Meinaako toiseen ihastuminen, ettei rakasta enää nykyistä?

Ei meinaa. Oon mäkin ihastunut toiseen, mutta en tietenkään olisi tehnyt mitään edetäkseni pidemmälle. Arvostan mun miestä ja meidän parisuhdetta sen verran. Rakastin ja rakastan edelleen enkä halua erota, niimpä tietoisesti välttelin ihastuksen kohteen seuraa kunnes se meni ohi. :)

Ei meinaa. Jos meinaisi, niin sitten kukaan ei rakastaisi ketään loppuikäänsä. Kun puhutaan vuosikymmenten mittaisesta suhteesta, niin kaikki ihastuvat jossain vaiheessa muihin enemmän tai vähemmän. Paitsi ehkä ne, jotka elävät nuo vuosikymmenet maakellarissa, eivätkä ole tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Pettäminen on sitten asia erikseen.

Kannattaa erota. Kyllä se on niin että mies ei ole enää sinun kanssasi 100 prosenttisesti tosissaan vaan haikailee uuden perään. Sinä tulet eron loppua kohden saamaan enää murto-osan miehen huomiosta ja sitten mies ilmoittaakin erosta joten kannattaa jo pistää ajoissa poikki suhde.

No olisi se hölmö edes salannut asian paremmin. Nyt on kamala ja riittämätön olo. AP

Riippuu paljon miehesi antaa ihastukselle tilaa elämässään. Jos se valtaa miehesi täysin, kertoo se ettei hän ollut tarpeeksi mukana teidän suhteessa taistellakseen sen eteen..
Jos mies pitää yhteyttä toiseen, tapaa häntä ja sinua laiminlyödään sanoisin että inon parempi erota ennenkun Kuvio tappaa sinut

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 15:02"]

No olisi se hölmö edes salannut asian paremmin. Nyt on kamala ja riittämätön olo. AP

[/quote]

Tyylikäs, 10 -.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 14:33"]Kannattaa erota. Kyllä se on niin että mies ei ole enää sinun kanssasi 100 prosenttisesti tosissaan vaan haikailee uuden perään. Sinä tulet eron loppua kohden saamaan enää murto-osan miehen huomiosta ja sitten mies ilmoittaakin erosta joten kannattaa jo pistää ajoissa poikki suhde.
[/quote]

Vasta muutama vuosi yhdessä. Joten tämä.
Muuten asia vaivaa sinua aina

Vain hömppäkirjoissa.

Ihastumisia tulee aina. Oon mäkin ihastunut nykyisen suhteeni aikana. Enpä tehnyt mitään harkitsematonta, sanoin vaan tälle ihastukselle että ei kiitos, kun lähestyi mua. Ajatuksia kukaan ei voi kontrolloida, tekoja voi. Ja ne on ne teot millä punnitaan se luottamus. 

Minäkin ihastuin juuri palavasti toiseen. Olisin edennyt vaikka miten pitkälle, jos vastapuoli oli ollut valmis. En kuitenkaan olisi/ole jättämässä perhettäni ja rakastan miestäni edelleen.

Itse olin entisessä suhteessa välillä ihastunut johonkuhun muuhun, mutta tiesin itsekin nämä ihastukset pintapuoliseksi, en (ainakaan luullakseni) antanut itseäni ilmi ja ihastukset menivät ajan mittaan ohi ja suhde oli koko ajan kasassa omaan mieheen. Sitten erään kerran tuli se elämää suurempi ihastuminen (joka sitten osottautuikin molemminpuoliseksi). Tästä en enää päässyt en yli enkä ympäri ja muutaman vuoden sinnittelyn jälkeen päätin erota miehestäni. Jälkikäteen olen ajatellut, että vaikka ajattelin ja luulin että kaikki oli ihan hyvin meidän suhteessamme, taisin kuitenkin koko ajan alitajuisesti etsiä jotain muuta. Nykyisen miehen kanssa en ole toistaiseksi ihastunut kertaakaan kehenkään ulkopuoliseen, vaikka olemme olleet yhdessä yhtä kauan kuin olin ehtinyt eksänikin kansa olla (voihan sekin päivä ehkä tulla eteen). Tavallaan olen ollut aina sitä mieltä, että pelkille tunteille ja ihastumisille ei voi mitään ja ne on ne teot jotka ratkaisevat - pitääkö ihastumista yllä esimerkiksi tapaamalla ihastustaan tai kertomalla asiasta muille. Kuitenkin sitten olen miettinyt myöhemmin, että ehkä siinä suhteessa olikin jo vähän enemmän vialla kuin myönsin, kun se aidan toisella puolella oleva ruoho alkoi aina houkuttelemaan.