Mikä ihmissuhde aiheuttaa sinulle eniten kärsimystä?
Suhde
A. Puolisoon tai seurustelukumppaniin
B. Lapseen tai lapsiin
C. Vanhempaan, vanhempiin
D. Joku muu sukulainen, sisarus
E. Ystävä
F. Työkaveri
G. Joku muu, kuka
Ja miksi? Kertokaa.
Kommentit (12)
D. Sisko, sadisti luonne, kiusasi minua koko lapsuuteni, enää en vastaa hänen yhteydenottoihinsa.
Työkaveri on välillä ärsyttävä. Muuten ei tule mitään mieleen. Olen aika hyvin siivonnut kärsimystä aiheuttavat ihmissuhteet pois elämästäni.
C ja G.
G:n ollessa ihastus, joka ei lähde mielestä pois.
C on itsetuntoni kehittymästä estänyt äitini. Ilman C:tä ei olisi myöskään G:tä eli näitä paikoilleen juuttuvia ihastumisia epätoivoisissa tilanteissa, joissa toinen ei osoita kiinnostusta, välittämistä jne.
C: Äiti. Olen tuottanut hänelle pettymyksen olemalla jotain muuta kuin hän halusi.
Toinen vanhemmista. On alkoholisti ja vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan yhä, vaikken asukaan enää kotona.
C, mutta en sitä ehkä ihan kärsimykseksi kärjistäisi. Jos se ois kärsimystä niin oisin lakannut pitämästä yhteyttä jo aikoja sitten. Nyt se on lähinnä sietämistä. Silloin kun äidillä on pahin kiukunpuuska ja huomionkipeyksissään uhkailee välien katkaisemisella, koska en vastaa puhelimeen juuri silloin kun rouva haluais, niin en vaan välitä koska tiedän sen menevän itsestään ohi.
Äiti ja äidin sekä myös isän sisarukset, jotka ovat jotenkin pienessä piirissä pyörijöitä ja ahkeria kodin hengettäriä niin kotonaan kuin työelämässäänkin sekä kovia vaikuttajia mm. hoitoalalla, oma suu lähimpänä päätöksenteossa eli pelaavat omien ja oman alan työpaikkojen pussiin julkisella sektorilla, omasta mielestään Kokoomuslaisia mutta mielipiteet ja teot täysin sosialistisia. Itse olen yksityisellä rahoitusalalla. En juurikaan ole sukulaisteni kanssa enää tekemisissä.
Ystävä. Tai mikä lie. Juuri tällä hetkellä hyvä ahdistus päällä sen vuoksi, ja itkenytkin jo olen. Mulle maailman tärkein ihminen, mutta en tiedä onko tässä mitään järkeä.
Vaihtelee vanhempien ja tapailemieni miesten välillä. Tosin mesten tapailun lopetin jo, joten se ei ole enää masentamassa. Enää en tunne itseäni luuseriksi, kun ei tarvitse kuunnella arvostelua ja latistamista. Vanhempien kohdalla tökkii osin se, että eivät oikein ymmärrä yhteiskunnan nykytilanteesta (työt, koulutus...) ja mitkä ovat järkevimpiä valintoja.