Lue keskustelun säännöt.
Loppuuko syyllistys, jos sitten tekee sen toisen lapsen?
21.09.2006 |
Onko kenelläkään ollut se mieli että lapsiluku jäis yhteen ja sitten olettekin lopulta erittäin vastahakoisesti päätyneet tekemään toisen (pitkähköllä ikäerolla) tai sattui vahinko. Tuntuuko siltä että paine väheni vai tuliko vaan uudet paineet? Kannattiko muuten?
Kommentit (3)
Todellakin oli päättänyt, että lapsiluku jää yhteen mutta niinpä vaan 12 vuoden jälkeen, meille päätti tulla ihana iltatähti. Enään ei ole kyllä kukaan puhunut ainoasta, ilman sisaruksia kasvavasta lapsesta. Mutta sitten taas ne joilla on useampi kuin kaksi, tietysti jaksaa mainita kuinka helppoa on kun on vaan kaksi lasta. Kaippa niitä puheita saa aina kuunnella, vaikka olisi kymmenen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja äitini jaksaa marmattaa suuresta ikäerosta joka kerta, kun pojat nahistelevat keskenään...
Toisaalta, samainen äitini neuvoi, että ei kannata tehdä toista lasta hetiperään (hänellä esikoinen ei ollut vielä täyttänyt 3v kun kolmas lapsi syntyi).
Teitpä siis niin tai näin, niin aina jollakin löytyy jotain huomauttamista. Ei siis kannata välittää!
lapsia tehtiin = saatiin tarkoituksella kaksi parin vuoden ikäerolla, mutta sen verran voin vastata kysymykseesi että toisen kanssa vauvanhoitoon ja kaikkiin arkirutiineihin tuli ns. maalaisjärki enemmän mukaan. Esikoisen kohdalla kaikkiin asioihin tuli suhtauduttua kauhella " höyryllä ja vauhkoamisella" ts. vähän joka asiasta piti tehdä numero. Eihän se silloin siltä tuntunut, mutta nyt jälkeenpäin voi jo nauraa itselleen, että miten niin moni asia oli muka niin kauhean hankala. Eikä silloin lapsia edes ollut kuin yksi. Kahden alle 3v:n kanssa ei ehdi muuta kuin mennä usein siitä mistä aita on matalin. ja usko pois, elämä on paljon nautittavampaa kun on antanut luvan itselleen olla ei-taydellinen-äiti.