Lue keskustelun säännöt.
Miten suoraan otatte kantaa tuttavien kommentteihin?
22.05.2015 |
Olen pikkuhiljaa opetellut iän myötä olemaan suorempi. Olen ollut sellainen konflikteja välttävä ja halunnut olla aina kohtelias, ehkä liiankin. En ole koskaan halunnut pahoittaa kenenkään mieltä. Iän myötä olen oppinut sanomaan kantani, vaikka se ei ehkä kaikkia miellyttäisi.
Nyt mietin, miten suora haluan olla tai miten suora kannattaa olla. Kun vaikkapa sukulainen/tuttava tuo esille kantojaan tai lipsauttaa jonkun sammakon liittyen vaikkapa seksuaalivähemmistöjen tai kehityssvammaisten oikeuksiin, mulla nousee välittömästi karvat pystyyn. Avaatteko suunne tällaisessa tilanteessa ja sanotte, mitä ajattelette? Vai annatteko mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Jos ollaan vaikkapa sukupäivällisillä, ei haluaisi alkaa riitelemään, toisaalta mun oikeustajuani vastaan sotii tosi paljon vaikkapa rasistiset kommentit. Toisaalta sellaisessa tilanteessa ei halua käyttäytyä kärkkäästi tai alkaa haastaa riitaa. Toki voi sanoa asiallisestikin, mutta sekään ei kaikissa tilanteissa ole vaikuttamatta tilaisuuden ilmapiiriin. Miten sinä toimit? Jotkut letkautukset jää vaivaamaan mua tosi pitkäksi aikaa.
Kommentit (5)
Puutum aina ja joka paikassa ihmisoikeusrikkomuksiin ja halventavaan puheeseen mutta rauhallisesti ja asiallisesti. Ei ole tullut riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tekopyhää olla ottamatta kantaa silloin, jos on taipumusta jupista selän takana.
Kertomalla mielipiteensä saa aikaan keskustelua, jonka myötä kummatkin osapuolet ymmärtävät toistensa kannan. Joskus on kyse väärinkäsityksistä ja joskus ei. Asioissa saa olla eri mieltä.
Kaikkea muuta saa kommentoida, mutta toisten ulkonäkö pitäisi jättää sen ulkopuolelle useimmiten. Voihan sitä joskus kehua, mutta rajansa silläkin......
Paikalla tai paikallaolijoiden lähipiirissä ei ole seksuaalisia vähemmistöjä tai vammaisia, niin antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. Mitä sitä suotta tampion kanssa asiasta huvikseen jankkaamaan.
Kerron oman mielipiteeni, mutta en ala jankkaamaan. Jatkan keskustelua, jos se sujuu hyvässä hengessä, mutta jos huomaan että toinen hermostuu tai on liian tosikko, niin annan olla.
Vähän huumoria mukaan, sillä yleensä pärjää, vaikka asia olisikin vakava.
No mä papatan mun miehelleni jos joku möläytti sukukekkereillä jotain aivopieruja :D
Pysyy ne kohteliaat välit eräisiin, enpä sitten ole muuten kuin hautajaisten/juhlien merkeissä tekemisissä näihin