Erityislapsen päiväkotihoito silloin kun äiti kotona

Itselläni on näin. Meillä kolme lasta ja esikoinen kehitysvamman ja dysfasian vuoksi oppimassa taitoja päiväkodissa, vaikka olen 3vuotiaan ja vauvan kanssa kotona.



Esikoinen meni 1.5v hoitoon ja on koko ajan ollut.



Monessa ketjussa mainitaan, että on hyväksyttävää viedä erityislapsi hoitoon vaikka olisikn kotona. Näinhän se on, koska ei vanhemmat pysty mitenkään antamaan sellaista esimerkkiä lapselle, joka autaisi häntä saamaan ikätovereitaan kiinni kehityksessä. Minä en pysty antamaan tarvittavia terapioita, vaikka kuinka tiedän jo erityislapsista yhtä ja toista.



Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että itse olen kotona ja törmään jatkuvasti epäluuloihin ja epäilyksiin. Miksi olen vienyt lapseni hoitoon? Ja kun en ihan kaikille jaksaisi aina selostaa, että miten lapseni on erityislapsi ja tarvitsee tukea kehityksessään.



Lapseni ei ihan kaikkea ymmärrä ja siksi on vaikea hänelle itselleenkin kertoa miksi olet hoidossa. Kotona on välillä liian hiljaista, nuorepi tytär ikävöi siskoaan. Päivä alkaa vasta kun isosisko tulee taksilla kotiin.

Pikkusiskon kanssa teemme paljon juttuja yhdessä, käymme kerhoissa ja pusitoissa ja kutsun perheellisiä kylään päivisin, että olisi hänelläkin tekemistä. Mutta nyt kun on vauvakin, jää keskimmäinen väkisinkin välillä seuraa vaille.



Erityislapsemme on saanut hyvin kiinni ikäisiään, vaikka kaukana vielä ollaankin " normaalista" . Eli meille päiväkoti on tehnyt tosi hyvää kehityksen kannalta.

Mutta suruakin tietysti, kaikilla meillä. Olisi niin ihana aamuisin nautiskella yhdessäolosta. pötkötellä yhdessä pitkään, syödä rauhassa aamiaista, lähteä yhdessä ulos ja touhuta arkisia askareita yhdessä. Mutta se ei ole mahdollista.

Onneksi on vikonloput, jolloin saamme kaikki, koko perhe olla yhdessä.



En oikein tiedä, miksi tämän kirjoitin, mutta halusin antaa ajateltavaa, että joskus on niinkin, että vaikka haluaisi pitä lapsensa kotona, se ei ole mahdollista.