Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaa elämä?
30.06.2015 |
Olen jostain saanut motivaation alkaa muuttaa elämääni mutta tuntuu että kaipaisin vinkkejä yms.? Jotenkin en ole aiemmin uskaltanut, kun en kuitenkaan pääsisi sinne missä muut ovat ja niin edelleen, haluaisin itsekin olla jossain hyvä ja jonkun mielestä "menestynyt" edes jossain.
Tilanteeni: olen vielä mielestäni hieman lihava (172cm/80 kiloa, 10 kiloa tiputettu, haluaisin tippua 60 kiloon jossa ennen olin), työtön, olen ottanut kaikki mahdolliset pätkätyöt vastaan (jota harvoin ollut tarjolla eli työkokemus miltei nolla), omaishoitajana ollut sairaalle lähiomaiselle, sen takia kun hänelle ei muita hoitajia olisi ollut ja kun minäkin olen ollut "vapaa", mutta muutto on pakollinen koska paikkakunnallani ei vain ole töitä, valmistuin pari vuotta sitten humanistiksi, töitä ei ole ollut, en ole lapsiakaan saanut vielä tehtyä enkä tiedä teenkö, kun miestäkään ei ole, ikää 29 vuotta. Onko minulla enää mahdollisuutta menestyä missään? :( Aikomus olisi opiskella uusi ammatti tai ainakin nyt aluksi muuttaa isoon kaupunkiin ja etsiä töitä...haluaisin vain olla jossain hyvä ja haluaisin että minullakin olisi joskus ns. hyvä työpaikka tai vastaava ylpeydenaihe itsestäni. Jos ei työpaikkaa niin sitten vaikka jokin yritys, tuntuu että kaikki nykyään jotenkin menestyvät niin hyvin, että saavat olla ylpeitä itsestään. Nyt en näe että saisin olla itsestäni ylpeä missään asiassa. Nekin, joilla samantyyline tilanne ovat sentään nauttineet elämästään, matkustaneet, juhlineet yms. En ole edes koskaan oppinut juomaan, juhlimassakaan en ole väsymyksen vuoksi pystynyt enkä uskalla matkustaa lentäen. Tosiaan selittämätön väsymys ollut myös vuosia, nyt vitamiinien avulla hieman parantunut.
Kommentit (8)
ap vielä, korjaus tähän: "ja jonkun mielestä "menestynyt" edes jossain" siis itseni mielestä haluaisin olla menestynyt jossain, en jonkun muun
onko täällä ketään joka saanut elämänsä oikeinkin hyväksi /käännettyä kelkkaa kokonaan vielä "vanhemmalla iällä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olin vielä sinkku 29 v, 31 v olin jo kahden lapsen äiti avoliitossa. elämä yllättää.
Mukava kuulla, kun ei vielä ole tuota miestä näkynyt...pitäisi varmaan alkaa harrastaankin jotain ja jos isommassa kaupungissa olisi niitä töitä niin pääsisi tapaamaankin enemmän ihmisiä...
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 18:55"]
mä olin vielä sinkku 29 v, 31 v olin jo kahden lapsen äiti avoliitossa. elämä yllättää.
[/quote]
isompaan kaupunkiin muutto voisi auttaa, kuin itsekin siitä kirjoitit, mieski voi ilmestyä sillon kun sitä vähiten odottaa..
Itselläni oli ura ja mies jo päälle parikymppisenä, lapsia ei tullut ja masennuin ja ura loppui siihen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan alkuun voisin sanoa, että sinä olet arvokas sinkkuna, työttömänä ja vähän pyöreänäkin. Sinulla on oikeus (ja velvollisuuskin) rakastaa itseäsi ja olla paras ystävä itsellesi. Elämäsi on sinun elämäsi, eikä siihen ole muilla kovinkaan sanomista, jos et tee jotain moraalisesti väärin. Opettele arvostamaan itseäsi, ja mieti niin että sinä ansaitsen hyvää terveellistä ruokaa, ruumiisi ansaitsee liikuntaa, sinä ansaitset työpaikan ja sinulla on osaamista moneen asiaan. Jos et usko itseesi, niin ei kukaan muukaan usko sinuun! Tässä muutamia vinkkejä, miten voit alottaa pikkuhiljaa elämänmuutoksen.
Aloita painonpudotus muuttamalla ruokavaliota vihannespainotteisemmaksi. On toisaalta turhaa antaa tähän yksityiskohtaisia vinkkejä, sillä sinun pitäisi löytää itsellesi hyvä ja terveellinen ruokavalio, josta tykkäätkin. Netti on pullollaan tietoa, mutta yksi varma sääntö painonpudotuksessa on: lisää vihanneksia reilusti. Kun olo alkaa tuntua paremmalta, niin lisää liikuntaa ja tee jotain sellaista mikä tuntuu sinusta hyvältä. Kun alat harrastamaan liikuntaa aluksi mukavilla lajeilla (onko se kuntosali, uinti, kävely, hölkkä, kotona jumppa, kotona painoilla jumppa, pyöräily; mieti mistä nautit), niin uusien lajien kokeilu ja liikunnan lisääminen tulee helpommaksi, kun liikunnasta on tullut elämäntapa. Älä tee alkuun liian tarkkaa ja rankkaa kuntosuunnitelmaa. Muista että olet tekemässä kokonaisvaltaista elämänmuutosta, ja siinä voi todellakin edetä liian nopeaa.
Mitä uraan ja työhön tulee, niin onko sinulla mahdollista käydä jotain alaa liitettävää koulutusta (joko ammattikoulu, amk, yliopiston täydennysopinnot), joka voisi potentiaalisesti lisätä työllistymismahdollisuuksiasi? Nyt kerkeäisit saada vielä täydentäviin opintoihin lisäopintotukikuukaudetkin. Mietin vain, että et varmasti halua heittää maisterin papereita täysin hukkaankaan. Olethan tehnyt kovan työn niiden eteen. Yrityksen perustaminenkin on hyvä vaihtoehto, mutta ensiksi kannattaa hoitaa oma mieliala kuntoon. Yrityksen perustaminen vaatii aina enemmän voimavaroja, kuin normaali työnteko. Jos sinusta tuntuu nyt, että olet alakuloinen ja alavireinen sekä väsynyt, niin yritä alkuun saada oma olosi paranemaan, vaikka sitten satunnaisten työkeikkojen tai opiskelun ohella. Ja 29-vuotiaana olet vielä nuorehko, muista se. Kerkeät vielä löytää miehenkin ja perustaa perheen, jos niin haluat tehdä. Mitään et ole vielä lopullisesti menettänyt.
Hei ap täällä! Palasin tähän keskusteluun katsomaan, joskos joku olisi jotain vielä kirjoittanut :) ja oli tullut pitkä avulias viesti! Pitäisi kai tsempata itseään "rakastamaan itseään", se kai tässä se suurin syy on, miksi asiat menneet päin prinkkalaa. Vertaan aina itseäni ja omia saavutuksiani muihin ja olen aina sitä mieltä että minä olen huonoin...siihen on pakko tulla muutos. Otin tänään vielä paremmin käyttöön nuo ohjeesi ruokavaliosta, olin jo aiemmin lisännyt kasviksia ja vähentänyt herkkuja yms. epäterveellistä.
Tuntuu että aika vaan kuluu niin nopeaan! Minusta ihan oikeasti tuntuu että lukiostakin olisi vain pari viikkoa vaikka siitä on iäisyys! Ja kun nykyään niin arvostetaan nuoruutta ja heti kun on lähempänä 30 ja yli aletaan hermostua jos ei ole lapsia, uraa yms. Ja sitten kun olen kuullut että vaikeampi saada töitä yms sitten.
Voisin kai lisäkoulutusta käydä kuten ehdotit, joka helpottaisi työn saamista. Harmittaa vain kun en jo etukäteen miettinyt työllisyyttä, koska monella muulla alalla se olisi helpompaa ja lisäkoulutuskaan ei välttämättä auta hirveästi, tai jonkun verran voisi auttaa ja maisemanvaihdos, paremmin työllistävään kaupunkiin. Tosin, tosiasia on että mietin kyllä hakiessani opintoihin, työllisyyttä, mutta silloin hyvin nuorena pääsin vain tähän koulutukseen, ja pari muuta joihin hain, paremmin työllistäviin, en päässyt.
Kiitoksi todella paljon ohjeista. Minulla on tapana stressata yms. ja kun aika kuluu niin nopeasti, tuntuu koko ajan että olen kohta jo 40 ja olen jo lukenut kaikkia että kuinka riskialtista silloin saada lapsia yms. Tiedän että siihen on vielä 11 vuotta aikaa mutta aika tuntuu menevän ihan kauheaa vauhtia enkä ole vielä työelämästäkään saanut kiinni. Tietysti ihmiset tekevät uraa ja lapsia samalla yms. Olen jotenkin muita "jäljessä", minulla ei ole koskaan ollut edes vauvakuumetta mutta olen sitä alkanut miettiä siksi, etten jäisi mistään paitsi, kun sanotaan että se on ollut ihmisen paras asia elämässä, perhe ja lapset. Stressaan jo nyt, entä jos niille kävisi jotain yms. kun itselläni ei ole ollut kovin helppo elämä ja haluaisin heille paremman mutta kun kaikkeen ei voi vanhemmatkaan vaikuttaa.
Nyt tosin perhettä enemän mielessä tuo ura, työn saaminen, pesämunan kerääminen yms. Otan neuvosi nyt heti käytäntöön! Jospa se pikkuhiljaa...en ole asioille pitkiin aikooihin mitään tehnyt kun aina muut ihmiset menneet edelle, jospa ansaitsisin nyt itsellenikin jotain ja saisin ilonaiheita itsekin
en ole aiemmin miettinyt ikäänikään, olen vain "porhaltanut" eteenpäin mutta nyt herännyt siihen että kaikilla muilla mies, lapsia, talo, ura, hyödyllisempi koulutus. Pystynkö koskaan saamaan muita kiinni enää, 30 ikävuosikin kolkuttaa :( olen todella pettynyt itseeni mutta minun on pakko ajatella toisin, koska tämä vain lisä sitä etten edes viitsi yrittää. Olen vain tuhlannut vuosia, neljän seinän sisällä oloon. Olen myös käyttänyt todella paljon aikaa muiden ajatteluun ja auttamiseen, kaupassa käynneistä kyydittämisistä yms. kaikkea vuosikausia, hyvä muitakin tosin ajatella mutta kaippa pitäisi itseäkin ajatella kun en tyytyväinen ole