Liikenteessä tulee ihan väkivaltaisia mielikuvia välillä, ne mopoautot

Kakkosasuntomme on täällä landella. Sinne ajetaan sitä yhtä  päätietä pitkin, joka on mutkainen ja mäkinen ja koko matkalta rajoitus 80 km/h. Liikennettä vähän, mitään ammattiliikennettä eikä rekkoja taikka muita härpäkkeitä ei ollenkaan. Tämä on siis haja-asutusalueella, maanviljelysseutua.

Voi olla että perjantaisin tuonne rannoille työntää kaikki esbo-boet, jotka ryysää töistään mahdollisismman aikaisin että ehtivät viikonlopun viettoon ja silloin on vamaan ruuhkaa. Minä en käy normaalisti päivätöissä, joten oleskelen täällä miten milloinkin enkä koskaan lähde liikkeelle niihin aikoihin kun on joku yleinen ruuhka-aika.

Siksipä juurikin mulle meinaa nousta suorastaan väkivaltaisia ja dramaattisia visioita mieleen kun matkateon tukkii joku paikallisen bönden nuorisolleen ostama MOPOAUTO. Prkleen prkel. Tulla körötellään sieltä heidän oman pellon liittymästä, käännytään sillä stnan ompelukoneella muun liikenteen eteen ja aletaan, v--u, pöröttämään seuraava joku 18 km sinne kylille niin ettei muita nähdä eikä ympärille katella. Taustapeili on vaan meikkaamista varten. Takana muu liikenne matelee, kun Nuori Isäntä etenee, sen minkä etenee. Eikä väistä, ei siirry sivumpaan, ei käännä levennykselle kun tommonne 45 min on jo körötelty.Ja saman verran on matkaa edessä. 

Autoni on iso citymaasturi ja mielessä joskus on että mitenkäkähän kauas tuonne pientareelle tuo lennähtäis jos oikein tuuppais tuota tötteröä kunnolla. En tajua että tuommoisia hökötyksiä ylipäätään myydään ja että jotkut niitä ostaa. Murrosikäisellä vaan ei ole vielä aivot kehittyneet niin valmiiksi että niitä vois liikenteeseen päästää. 

Aivojen kehittymisessä ei ehkä ole mitään isompaa vikaa niillä uudehkoilla, pienillä autoilla tötteröivillä "aktiivisilla" vanhoilla muoreilla, jotka vaihtaa sitä autoaan joka toinen vuosi ja joka vuosi ajaa edellistä vuotta huonommin. Tullaan kans sieltä omasta liittymästä tuosta vaan, kun ollaan niin kovasti hyväkuntoisia ja aktiivisia. Ja sitten aletaan nypyttään 70 km, ylämäessä 60 km koko sen matkan minkä kuka tahansa muu ajaa vajaa 100. Rajoitus on tosiaan 80, mutta tie ja liikenne kestää hyvin noin satasen matkavauhdin. 

Vähän isomalla, konservatiivisella mersulla tulee ne isännät liikenteeseen. Ollaanhan ajelemassa kuitenkin heidän takamettien ja suvun plantaasien poikki, joten he päättää mitä vauhtia muutkin ajaa. Keskellä tietä, ja taas alinopeutta eikä varmaan kiihdytä vaikka koko sen päivän loppuliikenne hinkkais perässä. Profiilissa näkyy takana ajavalle se niska- kenossa- ajoasento ja lippis. Että mun tekis joskus v-u mieli käydä sanomassa muutamalle niille, että kato sinne taustapeiliin jo helevetti, täällä on muitakin. 

Täysin kokonaan ilmaan pitäisi räjäyttää ne vuoden 1989 honda civicit jotka tulee perse edellä vastaan jo moottoritiellä. Mitä ne tekee siellä ja mitä ne tekee liikenteessä ylipätään? Helevettiin sieltä. 

Lapsiperheet jollain mitsubishi-lancer-sedan vuodelta jotain, takapenkillä räkäisiä lapsia, kuskina väsyneen näköinen, tukka poninhännällä sutaistuna nainen. Miestä ei useinkaan kyydissä ollenkaan ja jos on, niin ei ikinä ajokunnossa eli kuskina. Mahtaa olla rattoisaa matkailua tuokin.

Kaikenmaailman tarinankertojaa siellä viilettääkin. Maantiellä ei tarttis liikkua kuin niiden joilla on varaa kunnolliseen autoon (min. 50 000 ege) ja joilla on rohkeutta ajaa sitä autoa ja saada liikenne toimimaan.

Kaikki muut, ihan kaikki, saa laittaa jonnekin onnibussiin 8 egen matkalle jonnekin minne ne sitten vaan on menossakin. 

Tämmöinen kesäsesonki on erityisen stressaavaa aikaa kun turistit muutenkin alkaa ajeleen teillä. Onneksi täälläpäin ei ole mitään karavaanarikeskittymiä eikä niitä jäätelöautoja liiku täällä. Siellä niitä törppöjä onkin. Parkeerataan se tötterö jonnekin yleisen rannan reunaan ja taitellaan telttatuoli ulkopuolelle. Akka nostaa kukkapurkin portaan reunalle. Se ei ole kuule teidän leirintäalue, vaan yleinen ranta.