Te jotka olette menettäneet lemmikin

Mäkin haluan uskoa. Koirani kuoli pari vuotta sitten, oli todella rankkaa ja meinasin mennä ihan sekasin, onneks ajan kanssa tuli parempi olo.. Vieläkin on niitä päiviä kun meinaa itku tulla

Todellakin uskon niin. Oma rakas koirani lopetettiin syövän vuoksi viime syksynä. Suru on vieläkin valtava ja ikävä vaivaa päivittäin. Ei se suru lähde mihinkään, se muuttaa vain muotoaan. Alkuun itkin ja itkin, nyt se ikävä on kipu sydämessä.
Pahoittelut sulle, ap, lemmikin menettämisestä :( se on aina kova paikka

Kaksi koira olen saattanut mullan alle. Uusia on tullut tilalle niin ei ole tullut liikaa ikävöityä. Eli hankkikaa uusi koiranpentu niin suru kaikkoaa.

En usko.

En kyllä usko tuohon.

En. Kuten en ihmistenkin suhteen. Suru on valtava mutta lopulta se muuttuu lähinnä haikeudeksi ja muistoiksi.

Mä en usko kuolemaan. Uskon että kaikki mitä on olemassa elää ikuisesti. Mutta muotoaan ne kyllä muuttavat. En usko että kohtaan esim. elokuussa kuollutta koiraani enää siinä muodossa mitä se oli sen eläessä sitä elämää jonka minä tunsin. Ehkä kohtaamme toisissa muodoissa joskus toiste, tai sitten emme. 

Mutta en minä tunne tuskaa asiasta, olen vain kiitollinen että sain 15 vuotta viettää hyvää aikaa sen koiran kanssa. 

uskon. ihansama mitä muut aattelee musta kun aattelen näin

Eipä ole tullut mieleenkään että näkisin kaikki elämäni menetetyt koirat ja kissat kuoleman jälkeen. Nurmikkoa leikatessa tuli kyllä mieleen että hienosti on viimeinenkin hauta maastoutunut nurmikkoon, enää ei tarvitse varoa leikkurin terän osumista maahan kun hauta on tasoittunut, elukoille, aikoinaan kovin rakkaille en kyllä ajatustakaan suonut.

Ihmisille on luvattu ylösnousemus, ei eläimille.

Toki lohduttaudun ajatuksilla sateenkaarisillasta, tuonpuoleisesta ja muusta. Saatan joskus puhuakin pari sanaa kuolleelle lemmikille. Ikäänkuin se kuuntelisi jossain.

Samalla tiedostan tuon kaiken lapsenuskoksi. Enhän oikeasti kuolemani jälkeen tapaa ketään. Kun virrat sammuvat niin se on siinä.

Lemmikit elävät muistoissani, mutta se on helpompi naamioida joksikin myyttisemmäksi.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 16:44"]Ihmisille on luvattu ylösnousemus, ei eläimille.
[/quote]

Jaa miksi? Eikö eläimet ole luonnostaan synneistä vapautuneita?

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 16:43"]

Eipä ole tullut mieleenkään että näkisin kaikki elämäni menetetyt koirat ja kissat kuoleman jälkeen. Nurmikkoa leikatessa tuli kyllä mieleen että hienosti on viimeinenkin hauta maastoutunut nurmikkoon, enää ei tarvitse varoa leikkurin terän osumista maahan kun hauta on tasoittunut, elukoille, aikoinaan kovin rakkaille en kyllä ajatustakaan suonut.

[/quote]

En mäkään juurikaan kaipaa vanhoja lemmikkejäni, vaikka ne olivat minulle eläessään rakkaita ja tärkeitä. Nuorempana kaipasin kyllä. Mutta naapurini hevosta kaipaan usein ja paljon, vaikka sen kuolemasta on jo 1,5 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 16:44"]Ihmisille on luvattu ylösnousemus, ei eläimille.
[/quote]

Wtf