeasti ole mitkään perinteisesti tärkeät juhlat. Itse kävin yksinäni hakemassa todistuksen, muutama läheisin kahvitettiin parin kuukauden päästä.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:26"]Onko yliopistolla muka jotkut juhlat valmistuneille? [/quote] Niitä on kerran kuussa.
[/quote]
Onko ne kaikissa yliopistoissa aina samana lauantaina? Eli juhliiko kaikkien Suomen yliopistojen tänä toukokuussa valmistuneet huomenna?
Kiitos onnitteluista! Valmistun alalta, johon kuuluu tiettyjä vanhoja traditioita, joten juhlat ovat erittäin keskeisessä asemassa. Muutoinkin kyseessä on hieno ja arvokas tilaisuus, jonne kyllä muiden vanhemmat ovat tulossa mielellään ja tietysti valmistuneista lapsistaan erittäin ylpeinä. Olen vain miettinyt itseäni äitinä, etten kyllä mistään hinnasta voisi jäädä pois oman lapseni valmistujaisista tai muistakaan hänelle tärkeistä tilaisuuksista hänen elämässään. Olin ostanut itselleni juhliin Guessin mustan mekon, ja sekin piti äidin heti lytätä. On kuulemma mauton eikö sovi minulle.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:26"]Onko yliopistolla muka jotkut juhlat valmistuneille? [/quote] Niitä on kerran kuussa.
[/quote]
Onko ne kaikissa yliopistoissa aina samana lauantaina? Eli juhliiko kaikkien Suomen yliopistojen tänä toukokuussa valmistuneet huomenna?
[/quote]
Ei, meillä esim. juhlittiin tänään valmistuvia. Joka toisella kerralla on juhla, joka toiselle taas haettavissa vain todistus toimistosta.
Ei juhli. Meidän yliopistolla on ensi kuun alussa ja seuraavan kerran joulukuussa. Itse saan paperit kk:n päästä, tulee postissa kotiin.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:39"]Kiitos onnitteluista! Valmistun alalta, johon kuuluu tiettyjä vanhoja traditioita, joten juhlat ovat erittäin keskeisessä asemassa. Muutoinkin kyseessä on hieno ja arvokas tilaisuus, jonne kyllä muiden vanhemmat ovat tulossa mielellään ja tietysti valmistuneista lapsistaan erittäin ylpeinä. Olen vain miettinyt itseäni äitinä, etten kyllä mistään hinnasta voisi jäädä pois oman lapseni valmistujaisista tai muistakaan hänelle tärkeistä tilaisuuksista hänen elämässään. Olin ostanut itselleni juhliin Guessin mustan mekon, ja sekin piti äidin heti lytätä. On kuulemma mauton eikö sovi minulle.
[/quote]
Onnea! Ja olen pahoillani puolestasi. :( Ei kai auta muu kun keskittyä rakastamaan ja arvostamaan niiden läsnäoloa jotka paikalle kanssasi tulevat. :)
Toisen ihmisen kipukohtia ei kai koskaan voi täysin tietää, sitä että mikä saa ihmisen toimimaan jotenkin erikoisesti. Itsekin olen huomannut joskus erikoisia reaktiota ympärillä silloin kun olen työllä ja tuskalla saanut edes hieman kiinni jostain yleensäottaen merkityksellisenä pidetystä asiasta. alkuun oli kyllä ihmettelemistä kun luulin että luonnollisesti varmasti hyvää minulle toivotaan mutta reaktiot ei sitten ole iloisia välttämättä ollutkaan. Ajoittain minusta tuntuu että olen sellainen ihminen / kasvanut sellaiseen rooliin että onnelliset asiat ja saavutukset eivät istu minulle, silloin taas olen muille tuttu itseni kun ryven jossain rapakoissa ja sellaisena minut on totuttu näkemään.
Onnea valmistumisesta! Olen pahoillani äitisi käytöksestä :( Toivon kuitenkin, että huominen päivä on muuten mukava ja muistorikas, vaikka hän ei tulekaan paikalle. Sä oot tehnyt ison urakan, ole ylpeä itsestäsi!
No omat sukulaiseni meinasivat olla tulematta mun maisterijuhliin. Olin suorittanut tutkinnon todella vaikeuksien kautta, osaksi ollut omaishoitajana äidilleni tämän vakavan sairauden aikana. Onneksi paras kaverini oli niin tohinoissaan mun puolesta, että sukulaisetkin tajusivat että iso asia kyseessä. Ongelma oli varmaan se, että heistä kukaan ei ollut itse opiskellut yliopistossa, joten ehkeivät ihan tajunneet tapoja ja omaa tietämättömyyttään väheksyivät asiaa. Osasivat sentään tuoda mulle ruusun, kun tulivat paikalle. Eivät olleet tajunneet miten juhlava tilaisuus on yms. (Toisaalta aika kumma, kun kaikki tietävät miten koko suku juhlii ylioppilasta...)
Onnea kumminkin ap:lle ja koita vihjaista äidillesikin, että tulisi. Sinähän voisit ostaa hänelle äidinlyyran, ellet ylioppilasjuhliin ostanut sitä. Ehkä sitten tulisi, kun saa kantaa kultaista lyyraa vasemmassa rintapielessään?
Inhottavaa että joutuu omaa äitiään vastaan jotenkin pelaamaan. Jotkut vain ovat sellaisia eikä missään nimessä kannata hienoa päivää ja sen suunnittelua uhrata surkutteluun. Pidätte vain hauskaa niin tietää sitten äiti mitä on tiedossa jos tulee sitten seuraaviin juhliisi.