Millaisen kasvatuksen saa akateemisessa perheessä?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 21:33"]

Ystävän perheessä tämä on näkynyt niin, että kaikki lapset erittäin fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Suorittavat parhailla arvosanoilla huippututkinnot korkeakouluista myös itse. Harrastavat klassista musiikkia.  Syövät päivällisen yhdessä ruokapöydän ääressä ja keskustelevat sivistyneesti ajankohtaisista asioista , eivätkä "möyhää" kuten rahvas. Itse kuulun tähän rahvaaseen :D

[/quote] Ehkä ne viikonloppuperskännit on harvinaisempia akateemisissa perheissä? Ja minusta kaverin perheessä myös kiroiltiin enemmän kuin meillä; isäni on akateeminen ja äitini sh.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:47"]Jotkut akateemiset vanhemmat ovat käytännön asioissa täysin kädettömiä. Jotkut eivät ymmärä lasten perustarpeista tai psykestä yhtään mitään. Jotkut ovat emotionaalisesti kylmiä tai estyneitä omia lapsiaankin kohtaan.

Ei se akateemisuus ole tae hyvästä ymmärryksestä ja korkeakulttuurisesta ilmapiiristä kotona.

Nimim Pph
[/quote]
Toisaalta ihan samaa esiintyy duunariperheessäkin. Se että vanhemmat ovat lähihoitaja ja hitsaaja ei tarkoita sitä että he olisivat välttämättä millään tavalla ajan tasalla lapsiperheen käytännön arjen kanssa.

Yleisesti ottaen suvaitsevaissesti ajattelevan, muita kunnioittavan, hyvän itsetunnon, kriittisen, loogisen, kulttuuria arvostavan

Huonoimmillaan toki liikaa vaativan, opintoihin painostavan, lasta arvostelevan tai jopa lasta huomioimattoman.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:54"]

Usein (ei aina) akateemisessa perheessä annetaan malli siihen, että arvostetaan laajahkoa yleissivistystä ja ollaan kiinnostuneista yhteiskunnallisista asioista ja pystytään keskustelemaan niistä. Tähän liittyen luetaan muutakin kuin Seiskaa ja telkkarista katsotaan salkkareiden lisäksi myös uutiset.

[/quote]Ja tällaista voi olla myös ei-akateemisissa perheissä. Ei se ole mitenkään mustavalkoista erotella akateemisia ei-sellaisista, molempiin mahtuu monenlaista tallaajaa ja kulttuuria.

[/quote]

Pitää paikkansa, mutta useimmissa tietämissäni duunariperheissä ei juuri perusteta em. asioista.

[/quote]

Mä olen duunariperheestä. Meillä kasvatettiin tiukasti käytöstavat ja esim. vanhempien ihmisten kunnioittaminen ja ruoalla ei leikitä, ei kiusata ja mollata muita jne. Meitä neljä lasta ja heistä  kaksi yliopiston käynyttä ja kaksi amiksen käynyttä. Hyvät eväät saimme elämään. Yksi meistä sisaruksista, eniten opiskellut, on alkoholiongelmainen yksinhuoltaja. 

Ei tausta aina kerro kaikkea. Tämä on ikuisuusjankutus täällä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:47"]

Jotkut akateemiset vanhemmat ovat käytännön asioissa täysin kädettömiä. Jotkut eivät ymmärä lasten perustarpeista tai psykestä yhtään mitään. Jotkut ovat emotionaalisesti kylmiä tai estyneitä omia lapsiaankin kohtaan.

Ei se akateemisuus ole tae hyvästä ymmärryksestä ja korkeakulttuurisesta ilmapiiristä kotona.

Nimim Pph

[/quote]

Tämä totta. Vanhemmuus suoritetaan "kun se kai nyt kuuluu asiaan viimeistään kolmekymppisenä".  Ihan kuin tutkinnot suoritetaan, vanhempien hautajaiset suoritetaan jne. Olen seurannut vierestä tätä. Lapsen kanssa ei leikitä, ei pidetä sylissä, ei naureta yhdessä jne. 

14 - vuotiaan tyttöni yhden kaverin äiti on ely- keskuksessa töissä ja isä opettaa yliopistossa matikkaa ja muita matemaattisia aineita.
Olen kerran heidät tavannut, niin kyllä on juuri semmosia "herroja" että huhhuh.

Tyttöni aina kertoo kuinka kaveri on niin ylimielinen ja pätee kaikissa asioissa, vaikkei tietäisi aiheesta paskaakaan. Koulussa on opettajan "lellipenikka" mutta on yksinäinen. Tytöllä kuulemma on aina viimisintä muotia olevat vaatteet, makso mitä makso.
Hänellä on myös veli, opiskelee lääkiksessä kuulemma ja tyttö itse aikoo lukioon ( totta kai ) kuvataidelinjalle ja siitä aikoo Aalto- yliopistoon joksikin kuvataiteen professoriksi..?

Eli parhaimmillaan niistä akateemikkojen pennuista tulee tuommoisia omilla suorituksellaan ylpeileviä, ylimielisiä mutta yksinäisiä.
Näin minun mielestä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:54"]

Usein (ei aina) akateemisessa perheessä annetaan malli siihen, että arvostetaan laajahkoa yleissivistystä ja ollaan kiinnostuneista yhteiskunnallisista asioista ja pystytään keskustelemaan niistä. Tähän liittyen luetaan muutakin kuin Seiskaa ja telkkarista katsotaan salkkareiden lisäksi myös uutiset.

[/quote]Ja tällaista voi olla myös ei-akateemisissa perheissä. Ei se ole mitenkään mustavalkoista erotella akateemisia ei-sellaisista, molempiin mahtuu monenlaista tallaajaa ja kulttuuria.

[/quote]

Joo, mutta useammin näitä löytyy akateemikkoperheistä, kuin duunari-.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:35"]

Hyvän tai huonon. Akateemisetkin ovat vain ihmisiä.

[/quote]

Näin.

Akateemisuus ei tee kenestäkään hyvää äitiä tai isää. Yhtälailla olen törmännyt erittäin hyvästä ja "korkeatasoisesta" taustasta tuleviin henkilöihin, joilla on vakavia tunne-elämän ongelmia. Ne useimmiten eivät vain näy yhtä radikaaleilla tavoilla mitä alemman luokan ihmisillä, koska kulissit ja sosiaalinen status ovat korkeammassa asemassa mitä tasokkaampi perhe.

[/quote]

tai eivät näy yhtä radikaaleilla tavoilla, koska ongelmia kompensoi se puoli kasvatuksesta, jossa on korostettu pitkäjänteisyyttä, ennakointia ja asioiden hyvää hoitamista. Se ei ole ihan sama asia kuin kulissit tai status, mutta saattaa ulospäin näyttää samantyyppiseltä. Usein akateemisissa kodeissa painotetaan myös itsehillintää ja käytöstapoja, ja näiden ansiosta kovinkin ongelmainen ihminen onnistuu helpommin skarppaamaan tärkeissä paikoissa.

Meillä vanhempien akateemisuus näkyi lähinnä siitä että sain (luonnontieteitä koskeviin) kysymyksiini aika perinpohjaisia vastauksia, muistan kun ala-asteikäisenä äiti opetti tekemään risteytyskaavioita kun olin kysynyt silmienvärin periytymisestä. Tuntui hassulta lukiossa kun asia tuli kaikille uutena ja vaikena. Vastaavasti hämmennyin kerran kun tuttu ei osannut selittää lapsilleen miksi lehdet muuttuvan syksyllä keltaisiksi vaikka luulin sen olevan ihan yleissivistystä jonka kaikki tietävät. Myös apua läksyihin on aina ollut tarjolle mielin määrin.

Ei välttämättä mitenkään kovin sivistynyttä aina. Akateemisuus ei siis takaa sitä. Omat vanhempani ovat molemmat tekniikan alan akateemisia. Ja meillä oli aina ihan täysin juntti ja rahvas meininki kotona :D Liekö siitä kiinni että vanhempien lapsuudentausta oli erittäin köyhistä maalaistaloista. 

Meidän perheen junttius ilmeni siinä, että esim. koskaan en nähnyt vanhempien lukevan muuta kuin oman ammattialan kirjaa. Ei niitä kiinnostanut. Lehdet oli sen ajan 7 päivää tyylistä kamaa ja Me naisia. Puheenaiheet liittyivät lähes aina pelkkään lähiarkeen, meillä ei todellakaan käyty korkealentoisia keskusteluja yhteiskunnallisista aiheista. Joskus kyllä kitisivät erilaisista vääryyksiksi kokemistaan asioista kuten siitä miten paljon työttömät loiset saa tässä maassa tukia tekemättä mitään. Myöhemmin tajusin että eivät edes ottaneet oikeasti selvää mitä ne saa, vaan uskoivat juorut, joissa oli laskettu kaikki mahdolliset tuet yhteen, vaikka osa niistä tuista oli toisensa poissulkevia. Pääasia kun sai paasata laiskoja loisia vastaan. 

Sitten oli vielä se että meillä ei opetettu minkäänlaisia tapoja eikä annettu meille kokemuksia maailmasta. Esim. menin ekan kerran hampurilaispaikkaa tasokkaampaan ruokaravintolaan, kun itse lähdin opiskelemaan yliopistoon. Perheessämme ei ravintoloissa käyty. Perunaa ja ruskeaa soossia se on kunnon ruoka, ja vain tärkeilevät porhot käy ravintoloissa! Matkoilla emme käyneet koskaan paitsi kerran ruotsin risteilyllä. Mitään ei opetettu siitä miten pöydässä käyttäydytään, että pitäisi tervehtiä tai kiittää tms. Eivät ne semmoisia itsekään harrastaneet, kun olivat jokseenkin ihmisvihamielisiä asperger-tyylisiä ihmisiä molemmat.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:51"]

Varmaan sellaisia kärjistäviä stereotypioita on oikeasti suuntaan jos toiseenkin. No meillä puhuttiin paljon maailman menosta ja ilmiöistä. Luulin, että kaikissa perheissä puhutaan oikeasti muustakin kuin vain käytännön asioista, keskustellaan perustelluilla mielipiteillä, puhutaan tunteista jne. Toki näitä kaikkia voi olla myös duunariperheessä. Lapsia tuettiin kaikessa. Koulutusta arvostettiin yli rahan henkisenä pääomana, jota ei voi konkurssilla viedä pois. Siltikin sydämen sivistystä pidettiin tärkeimpänä pääomana. Itse olen tutkija, eikä meidän arki tai kasvstusmenetelmät eroa naapureiden (amk-ihmisiä lähinnä, myös jokunen yo-amis) vastaavista.

[/quote]

Olen saanuut tuollaisen kasvatuksen, vaikka molemmat vanhempani kävivät vain kansakoulun.

Toisaalta olen tuntenut 2 seksuaalirikollista, jotka molemmat olivat professorien lapsia.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 22:42"]

14 - vuotiaan tyttöni yhden kaverin äiti on ely- keskuksessa töissä ja isä opettaa yliopistossa matikkaa ja muita matemaattisia aineita. Olen kerran heidät tavannut, niin kyllä on juuri semmosia "herroja" että huhhuh. Tyttöni aina kertoo kuinka kaveri on niin ylimielinen ja pätee kaikissa asioissa, vaikkei tietäisi aiheesta paskaakaan. Koulussa on opettajan "lellipenikka" mutta on yksinäinen. Tytöllä kuulemma on aina viimisintä muotia olevat vaatteet, makso mitä makso. Hänellä on myös veli, opiskelee lääkiksessä kuulemma ja tyttö itse aikoo lukioon ( totta kai ) kuvataidelinjalle ja siitä aikoo Aalto- yliopistoon joksikin kuvataiteen professoriksi..? Eli parhaimmillaan niistä akateemikkojen pennuista tulee tuommoisia omilla suorituksellaan ylpeileviä, ylimielisiä mutta yksinäisiä. Näin minun mielestä.

[/quote] Ettei vain pieni kateuden kukkanen loistaisi tuolta tekstin välistä ;)

Miten akateemiset vanhemmat riitelee?

Omilta biologivanhemmiltani sain aika rennon kasvatuksen. Periaatteita oli vähän. Jos minua ei olisi huvittanut vaikka pestä hampaita, sain kuulla pitkän kuvauksen siitä, kuinka ikävä on pitkälle edennyt ientulehdus. Meillä keskusteltiin paljon, soitettiin ja laulettiin yhdessä, tehtiin "opettavaisia" kesälomamatkoja maantieteellisesti mielenkiintoisille paikoille sillävälin kun muut lapset etelän lomakohteissa tutustuivat erilaisiin hotelleihin. Mutta mitään ei harrastettu kauhean tavoitteellisesti tai hampaat irvessä. Meillä ei myöskään joutunut kotona katselemaan aikuisten juopottelua, mistä voin olla vanhemmilleni kiitollinen. Meillä kerkesi itse asiassa olla vuosien varrella paljon erilaisia lemmikkieläimiä, niitä sitten hoidettiin. Ja muutenkin liikuttiin luonnossa. Oli omistusasunto, mutta muuten ei ollut mitenkään kovin hienoa meillä, vaan aika kotikutoista. Sain vain yhden ohjeen tulevaisuutta varten isältä: opiskele mitä vain, mutta yliopistossa.

Naapurikorttelin dippainssiperheessä oli myös aika tavallista, mutta lapsilla hienot pelikoneet ja kai enemmän matkoja kuin meillä. Selvästi enemmän rahaa ja rahan arvostusta.

Siitä vähän matkan päässä yksi lääkäriperhe. En tiedä kasvatuksesta, mutta samanikäinen poika oli hyvin ilkeä. Muutenkin ihmeellisiä juttuja: perheen pienin jätettiin jonkin matkan ajaksi itsekseen pärjäämään (ei tietenkään pärjännyt, vaan meni kaverille). Nykyään tehtäisiin lasu-ilmoa tuommoisista.

Kaverilla johtavassa asemassa oleva isä (ainakin luulisin, että akateeminen) ja kotiäitipuoliso. Kunnolla kotikuria, tavoitteelliset soittoharrastukset, todistusten vertailua sukulaisten välillä, konservatiivisuutta, suku ja sukulaisten kuvista koostuva "kotialttari" tärkeä. Liki kaikki ruoka tehtiin itse. Panostusta hyviin tapoihin. Selvästi kunnianhimoisempaa porukkaa kuin me, mutta mukavia.

Juristikaveri on ihmisenä ja kasvattajana herkkä (joo, oikeasti), suojeleva, hyviin tapoihin panostava, hyvin siisti ihminen.

Yliopistolla toisinaan jotkut luennoitsijat hieman avautuvat perhejutuistaan. Enimmäkseen harmittomia tai ainakin tavallisia asioita mielestäni, mutta huomaa senkin, että toisinaan puuttuu sellainen hiekkalaatikoilta tai täältä tms. hankittu konsensus siitä, mikä on "normaalia". Vähän ehkä omin neuvoin tuntuvat pakertavan elämässä ja ratkovan pulmia. Ei kovin muotitietoista porukkaa ja hiukan epäkäytännöllistä. (Ymmärrän hyvin.) Mielestäni nuorissa polvissa ei näytä juuri olevan sellaisia täysin työlle ja egolle omistautuneita tiedepersoonia, jotka eivät edes tiedä, mitä perheelle kuuluu. Kai se on vähän niinkuin poliitikoissakin.

P.S. Jos joku tunnisti, niin moikka vaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:54"]

Usein (ei aina) akateemisessa perheessä annetaan malli siihen, että arvostetaan laajahkoa yleissivistystä ja ollaan kiinnostuneista yhteiskunnallisista asioista ja pystytään keskustelemaan niistä. Tähän liittyen luetaan muutakin kuin Seiskaa ja telkkarista katsotaan salkkareiden lisäksi myös uutiset.

[/quote]Ja tällaista voi olla myös ei-akateemisissa perheissä. Ei se ole mitenkään mustavalkoista erotella akateemisia ei-sellaisista, molempiin mahtuu monenlaista tallaajaa ja kulttuuria.

[/quote]

Ainakin ennen työväenluokkaisissa perheissäkin harrastettiin paljonkin kulttuuria ja luettiin monipuolisesti. On sääli jos mielikuva mustavalkoinen. Toisaalta ajat ovat muuttuneet ja seiskakulttuuri leviää, ehkä juuri siksi persut saavat niin paljon kannatusta.

Tunnen monia akateemisen kodin kasvatteja, kriittisiä ja ajattelevia ihmisiä, jotka ovat nyttemmin äänestäneet persuja. Persujen äänestäminen vaatii näissä piireissä kyllä rohkeutta tehdä omat päätöksensä. Maahanmuuttoasiat ovat tässä ryhmässä tärkein syy äänestyspäätökselle. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:47"]Jotkut akateemiset vanhemmat ovat käytännön asioissa täysin kädettömiä. Jotkut eivät ymmärä lasten perustarpeista tai psykestä yhtään mitään. Jotkut ovat emotionaalisesti kylmiä tai estyneitä omia lapsiaankin kohtaan. Ei se akateemisuus ole tae hyvästä ymmärryksestä ja korkeakulttuurisesta ilmapiiristä kotona. Nimim Pph [/quote] Toisaalta ihan samaa esiintyy duunariperheessäkin. Se että vanhemmat ovat lähihoitaja ja hitsaaja ei tarkoita sitä että he olisivat välttämättä millään tavalla ajan tasalla lapsiperheen käytännön arjen kanssa.

[/quote]Totta. Mutta sanottiinko tuossa ettei esiintyisi? Todettiin vain ettei ole tae ns hyvästä lapsuudesta tai kasvatuksesta akateemisessa perheessä varttuminen. Ap kysyi akateemisista ja siihen vastattiin. Koska ap:n aloituksesta luultavasti monelle tuli mielikuva että hän kuvittelee akateemisten vanhempien olevan kasvattajina ainoastaan tietynlaisia ja nimenomaan positiivisia.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:16"]

Miten akateemiset vanhemmat riitelee?

[/quote]Yhtä laaja kirjo on heidän riitelytavoissaan kuin kouluttamattomienkin. Kysyykö joku tosissaan tällaisia vai onko vitsikäs? Yhtä hyvin voisi kysyä miten ruskeasilmäiset vanhemmat riitelee :O

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 22:42"]

14 - vuotiaan tyttöni yhden kaverin äiti on ely- keskuksessa töissä ja isä opettaa yliopistossa matikkaa ja muita matemaattisia aineita. Olen kerran heidät tavannut, niin kyllä on juuri semmosia "herroja" että huhhuh. Tyttöni aina kertoo kuinka kaveri on niin ylimielinen ja pätee kaikissa asioissa, vaikkei tietäisi aiheesta paskaakaan. Koulussa on opettajan "lellipenikka" mutta on yksinäinen. Tytöllä kuulemma on aina viimisintä muotia olevat vaatteet, makso mitä makso. Hänellä on myös veli, opiskelee lääkiksessä kuulemma ja tyttö itse aikoo lukioon ( totta kai ) kuvataidelinjalle ja siitä aikoo Aalto- yliopistoon joksikin kuvataiteen professoriksi..? Eli parhaimmillaan niistä akateemikkojen pennuista tulee tuommoisia omilla suorituksellaan ylpeileviä, ylimielisiä mutta yksinäisiä. Näin minun mielestä.

[/quote]kuvataidelukiosta aalto-yliopistoon joksikin kuvataiteen professoriksi? jo on pitkälle menevät suunnitelmat! oletkohan ymmärtänyt täysin oikein?

Vanhempani ovat maistereita...