Lue keskustelun säännöt.
Kuulostaako siltä, että minulla on aspergerin oireryhtymä?
23.06.2015 |
Tiedän, ettei teistä kukaan voi tietää, mutta kysyn silti. Neurologin käynnit ovat kalliita, ja näin opiskelijana (19-vuotias nainen) siihen ei ole juuri nyt varaa.
Epäilen siis, että minulla saattaisi olla aspergerin oireryhtymä, minulla on mm. tämänlaisia oireita.
- Jumittuminen yhteen asiaan, esim. siivotessa. Vaikka tietäisin, että kannattaisi imuroida sen sijaan, että pyyhkii seiniä joissa ei ole edes paljoa likaa.. huomaan, että aikaa on kulunut tavallaan "turhaan" hommaan. Minun on myös vaikea päättää, mistä aloitan hommat.
- Muiden ihmisten on välillä vaikea ymmärtää, mitä tarkoitan, olen epäselvä.
- Olen erittäin empaattinen ja herkkä, en esim. pysty lukemaan uutisia koska pahat asiat saavat minut itkemään ja mahan kipeäksi huolesta. Sanoisin kuitenkin, että olen melko ilmeetön, ehkä vakavankin/pelokkaan oloinen. (Tosin minulla on sosiaalista ahdistusta)
- Olen todella herkkä tietyille hajuille, esim. jonkun ihmisen ominaishaju. Jos kylässäni on käynyt joku, avaan heti ikkunat hänen lähdettyään ja suihkuttelen ilmanraikastinta joka paikkaan. :D Jos joudun sietämään epämiellyttävää hajua pitkään, minulle tulee tosi sekava ja surullinen ja ärtynyt olo.
- Olen myös herkkä melulle. Lasten tai vauvojen itku/huuto kuluttavat minua, usein myös normaali puhe vaikka eri huoneessa.
- Jos joku vahingossa osuu minuun, ikään kuin tuntisin sen häiritsevästi itsessäni vielä pitkään sen jälkeen.
- Olen hyvä mm. kielissä ja muissa asioissa mitkä kiinnostavat minua. Minun on erittäin vaikea oppia niitä asioita, mitkä eivät kiinnosta.
- Outoja tapoja, esim. haistan astiaa ennen kuin juon siitä. Ne tapahtuu ihan luonnostaan ilman, että edes olen tajunnut (mulle on huomautettu).
- En yleensä tajua vitsejä, otan kaiken tosissani. Minulla on kai outo huumorintaju, nauran usein komedioissa eri kohdissa kuin muut.
- Vihaan kaikkea epäoikeudenmukaisuutta niin paljon, että pienetkin epäoikeudenmukaisuudet saavat minut erittäin ärtyneeksi. Sama, jos joku ei ymmärrä mitä tarkoitan. Haluan olla varma, että henkilö ymmärtää mitä tarkoitan, ja jos se ei ymmärrä, niin minua alkaa ärsyttää, koska en viitsi jankuttaa ja sitten olen häiritsevän vihainen ja turhautunut ja koitan niellä raivoni. :D
- Tykkään viettää aikaa yksin.
- Ujo, aika kömpelö kehonkieli (en tiedä välillä miten pitäisin käsiä jne)
- Vaikea välillä tajuta yksinkertaisia arjen asioita, mutta vaikeita asioita tajuan helpommin. En pidä itseäni kovin fiksuna, mutta keskiarvoni lukiossa ja peruskoulussa oli aina n. 8, vaikka en panostanut. ÄO-testien mukaan olen hieman keskimääräistä älykkäämpi.
- Meikkaan, pidän huolta hygieniasta, mutta en koskaan muista harjata tukkaani kunnolla, se on siis takkuisen oloinen.
- Olen aika periaatteellinen tietyissä asioissa (esim. ruoan pois heittäminen, valojen jättäminen päälle vessaan), ja saatan huomaamattani (tutuille) saarnata niistä, vaikka en tarkoita mitään pahaa.
- Huono kasvomuisti, hahmotan henkilön mielessäni mutta kasvonpiirteitä en muista ja tuntuu siltä, että katson ikään kuin "läpi". Välttelen katsekontaktia.
Tuossa oli muutamia, mitä mieltä olette? Ainiin, yksi aspergerin piirteistä mitä minulla ei ole, on ylenpaattinen kiinnostus jotain tiettyä aihetta kohtaan. Saattaa tulla kausia, jolloin pidän kirjottaimisesta ja kirjoitan tunteja päivässä, mutta sekin yleensä hälvenee ajan kuluessa.
Kommentit (10)
Joo, tottahan toki! Av-diagnoosi on ihan yhtä luotettava, jopa luotettavampi, kuin kalliin erikoislääkärin tekemä! Joten sanoisin, että kyllä sinulla assberger on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin tuli mieleen add ja erityisherkkyys
Olin todella rauhallinen lapsena, eikö ADD:ta sairastava aikuinen ole yleensä lapsena ollut vilkas?
Ap
Huh, aivan kuin omaa tekstiäni. Takkuista tukkaa myöten. Olet kuin minä - siis aistiyliherkkä tai ns. erityisherkkä. Itse olen ollut koko elämäni outo ja erilainen haisteluineni, maisteluineni, kiinnostuksenkohteineni ja tunnereaktioineni. Suurin onneni on ollut hyväksyvä perhe ja suku, joilta olen oppinut ennemminkin arvostamaan erityisyyksiäni kuin häpeämään niitä. Juuri koulu- ja opiskeluaika oli rankkaa, kun olin niin kamalan paljon erilainen kuin muut. Ystäviä minulla on vähän, mutta ne muutamat harvat ja niin rakkaat arvostavat minua tällaisena, eivätkä tuomitse outouksiani millään tavalla ja osaavat suhtautua huumorilla ja kärsivällisyydellä kaikkiin jumituksiini ja kuriositeetteihini. Nyt olen kolmekymppinen nainen, joka rakastaa tunne-elämänsä syvyyttä, vaikka se onkin joskus niin voimia vievää, kun murehtii tai jumittuu johonkin asiaan. Puolisoni sanoo, että omalaatuisuuteni on minussa parasta. Rakastan outoja aistejani, ja yritän kanavoida kokemuksiani maalaamiseen ja kirjoittamiseen. Minulla on ihana työ, jossa on struktuureja ja rutiineja, mutta myös mahdollisuus hyödyntää persoonallisuuttani.
Ehkä minullakin on joku oireyhtymä tai vikaa päässä, eihän sitä tiedä. Sillä ei kuitenkaan ole enää väliä, sillä olen oppinut hyväksymään itseni ja hyödyntämään "vikojani".
Toivottavasti sinäkin opit hyväksymään nuo vähän poikkeavat piirteesi ja jopa nauttimaan noista "oireistasi". Jos oireet sinua huolettavat, voithan ottaa asian puheeksi vaikkapa opiskeluterveydenhuollossa.
Käypä tutustumassa Suomen erityisherkkien yhdistyksen sivustoon, saatat löytää sieltä paljonkin tutulta tuntuvia asioita
http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat
Tsemppiä sinulle, minun mielestäni vaikutat aivan mahtavan omalaatuiselta ja luovalta YKSILÖLTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta. Ihmiset eivät jakaudu luokkiin normaali/asperger/autisti, vaan kyseessä on jatkumo jossa lähes kaikilla ihmisillä on enemmän tai vähemmän piirteitä. Sinulla on jotakin as-tyylisiä piirteitä, mutta jos ne eivät ole vaikeuttaneet elämääsi merkittävästi, sinulla ei ole aspergeria. Aspergerin vaikeudet ovat kyllä sen tyylisiä, että ne huomataan. Erittäin monella on esim. sosiaalista ahdistusta tai ruumiillista kömpelyyttä, eivätkä he ole asseja.
Nuorena tietysti olisi hienoa, jos olisi jokin oma erityinen diagnoosi. Kasvat siitä kyllä ylitse :)
Et kuulosta sen enempää assilta kuin minäkään, enkä saanut diagnoosia. Piirteitä voi silti olla. Tutkimuksiin pääsee muuten ilmaiseksikin julkiselta puolelta, mutta se on pidempi prosessi eikä kannata, jos oireet eivät rajoita elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nämä asiat vaikeuttaneet kauheasti elämääsi? Itselläni on pitkälti samanlaista ja luulen, että ainakin lievä asperger mulla on, mutta silti olen pärjänyt ihan hyvin (mikäli pahimmanlaatuista alisuoritumista ei oteta huomioon). Siis mitä tekisit, jos saisitkin diagnoosin? Itse en ainakaan sitä haluaisi enkä varsinkaan 12-vuotiaalle kuopukselleni, vaikka luultavasti hän sen tulee josssain vaiheessa saamaan, koska kaikki menee nyt hänen kohdallaan päin seiniä.
Ei kuulosta. Kuulostat täysin tavalliselta ihmiseltä tapoineen ja mieltymyksineen.
No ei tuo kyllä minustakaan vaikuta mitenkään omituiselta? Haluaisitko että sulla olisi semmonen?