Lue keskustelun säännöt.
2,5 vuotias lapsi lyö ja tönii jatkuvasti
28.06.2015 |
Mitä ihmettä voin enää tehdä. Viime syksystä lähtien olen saanut jatkuvaa palautetta päiväkodista muita tönimästä ja lyövästä pojastani. Nyt ollaan jo pisteessä jossa asiaa tutkitaan perheneuvolassa ja pienryhmälähetettä harkitaan. Osa ryhmän lapsista ei haluaisi tulla päiväkotiin pojan takia ja siirtyy aina mahdollisuuksien mukaan toiseen huoneeseen.
Kaikki kyläreissuilla ovat hirveitä, etenkin jos siellä on pienempiä lapsia. Omaa 8kk siskoaan tönii ja lyö jatkuvasti. Puistossa muita. Koko ajan saa hävetä ja tuntea ärtyneet katseet niskassaan. Lyö myös aikuisia ja kaikki liikkeet ovat jotenkin rajuja ja villejä. En saa poika millään lopettamaan. Kaikkea olen kokeillut ja lukenut. Poika laitetaan aina pyytämään anteeksi ja asiasta puhutaan, mutta sama jatkuu melkein heti. On laitettu jäähylle, kiinni rattaisiin istumaan, viety pois, otettu lelu pois. On koitettu hyvällä, kehuttu, halittu, opetettu nättiä kosketusta. Poika ei vaan muista tai reagoi mihinkään. Ihan kuin ei pystyisi itselleen mitään.
Viimeinen niitti oli kun meille läheiset kaksi lapsiperhettä totesivat eilen enemmän tai vähemmän että nyt tämä loppuu. En saa poikaa hillittyä joten käytännössä ei sitten enää voida nähdä. Olen ihan musertunut tästä. Ovat olleet läheisesti viikottain meidän kanssa tekemisissä pojan syntymästä lähtien ja olen toisen perheen nuorimman kummi.
Onko kellään muulla ollut tällaista? Saitteko sitä loppumaan?
Kommentit (16)
Vinkkejä kaivataan täälläkin. Meillä samanikäinen poika, kultainen luonne mutta riehuessaan puree ja tönii. Aloittaa hoidon syksyllä ja pelkään jo etukäteen miten menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli hetken tommosta mutta lievänä ja oli silloin juuri saman ikäinen ku lapsesi nyt. Poika on kohta kolme on . Jostakin olen lukenut että lapsi on väkivaltasimmillaan 2.5 vuotiaana.
Komonen jatkaa: kun poika on rauhallusessa paikassa ja saa huomiota, on rauhallinen. Tottelee, mutta voimakas oma tahto. Intensiivinen kaikissa tunteissaan, myös halaa ja suukottaa paljon. Puhe heikkoa, mutta ymmärtää kaiken kuulemansa.
puremisen sijaan on ohjattu pussaamaan, minkä pääsääntöisesti muistaa. Väsyneenä voi kuitenkin unohtaa ja palata puremiseen/tönimiseen.
Aloittajan lapsi on rauhallisempi kotona, mutta on kyllä sielläkin siskon kimpussa ja aika mahdoton. Ongelmat liittyvät aina ryhmätilanteisiin joissa on muitakin lapsia, puheensorinaa, virikkeitä. Huomiota varmasti kaipaa, mutta sitä saa kyllä, pakkokin on. Pikkusiskostaan kukaan kotonakaan suunnilleen tiedä että minkäluonteinen tyyppi on, kun ei pysty repeämään myös hänelle. Puhetta tuottaa oikein hyvin. Kotona toimii tutuissa askareissa hyvin ja oppii hienosti, mm. Kuivaksi parissa päivässä ihan äsken. Ulkona ei aina tottele, ei välttämättä pysähdy kun auto tulee. Pyöräilee ja on motorisesti lahjakas.
kun kerron ongelmistamme, saan aina paljon komppausta että joo meidänkin lapsi on mahdoton. Sitten tarkemmin juteltua käy ilmi ettei ole ollenkaan tällainen kuin tämä meidän. Välillä tuntuu että osa vähättelee koko juttua ja minua, että minä en vaan nyt osaa sanoa lapselle ettei tee niin. Lapsi vaikuttaa rajattomalta, siltä ettei olisi mitään kuria. Sitä on, lapsi on valvonnassa ja saa aina systemaattisen palautteen. Neuvolassakin kun puhun, torpataan kaikki aina sillä että lapsi on niin pieni ja että jos minä nyt vaan purkaisin jaksamista jollekin. Ei ole kyse siitä vaan oikeasti tarvitsen apua.
3/5 jatkaa. Sellinen ero varmaan meidän pojassa ap:n lapseen, että meidän poika ei ikinä pure pienempiään. Eli kotona isosisarus ja pikkusisarus, huono käytös purkautuu aina isompiin lapsiin kun ns jää alakynteen vaikka hippa tai painileikeissä eikä osaa puha turhautumisestaan.. Pikkusisarusta houtaa hellästi, ei tarvitse pelätä että vauvaa purisi tai nipistäisi.
tulevia päiväkodin ryhmätilanteita mietin että miten sujuu jos on villiä menoa ja aikuisrt eivät ehdi ohjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:26"]Ap jatkaa. Joku aina ehdottaa meille pojan lyömistä. Voin vaan vakuuttaa että mieli todellakin tekisi. Jonkun kerran pahassa tilanteessa on itselläni reaktio mennyt överiksi, mutta sellainen ei kertakaikkiaan auta eikä siitä seuraa mitään hyvää. Tuntuu ihan älyttömältä logiikalta että hakkaamalla lapsi oppisi olemaan hakkaamatta muita.
[/quote]Kyllä muuten oppii. Tajuaa miten kipeää tekee. Risua vaan niin johan tulee nöyrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut villi esikoinen. Kuvittelin pitäväni rajoja, mutta olin kuitenkin liian lepsu. Kun tuli pikkusisko, joka opetteli kävelemään ja 4-vuotias veli kävi tönimässä nurin aina, minun pinnani katkesi. Huusin jotain siihen suuntaan, että tajuatko sä, että sisko voi kuolla, jos tönäiset nurin ja pää osuu lattiaan, sitten sulla ei ole enää siskoa. Jotenkin siinä lähti purkautumaan se minun huoleni, mitä on pahin juttu, joka tapahtuu. Poika alkoi varmaan myös miettiä, että jos sisko kuoleekin. Olin just lukenut jostain, että lapsia ei saa sellaisilla kauheilla seurauksilla pelotella. Ei ehkä saakaan, mutta siitä se toisen koskemattomuuden kunnioitus meillä alkoi. Vai alkoiko siksi, että jatkossakin oikein huusin, että yhtään et töni, nipistele, lyö. Sietoraja oli täyttynyt ja ehkä poika huomasi sen. Nyt poika on 9 v., ja luokalla on yksi poika, joka herkästi tappelee, mutta se ei ole minun poikani.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:54"]
Kolmoselle: Noin olisin kuvaillut omaa lastani. Hänellä on todettu myöhemmin adhd ja asperger. Se ei ole silti maailman loppu. Nyt hänen kanssa pärjää paremmin, kun tietää mistä käytös johtuu. Lapsi on ihana ja rakas, ja hänellä on kaikki hyvin.
[/quote]
ok. Täytyykin alkaa tarkkailla tästä vinkkelistä, osaa sitten hakea hoitoa jos tuntuu tarpeelliselta.
lapsen sedällä on adhd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 jatkaa... Vaikka ääntä korottaa, niin lyödä ei saa, kun se ei auta mitään. Lapsi oppii vaan itse mallin, että kun ärsyttää, voi lyödä toista. Meillä on myös etsitty tietoisesti liikuntaharrastus, jossa tulee kunnolla hiki. Saa purkaa siellä fyysisesti itseään. Oletteko kuulleet siitä? Jos on nyt kesäloma, voisitte kokeilla, että on reipasta hikiliikuntaa vaikka tunti, puolitoista ja sen jälkeen sauna/suihku, niin onko lapsi sitten illan rauhallisempi.
Huonokin huomio on parempi kuin ei huomiota ollenkaan lapsen vinkkelistä joten kädestäohjaus tekemään muuta ilmeettä ja elettä. Vois ainakkn kokeilla. Luin jostain että tuon ikäistä ei pitäisi pakottaa pyytää anteeksi. Aikuinen voi pahoitella lapsen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo voi olla ihan normaalin rajoissa mutta ottaisin silti selvää autismin kirjoon kuuluvista sairauksista. Lastansa voi oppia ymmärtämään paremmin kun hoksaa mistä "huono" käytös johtuu. Lapsi ei ole tahallaan ilkeä mutta ei osaa toimia niin kuin kuuluu.
Minun lapseni, jolla oli vaikeuksia tavallisessa päiväkotiryhmässä 2-vuotiaana, siirtyi 3- vuotiaana integroituun pienryhmään, missä sai asiantuntevaa ohjausta. Ryhmässä oli myös muita rämäpäitä, joten ei tarvinnut enää hävetä omaa "huonosti kasvatettua" lasta. Ryhmätilanteet olivat aina haastavia eikä tilanne koskaan parantunut päiväkodissa. Hänellä oli kuitenkin ihana päiväkotiryhmä ja viihtyi hyvin. Nyt käy koulua pienryhmässä ja on iloinen, fiksu, oppiva lapsi.
Neuvoni on, ottakaa kaikki apu vastaan ja pyrkikää selvittämään avoimesti, jos lapsella on tarvetta neurologisiin tutkimuksiin.
Kolmoselle: Noin olisin kuvaillut omaa lastani. Hänellä on todettu myöhemmin adhd ja asperger. Se ei ole silti maailman loppu. Nyt hänen kanssa pärjää paremmin, kun tietää mistä käytös johtuu. Lapsi on ihana ja rakas, ja hänellä on kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:26"]Ap jatkaa. Joku aina ehdottaa meille pojan lyömistä. Voin vaan vakuuttaa että mieli todellakin tekisi. Jonkun kerran pahassa tilanteessa on itselläni reaktio mennyt överiksi, mutta sellainen ei kertakaikkiaan auta eikä siitä seuraa mitään hyvää. Tuntuu ihan älyttömältä logiikalta että hakkaamalla lapsi oppisi olemaan hakkaamatta muita. [/quote]Kyllä muuten oppii. Tajuaa miten kipeää tekee. Risua vaan niin johan tulee nöyrä.
[/quote]
Ei oikein mene mun logiikkaan tuo neuvo, että lasta lyömällä opetetaan, ettei ketään saa lyödä?
Kiinnitin ap huomiota tuohon, että ongelma on pahempi silloin, kun tilanteessa on paljon ärsykkeitä. Oletko lukenut aistisäätelyn ongelmista?
Ap: olen yrittänyt saada lasta tutkimuksiin, mutta kaikki kuitataan aina sillä että on kuulemma liian pieni. Kuulemma korkeintaan 4-5 vuotiaita voittikin ja tehdä diagnooseja. Riemusta kiljuen mentäisiin jos päästäisiin Na muutenkin otettaisiin apu vastaan. Meille tarjotaan aina lähinnä keskusteluapua minulle, että jaksaisin paremmin. Ei siis oteta tosissaan vaikka on päiväkodin lausunnot käytöksestä. Itse epäilen lukemani perusteella enemmän ADHD:tä, koska siihen liittyviä oireita pojalla on, väkivaltaisuus mukaanluettuna.
Miten lapsi käyttäytyy kotiympyröissä? Onko villi ja tottelematon, kun ei ole muita häiriötekijöitä? Kuunteleeko pyyntöjä ja kieltoja heti vai pitääkö mennä viereen sanomaan useamman kerran että reagoi? Tarvitseeko jatkuvaa ohjausta ja valvontaa? Onko puheenkehitys ikätasoista?