Minut jätettiin juuri

Koita jaksaa. Ensi viikko on parempi ja siitä eteenpäin. Nyt varmaan tuskaa, mutta ei ole pysyvää.

Tiedän tunteen! Tsemppiä!
Aika auttaa. Olen se jonka miesystävä jätti tekstiviestinä äitienpäivänä...

Tsemppiä! Ajan kanssa...Mutta jossain vaiheessa tajuaa että hyvä kokea erilaisia asioita, nuokin todella henkisesti rankat jutut on vain osa elämää. Tai joidenkin elämää, jos ei koskaan edes saa kokea niitä, eroja, tai suhteita, niin sitten on orpo olo.

Kiitos kommenteista :'( kyllä tämä tästä
Ap

Voimia. Muistathan että parisuhde on vain yksi osa elämää ja sinulle jää vielä paljon muuta hyvää elämääsi ja nyt on tilaa myös uusille asioille. Sure aikasi ja jatka eteenpäin. Muista syödä! <3

Nightwish - While Your Lips Are Still Red

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:03"]Nightwish - While Your Lips Are Still Red

Tarjoan vertaistukea. Odotan miestä reissusta kotiin. Tuliaisena tulee avioeropaperit. En tiedä, mitä nyt tunnen. Olo on lähinnä turta ja pelottaa, milloin alkaa tuntua joltakin (miltä?).

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:07"]Tarjoan vertaistukea. Odotan miestä reissusta kotiin. Tuliaisena tulee avioeropaperit. En tiedä, mitä nyt tunnen. Olo on lähinnä turta ja pelottaa, milloin alkaa tuntua joltakin (miltä?).
[/quote] Selvitään yhdessä. ): Kuuntele sinäkin musiikkia ja tee jotain kivaa

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:07"]Tarjoan vertaistukea. Odotan miestä reissusta kotiin. Tuliaisena tulee avioeropaperit. En tiedä, mitä nyt tunnen. Olo on lähinnä turta ja pelottaa, milloin alkaa tuntua joltakin (miltä?).
[/quote] Selvitään yhdessä. ): Kuuntele sinäkin musiikkia ja tee jotain kivaa
Ap

Kauanko ap. olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä?

Otan osaa, sä selviät kyllä mutta noin tuoreena se on pahimmillaan. Yritä tehdä asioita jotka tuo hyvää oloa. Hakeudun ystävien/perheen seuraan. Pure tunteitasi puhumalla, piirtämällä, huutamalla, juoksemalla, heittämällä kiviä tms. Asiat järjestyy, halaus.

Toistaiseksi ainoan kunnollisen sydänsuruni jälkeen olin kaksi viikkoa aivan hajalla, itkeskelin milloin sattuu ja tuntui ihan fyysisesti pahalta. Pelkäsin jo, että paha olo jää pysyväksi..

Mutta kyllä se helpottaa! Minulla ensimmäisen kuukauden jälkeen helpotti selvästi, ja siitä sitten pikkuhiljaa ylöspäin. Toki kun lueskelin särkyneiden sydänten blogeja ym, niin osalla meni pidempäänkin. Minulla oli aika "siisti" ero (onko ne ikinä?), se varmaankin helpotti toipumista. Minua auttoi, kun annoin itselleni luvan surra asiaa, mutta minulla taisi ollakin aika iso tarve koettaa todistaa itselleni, että pärjään. Noin kahden kuukauden jälkeen alkoi olla olo, että olen jaloillani taas.

Kaikenkaikkiaan opettavainen ajanjakso. Tänä aikana käännyin sisäänpäin ja pohdiskelin paljon. Lueskelin myös itsetuntemukseen liittyviä asioita ja tutustuin mindfulnessiin. Ainakin tunnen nyt itseni paremmin ja pelkään vähemmän, jos nyt jotain positiivista pitää hakea..