Lue keskustelun säännöt.
Isäksi vaikka on lähtöisin väkivaltaisesta perheestä
12.05.2015 |
Poikaystäväni on lähtöisin väkivaltaisesta perheestä. Aiemmin hän mainitsi itsekin, että "jos joskus on vaikka lapsia", mutta nyt kun lasten hankkiminen on ajankohtaisempaa, hän sanoo, että ei ehkä halua vanhemmaksi, kun ei oikein ole myönteisiä lapsuusmuistoja itsellä...
Hän kuitenkin tykkää viettää lasten kanssa aikaa ja aina leikkii ihanasti tuttujemme lapsien kanssa.
Minusta on surullista, jos hän ei halua lapsia siksi, että mennyt asia painaa.
Hän tykkää lueskella nettiartikkeleita, mutta en oikein löytänyt mitään sopivaa, mitä voisin hänen kanssaan jakaa. Joku kirja voisi myös auttaa käsittelemään?
Mielelläni myös toki keskustelen hänen kanssaan, mutta terapeutiksi en tietysti rupea. Enkä usko, että hän lähtisi terapiaan...
Onko jollakin teistä kokemuksia/vinkkejä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kynnys tehdä lapsia on paljon isompi koska minäkin olen väkivaltaisesta perheestä, jossa juotiin viinaa. Miettii ihan eri tavalla, että ei sellaista helvettiä halua yhdellekään lapselle mitä itse joutui kokemaan.
Minäkin tiedän, että olisin varmasti hyvä isä ja en ole väkivaltainen ollenkaan itse, mutta epävarmuus kalvaa mieltä jokatapauksessa, luultavasti myös olisin jatkuvasti niistä lapsista huollissani, onkohan niillä kaikki hyvin.
Ehkä tästä omasta epävarmuudesta pitäisi käydä juttelemassa jossain, vaikka tietää että luultavasti kaikki menee ihan hyvin, niin silti ei ole kovin luottavainen, kun ne eväät mitä lapsena on saanut ei ole olleet kauhean hyviä tai terveitä.