Muita lääkiksen ulkopuolelle jääneitä?

Keskimäärin lääkikseen päästään kolmannella yrityksellä. Hain itsekin ekaa kertaa (olen siis "tuore" ylioppilas) ja jäin ulkopuolelle. Odotuksia ei ollut kun en sitä fysiikkaa (luin lukiossa 2 kurssia) ehtinyt hanskaamaan kunnolla mutta ensi vuonna sitten :) lääkiksen opintoja ei (mielestäni aika luonnollisesti) voi avoimessa suorittaa mutta jos sinulla voimia ja motivaatiota riittää, voi lukemisen ensivuoden kokeeseen tietysti jo aloittaa.

Lääkiksen pääsyvaatimuksiin ei onneksi olla harkittu psykologisia testejä tai soveltuvuuskoetta. Mielestäni näin on hyvä, sillä lääkärin työ on loppujen lopuksi hyvin teoreettista asioiden osaamista. Soveötuvuuskokeet sopivat paremmin lähi- ja sairaanhoitajille, sillä heidän työnsä taas on enemmän sitä ihmisten kohtaamista kuin lääkärin. Sitä en kiistä, etteikö joillain olisi väärät motiivit lääkärinopintoihin, mutta he ovat vain vähemmistö. Mennessäni lääkäriin en kaipaa välttämättä sitä ihmisläheisintä tai lämminhenkisintä lääkäriä, vaan hänet, kuka osaa kaikkein parhaiten ja jonka taitoihin voin luottaa. Silloin ei haittaa jos lääkäri olisikin huono ihmisten kohtaamisessa.

24 jatkaa:

Unohtui sanoa, että sen sijaan että lääkiksen pääsyvaatimuksiin otettaisiin soveltuvuuskoe, potilaiden kohtaamista voitaisiin opinnoissa painottaa enemmän. Tietysti lääkärin on vastaanotettava potilaansa niin, että potilaan saa vakuuttuneeksi, että hänen ongelmansa on otettu todesta ja että hän voi luottaa siihen, että osaava lääkäri (joka voi olla hyvinkin nuori) löytää ratkaisun ongelmaan. Tuon enempää mielestäni ei kannata lääkäreiltä vaatia. Mielestäni lääkäri ei myöskään ole terapeutti, vaan hänen on kyettävä kertomaan huonotkin uutiset suoraan ja faktuaalisesti herättämättä ainakaan turhia toivoja mutta myöskään potilasta "lyttäämättä".

Tämä lähti nyt pahasti sivuraiteille aloituksen aiheesta, mutta mielestäni on hyvä keskustelun aihe tämä jonka joku tuolla ylhäällä aloitti toivomalla, että lääkäreillekin olisi psykologiset testit.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:19"]mun EX haki 7vuotta.. ja pääs kun sitkeesti jakso.. noin pieneenkö sä murrut? oot vissiin Milja? Milppu istassa? isi hei elättää... älä itke. [/quote] Mene kusipää vittuun

[/quote]

:D 

osu ja uppos! 

Tavallaan joo, mutta tavallaan taas ei. Lääkäri hoitaa ihmistä. Ihmisen kohtaaminen edellyttää lähes aina enemmän kuin "faktuaalisuutta" tai silkkaa tieteellistä tietopohjaa. Sekään ei ihan riitä, että "ei lyttää".

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:19"]

mun EX haki 7vuotta.. ja pääs kun sitkeesti jakso.. noin pieneenkö sä murrut? oot vissiin Milja? Milppu istassa? isi hei elättää... älä itke.

[/quote]

Ei ihme että on ex...

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 16:01"]Tavallaan joo, mutta tavallaan taas ei. Lääkäri hoitaa ihmistä. Ihmisen kohtaaminen edellyttää lähes aina enemmän kuin "faktuaalisuutta" tai silkkaa tieteellistä tietopohjaa. Sekään ei ihan riitä, että "ei lyttää".
[/quote]

Olen viestin 24 kirjoittaja. Olen kanssasi varmaankin aika samoilla linjoilla tuossa mitä sanoit, mutta tiedostan, etten ehkä osannut tuoda viestissäni ajatuksiani ihan pohjimmiltaan esille. Mielestäni lääkärin työhön tarvittava psykologinen soveltuvuus ei kuitenkaan ole niin merkittävässä osassa, että sitä pitäisi testata ennen lääkikseen ottamista. Kuten jo sanoin, sitä puolta pitäisi siellä koulussa sitten painottaa, kuten nykyään yhä enenevässä määrin tehdäänkin.

Lääkäri ei tietenkään ole tunteeton kone, joka kykenisi diagnooseja jakamaan potilasta (ihmistä) "lukematta" ja kuuntelematta. Eikä saakaan olla. Lääkärin ei tulisi olla kuitenkaan liian empaattinen, koska silloin helposti arviointikyky heikkenee kokeneeltakin ja faktojen esittämisestä sekä tiedon jakamisesta potilaalle tulee liian vaikeaa. Jokaisen lääkärin tulisi itse pohtia näitä juttuja ja tietysti aina olisi parasta löytää ääripäiden väliltä kultainen keskitie.

Lääkäreitä koulutetaan tosin tääläkin hetkellä tarpeeseen nähden aivan liian vähän, ja tästä kärsivät kaikki osapuolet- myös toiset lääkärit. En usko että soveltuvuuskoe ainakaan parantaisi tätä ongelmaa, ellei lääketieteen lisensiaatin paikkoja muuten lisättäisi.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:19"]mun EX haki 7vuotta.. ja pääs kun sitkeesti jakso.. noin pieneenkö sä murrut? oot vissiin Milja? Milppu istassa? isi hei elättää... älä itke. [/quote] Mene kusipää vittuun

[/quote]

:D 

osu ja uppos! 
[/quote]

No en ollut edes ap vaan silkastaan vitutti sun kommenti

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:00"]

Tänään tuli tulokset ja voin sanoa että nyt itkettää ja paljon. Tein hirveästi töitä keväällä mutta en päässyt sisään. Onko täällä kohtalotovereita? Montako kertaa olette hakeneet? Itselleni tämä oli toinen kerta.

[/quote]

Paljonko jäi vaille?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:07"]Haitko ap muualle? Monihan menee ensin lukemaan kemiaa vuodeksi pariksi ja yrittää uudelleen... ja uudelleen... Lääkiksessähän on myös yli 30-kymppisiä aloittajia, joilla on muita tutkintoja pohjilla. Tsemii...
[/quote]

Hain TKKlle ja sinne pääsin, sekä yliopistoon biologiaa lukemaan. En varmaan ota kumpaakaan paikkaa vastaan, vaan teen taas syksyn ja alkutalven töitä ja lasken ja luen kevään. Lääkis on kuitenkin se, mitä haluan opiskella ja mistä tiedän saavani tulevaisuuteni ammatin, halu on niiin kova.. Kiitos tsempeistä!:)
ap

Musta tulee lääkäri, jippeee!

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:34"]Musta tulee lääkäri, jippeee!
[/quote]

Onnittelut!:) mihin pääsit?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:40"]

Keskimäärin lääkikseen päästään kolmannella yrityksellä. Hain itsekin ekaa kertaa (olen siis "tuore" ylioppilas) ja jäin ulkopuolelle. Odotuksia ei ollut kun en sitä fysiikkaa (luin lukiossa 2 kurssia) ehtinyt hanskaamaan kunnolla mutta ensi vuonna sitten :) lääkiksen opintoja ei (mielestäni aika luonnollisesti) voi avoimessa suorittaa mutta jos sinulla voimia ja motivaatiota riittää, voi lukemisen ensivuoden kokeeseen tietysti jo aloittaa. Lääkiksen pääsyvaatimuksiin ei onneksi olla harkittu psykologisia testejä tai soveltuvuuskoetta. Mielestäni näin on hyvä, sillä lääkärin työ on loppujen lopuksi hyvin teoreettista asioiden osaamista. Soveötuvuuskokeet sopivat paremmin lähi- ja sairaanhoitajille, sillä heidän työnsä taas on enemmän sitä ihmisten kohtaamista kuin lääkärin. Sitä en kiistä, etteikö joillain olisi väärät motiivit lääkärinopintoihin, mutta he ovat vain vähemmistö. Mennessäni lääkäriin en kaipaa välttämättä sitä ihmisläheisintä tai lämminhenkisintä lääkäriä, vaan hänet, kuka osaa kaikkein parhaiten ja jonka taitoihin voin luottaa. Silloin ei haittaa jos lääkäri olisikin huono ihmisten kohtaamisessa.

[/quote]

Ei hyvanen aika! Laakarin juurikin taytyy osata kasitella paljon erilaisia ihmisia, kertoa hyvia ja huonoja uutisia, vastata toisten epatoivoon jne. Kannattaa panostaa muuhunkin kuin vain fysiikkaan ennen ensi vuoden paasykokeita...

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:40"]

Keskimäärin lääkikseen päästään kolmannella yrityksellä. Hain itsekin ekaa kertaa (olen siis "tuore" ylioppilas) ja jäin ulkopuolelle. Odotuksia ei ollut kun en sitä fysiikkaa (luin lukiossa 2 kurssia) ehtinyt hanskaamaan kunnolla mutta ensi vuonna sitten :) lääkiksen opintoja ei (mielestäni aika luonnollisesti) voi avoimessa suorittaa mutta jos sinulla voimia ja motivaatiota riittää, voi lukemisen ensivuoden kokeeseen tietysti jo aloittaa. Lääkiksen pääsyvaatimuksiin ei onneksi olla harkittu psykologisia testejä tai soveltuvuuskoetta. Mielestäni näin on hyvä, sillä lääkärin työ on loppujen lopuksi hyvin teoreettista asioiden osaamista. Soveötuvuuskokeet sopivat paremmin lähi- ja sairaanhoitajille, sillä heidän työnsä taas on enemmän sitä ihmisten kohtaamista kuin lääkärin. Sitä en kiistä, etteikö joillain olisi väärät motiivit lääkärinopintoihin, mutta he ovat vain vähemmistö. Mennessäni lääkäriin en kaipaa välttämättä sitä ihmisläheisintä tai lämminhenkisintä lääkäriä, vaan hänet, kuka osaa kaikkein parhaiten ja jonka taitoihin voin luottaa. Silloin ei haittaa jos lääkäri olisikin huono ihmisten kohtaamisessa.

[/quote]

Ei hyvanen aika! Laakarin juurikin taytyy osata kasitella paljon erilaisia ihmisia, kertoa hyvia ja huonoja uutisia, vastata toisten epatoivoon jne. Kannattaa panostaa muuhunkin kuin vain fysiikkaan ennen ensi vuoden paasykokeita...

[/quote]Totta, voi luoja jos luulee ettei lääkäri "kohtaa" työssään ihmisiä.. :D Kyllä itseä ainakin suunnattomasti vituttaa lääkäri joka ei edes osaa silmiin katsoa ja mumisee jotakin paskaa mistä ei saa sitten mitään selvää ja joutuu kyselämään oma-aloitteisesti kaiken, kun ei tämä "ammattilainen" osaa edes PUHUA!

Itse olen nyt vastavalmistunut lääkäri ja voin kertoa että tässä ammatissa muutamasta välivuodesta ja iän tuomasta kypsyydestä on iso etu :) Tähän työhön liittyy välillä rankkoja tilanteita ja päätöksiä, silloin on itsekin hyvä tietää miltä pettymys tuntuu. Ei voi olla hyvä lääkäri jos ei osaa asettua potilaan tilanteeseen.

Itse menin aikoinaan suoraan lukiosta lääkikseen ja kyllä sitä sai 22-23-v kandilääkärinä monesti selittää että ei ole TET-harjoittelija ;)

Joten uutta yritystä vaan ensi vuonna, joskus myöhemmin arvostat sitäkin kokemusta!

Sivuraiteille kun mentiin... itse jo useamman vuoden yliopistosairaalassa kandeja seuranneena täytyy sanoa, että toivottavasti jossain vaiheessa otetaan jo valintakokeissa huomioon hakijan taito kohdata potilaita. Palveluammatti sekin on.

Lääkis vetää myös huippuälykästä ylisuorittajaporukkaa, joiden ensisijainen tavoite ei ole sairauksien parantaminen ja ihmisten auttaminen, vaan näyttämisen halu ja sen "korkeimman tittelin" saavuttaminen yhteiskunnassa, osalla myös helppo raha. Älykkäälle, lahjakkaalle ja nopealle oppijalle lääkiskään ei ole mikään ylivertainen ponnistus.

Psykologiset testit eivät paljasta vääriä motiiveja. Toivon, että osa hakeutuu tutkijan uralle ja erikoistumaan huipuksi ja potilaslähtöisesti motivoituneet lääkärit sitten ihmisiä hoitamaan käytännön tasolla. Kirurgi saa olla kusipää, terveyskeskuksen yleislääkäri ei.

Puolisoni pääsi nyt sisään neljännellä yrittämällä! Jos mitenkään mahdollista, niin ota koko vuosi lukulomaa ja panosta kertaamiseen, valmennuskurssit tai ainakin niiden materiaalit ovat hyödyksi. Ei se mitään meinaa, ettet nyt päässyt. Mitä useamman vuoden opisekelet, sitä paremmat mahdollisuudet on päästä sisään, kun lukuaika vaan kasvaa! :) Kun on tarpeeksi sisua ja tahtoa, niin kyllä on mahikset päästä lähes kellä vaan. T. Juuri nyt tosi onnellisen miehen vaimo

Varmasti harmittaa aloittaja. Olet tehnyt kovan työn.

Näin pääsykoehuumassa kannattaa muistaa, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin lääkis. Lääkiksestä on kovin monella hyvin ruusuinen kuva sen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Todellinen lääkärintyö on usein muuta kuin ihmiset ennalta kuvittelevat. Jos haluaa tehdä ihmisläheistä työtä, on paljon muitakin vaihtoehtoja.

T. lääkäri

millasia ennakkoodotuksia teillä on ja miten todellisuus eroaa ennakkokuvitelmista

a

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 18:29"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:07"]Haitko ap muualle? Monihan menee ensin lukemaan kemiaa vuodeksi pariksi ja yrittää uudelleen... ja uudelleen... Lääkiksessähän on myös yli 30-kymppisiä aloittajia, joilla on muita tutkintoja pohjilla. Tsemii...
[/quote]

Hain TKKlle ja sinne pääsin, sekä yliopistoon biologiaa lukemaan. En varmaan ota kumpaakaan paikkaa vastaan, vaan teen taas syksyn ja alkutalven töitä ja lasken ja luen kevään. Lääkis on kuitenkin se, mitä haluan opiskella ja mistä tiedän saavani tulevaisuuteni ammatin, halu on niiin kova.. Kiitos tsempeistä!:)
ap
[/quote]
Ootko miettinyt kansalaisopistojen lääkislinjoja? Mä olin Länsi-Suomen opistolla vuoden ja pääsin sen jälkeen sisään. Opetuksen taso nyt ei ollut kaikilta osin ihan priimaa, mutta siellä korvessa sai keskittyä ihan täysin pääsykokeisiin pänttäämiseen syyskuusta alkaen. Lisäksi kurssikaverien kanssa oli paljon helpompi opiskella ja vertaistuki, jota toisillemme annettiin, oli kullanarvoista. <3 Mäkin olin päässyt bilsalle samana vuonna, mutta lykkäsin aloitusta ja menin tuonne opistolle. Kannatti! Siellä opiskellessa sai myös KELAn opintotukea, joka ei tietenkään vähennä korkeakouluopiskelun tukikuukausia. :)
Tutuille terkkuja!