Lue keskustelun säännöt.
Miten kohtaatte ilkeän/ piikittelevän ihmisen?
21.03.2015 |
Minun tapani kohtaa ilkeä, kova ja piikikäs henkilö, on oikeastaan sellainen, että pyrin välttelemään sellaista ihmistä. Minulla on huono itsetunto, eikä hauras minuus jotenkin kestä "piikittelyä/ ilkeilyä" kovin kauaa. Olen kuitenkin muuten sosiaalinen ja tavis tyyppi. Ilmeisesti tämä välttely on tapani suojella itseäni.
Miten te muut "käsittelette" tai kohtaatte piikikkäitä ihmisiä? Miten olla ottamatta henkilökohtaisesti muiden ihmisten piikittelyä tai väheksyvää kommentointia?
Kommentit (31)
Otan itseeni. Olen herkkä ja kiltti ihminen, joten en kestä yhtään mitään kettuilua ja piikittelyä, jos se on selvästi alentuvaa tai ilkeämielistä. En osaa sanoa takaisin, mutta annan näkyä käytöksessäni, että minuun sattuu. Suhtaudun siis mahdollisimman välinpitämättömästi tähän ihmiseen jatkossa, vaikka olen muille mukava ja empaattinen. Tämä siis jos on pakko olla tekemisissä. Jos ei ole pakko, heivaan tällaisen ihmisen elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtaan ilkeän ja piikittelevän ihmisen HYMYILLEN :) Mahtaa ottaa pattiin sitä piikittelijää, hih!
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 15:16"]Otan itseeni. Olen herkkä ja kiltti ihminen, joten en kestä yhtään mitään kettuilua ja piikittelyä, jos se on selvästi alentuvaa tai ilkeämielistä. En osaa sanoa takaisin, mutta annan näkyä käytöksessäni, että minuun sattuu. Suhtaudun siis mahdollisimman välinpitämättömästi tähän
ihmiseen jatkossa, vaikka olen muille mukava ja empaattinen. Tämä siis jos on pakko olla tekemisissä. Jos ei ole pakko, heivaan tällaisen ihmisen elämästäni.
[/quote]Toi on Viisaan ihmisen merkki ettei piikittele takaisin. Sillon toinen osapuoli herää vasta jatkossa huomaamaan oman
käytöksensä ,kun käyttäydyt välinpitämättömästi. Ja joo ei tarvitse alkaa kenenkään kynnysmatoksi.Monesti narsistit juuri ottavat kiltistä ihmisestä uhrin itselleen
.Itseään saa ja pitää rakastaa, aina voi jämäkästi kieltäytyä jos itselle ei sovi tapaaminen tms.
Hiljaa. En ala sellaisen kanssa vääntämään mitään. Kotona sitten saatan itkeä pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn että: mikäs sun ongelma on, tai jätän tylysti noteerattamatta ihmisen, joka saa energiansa piikittelemällä tai kiusaamalla muita. Ja näitä elämäänsä kyllästyneitä on joka paikassa, ikävä kyllä. Vardinkin jos olet itse iloinen ja innostunut, tulee joku haahka varmasti ilkkumaan.
Olen tavannut noita niin paljon. Hyviä keinoja piilovittuilijalle on kysyä suoraan "mitä sä tuolla tarkoitit" Ihan sillä lailla pokkana, tai "mitä sä tuolla tarkoitit". Avoimesti ilkeälle kannattaa lyödä lekkeriksi kaikki hänen puheensa. Ja itse pysyä rauhallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko annan takaisin samalla mitalla tai olen hiljaa ja välttelen tai muutan asenteeni jääkylmäksi (saa ilkeät usein epävarmoiksi). Riippuu vähän millaista ilkeilyä ja miten tuttu ihminen.
A) En ole tekemisissä. Leikkaan surutta pois elämästäni.
B) Jos joudun vähäsen kuitenkin olemaan, niin tartun niihin ilkeyksiin ja pistän siinä paikassa vastuuseen sanoistaan kysymällä mitä hän oikein tarkoittikaan tmv., mutta useinhan nuo ovat niin sosiopaatteja, että osaavat kiusata juuri niin hienovaraisesti muita ihmisiä, että siihen on hyvin vaikea puuttua.
C) Säälin henkilöä sen hetken siinä. Ihan todella. Olen tavattoman onnellinen siitä että itse olen kiva ja kiltti ihminen, enkä häijy kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole juuri tuollaisiin törmännyt, onneksi.
Nostan kulmakarvoja ja katson pitkään sanomatta mitään. Yleensä piikittelijä kääntää katseensa pois ja nolostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jauhot suuhun saman tien. Siis jos kyse on selkeästä vittuilusta. Esimerkkinä: Työkaveri naureskelee mahasi suuruudesta muka vitsillä, vastaa että ootpa surkea sosiaalisissa tilanteissa kun et omaa hienotunteisuutta
Hymyilen ja olen niin ystävällinen kuin osaan. Mikään piilovittuilijamielensäpahoittaja ei tätä naamaa saa kurttuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan piikittelyyn rauhallisesti ja hymyillen, kuin uhmaikäiselle lapselle. Ei taida olla se reaktio mitä piikittelijä toivoisi
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 12:10"]Jauhot suuhun saman tien. Siis jos kyse on selkeästä vittuilusta. Esimerkkinä: Työkaveri naureskelee mahasi suuruudesta muka vitsillä, vastaa että ootpa surkea sosiaalisissa tilanteissa kun et omaa hienotunteisuutta
[/quote]
Ite saattaisin juuri siinä kohtaa vahingossa kaataa kupillisen kahvia hänen siistille puvulleen :D
Vedän pesäpallomailalla nenäluun paskaksi. Ja niiden parhaat kamut myös 2 sekuntia myöhemmin. Ei pelota eikä paneta.
Olen iloinen ja ystävällinen, esitän että piilovittuilut menevät yli hilseen ja hymyilen päälle. Jos on jotain valitettavaa, niin sanokoon suoraan ja kuulkoon palautteenkin yhtä suoraan. Piilovittuiluun en jaksa reagoida.
Mullakin päällimmäinen tunne on sääli. Minä olen opetellut pysymään kaukana negatiivisista ihmisistä ja kyllä sen lopulta huomaavat muutkin, joten elämäntapavittuilijat jäävät aina yksin. Mietin myös, miten kamalaa heidän elämänsä on kun sitä omaa pahaa oloa pitää levittää muillekin.
Käytännössä yleensä hymyilen hiljaa piikin saatuani. Naurahdan ja poistun tilanteesta saman tien. Jos on sellainen tilanne josta ei mitenkään pääse pois, tai piikki on niin paha että siihen on vastattava, alan kyselemään piikittelijältä, mitä piikillä tarkoitti. Tinkaan ja tivaan tyhmää esittäen niin kauan, että piikittelijä perääntyy ja joutuu perumaan puheensa tai teen hänet naurunalaiseksi.
Esimerkiksi narsisti-isälleni on pakko vastata vittuiluihin juuri tuolla jälkimmäisellä tavalla, kerään tilanteessa kaikkien paikallaolijoiden huomion ja kyselen piikkien motiivia niin kauan, että jokainen huomaa kuka tilanteessa onkaan typerä: vittuilun kohde vai vittuilija itse.
Viimeksi kohdatessamme taisin halata häntä.
Piikittelen takaisin oikein herttaisesti hymyillen ja pysyn rauhallisena.