Oon huono mutsi, koska mammajutut oksettaa?

Minulla on ollut täysin sama ongelma, mutta nyt olen jo työelämässä. Täällä se on vain jatkunut...!

Muistan mammakerhoissa sen tunnelman, se oli sellainen "mukava tunnelma", jossa lapset leikkivät ja nauretaan, mutta missä katsottiin kuin halpaa makkaraa kun kävi tupakalla tai kertoi laittavansa lapsen hoitoon tai lämmitti isolle eineksen. Voi kauheaa, ihan kuin olisi antanut kaljaa tuttipullosta tai jotain.

Olemme mieheni kanssa akateeminen pariskunta ja syömme pääosin esim luomua, mutta joskus saarioisten lasagnekin menee. En jaksa esittää mitään, edes mll-kerhossa.

Sama juttu täällä. Mulla kaksi lasta ja en ole ikinä käynyt missään vauvakerhoissa, koska en jaksa muita äitejä. Pukeudutaan MeandI-rytkyihin ja prosessoitu ruokakin on nykyään maailmanloppu ja muutenkin ihme kilpailua äitien välillä. Mä kyllä imetän vauvaani vielä, vaikka on vuoden, mutta lisäksi annan purkkiruokaa ja otan muutenkin äitiyden todella rennosti. Mulla meni välit jopa yhteen kaveriini poikki, koska häntä tuntui häiritsevän se, ettei meillä ole luomua ja meillä pelataan joskus jopa videopelejä. Olkoot. On mulla onneksi samankaltaisia kavereita kuin itse olen, mutta sen tiedän että noista kerhoista en sellaisia löydä.

Tunnen tuskasi. Minulle vauva- ja taaperoaika olivat tuskaa eikä vähiten juuri mainitsemastasi syystä. Olen aina tuntenut itseni jotenkin erilaiseksi äidiksi. Koen nimittäin, että olen ensisijaisesti minä ja siihen minuuteen kuuluu yhtenä osana äitinä olo. Monelle äidille se äitiys tuntuu olevan koko identiteetti, maailma ja elämän sisältö.

Nyt lapset ovat jo vähän isompia, mutta edelleen tulee tilanteita, että en vaan samaistu muihin äiteihin. Hiljaista kauhistelua olen saanut mm. siitä, että haluan välillä matkustella miehen tai kavereiden kanssa (toki myös lasten kanssa) tai, etten jaksa potea huonoa omaatuntoa omista harrastuksistani.

Lisää ajatuksia..olen odottaja ja esikoinen tulossa. Olen miettinyt onko mammakerhot mua varten, kun tiedän jo nyt, että en tule taaperoimettämään, lapsi joutuu alle 2v tarhaan, lapsi ei tule nukkumaan 7 vuotiaaksi perhepedissä, purkkiruokaan varmasti turvaudutaan ja sitä rataa.

Täällä kans yks joka haluaa, ettei elämää oo pelkkää äitiyttä. On ihanaa puhua muistakin ku lapsiin liittyvistä jutuista ja täällä vietetään aina välillä miehen kanssa aikaa kaksin. Äitinä olo on iso osa elämää ja nautin toki siitä, mutta haluan silti tehä välillä vähä muutakin. En jaksa tuntea tästä huonoa omaatuntoa, vaikkakin tiedän, että hyvin monet kaverit kattoo kieroon. Tämä on meidän elämää ja mun mielestä lapsi ei automaattisesti sulje pois muuta elämää.

Riippuu myös mammakerhosta. Siinä missä itse käyn ei katsota pahalla pulloruokintaa jne, jokainen tekee miten haluaa. Puhutaan muustakin kun lapsista.

Voih...mä oon ollut vauvavuoden niin yksinäinen kun en ole viihtynyt perhekerhoissa juuri aiemmin mainituista syistä. Tuntuu, että äitiys on semmoista kilpavarustelua, etten jaksa kuunnella sitä piilokettuilua asiasta kuin asiasta. Oon ollut muutenkin tosi väsynyt vaativan vauvan kanssa enkä jaksa miettiä, mätsääkö vauvan vaatteet ja onko vaunuverho trendien mukainen...

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:20"]

Olen ollut lapsen taaperovuodet aika rikki, koska kavereita ei oikein löydy. Olen käynyt kaikissa kerhoissa ja kokouksissa lapsen kanssa, mutta aina keskustelut menevät sellaiseen "meillä syödään vain luomua", "imetin kolme vuotta" tai "meillä mennään sänkyyn 19:30 aikaan aina" tai "meillä ostetaan leluja vain jouluna ja silloinkin puisia, jotka olen itse veistänyt".

Mikä siinä on ettei voida jutella politiikasta tai psykologiasta tai jostain SAATANA EDES VÄHÄN MIELENKIINTOISESTA?! :D

Alkaa olla voimat loppuu lapsen kanssa ja mies haluaisi toisen. Mä haluaisin myös toisen, mutta täysin ilman kaveriseuraa tuntuu, että en jaksa toista äippälomaa.

[/quote]

Tähän vastaan itse seuraavanlaisesti. Olin kolmen lapsen kanssa kotona ja kävin mammakerhoissa. Mammat olivat minulle outoja naisia, joita näin kerran viikossa sen pari tuntia, mikä kerho kesti. Kävin siellä siksi, että lapset saavat leikkiseuraa. Minulla ei ole tapana alkaa outojen ihmisten kanssa puhumaan psykologiaa tai politiikkaa. Otin kerhot niin, että kunhan jotain pintapuolista rupattelen ja annan mennä juttujen korvasta sisään ja toisesta ulos. Näin tekee muutkin. Ei kukaan oikeasti ala jossain mammakerhossa outojen ihmisten kanssa keskustelemaan, että "hei olen maija, oletko ajatellut ratkaisukeskeistä mallia ongelmien ratkaisuun". Kyllä siinä lattialla lasten leikkiessä yrittää jotain jutuntynkää jutella ihmisten kanssa ihan niistä yleisistä asioista, kuten lapsista.

Sen huomasin, että aina kerhoissa olo joku nainen, joka istui syrjässä ja katseli ivallisesti muita ja huokaili halveksien. Nämä nähtävästi oli niitä, jotka tulivat sillä asenteella, että hei, katsokaa, minä tulin tänne ja haluan keskustella teidän kanssanne politiikkaa, mutta te oottekin typeriä mammoja, jotka puhuu vaipoista.

No ei sellaiseen jaksa energiaa tuhlata, koska kun kerhon oven sulki, ei paljon enää miettinyt niitä ihmisiä, jotka siellä olivat.

Joskus vuosien päästä saattoi sitten nähdä jotain naista vaikka jossain virastossa ja sairaalassa ja mietti, että miksi tää lääkäri on tutun näköinen. Sitten jälkeen päin huomasi, että täähän on se nainen, kenen kans rupattelin v. 1998 mammakerhossa.

Missä te oikein käytte? Onko tommosia vanhempia oikeasti? Kauheita stereotypia mutseja..?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:20"]

Olen ollut lapsen taaperovuodet aika rikki, koska kavereita ei oikein löydy. Olen käynyt kaikissa kerhoissa ja kokouksissa lapsen kanssa, mutta aina keskustelut menevät sellaiseen "meillä syödään vain luomua", "imetin kolme vuotta" tai "meillä mennään sänkyyn 19:30 aikaan aina" tai "meillä ostetaan leluja vain jouluna ja silloinkin puisia, jotka olen itse veistänyt".

Mikä siinä on ettei voida jutella politiikasta tai psykologiasta tai jostain SAATANA EDES VÄHÄN MIELENKIINTOISESTA?! :D

Alkaa olla voimat loppuu lapsen kanssa ja mies haluaisi toisen. Mä haluaisin myös toisen, mutta täysin ilman kaveriseuraa tuntuu, että en jaksa toista äippälomaa.

[/quote]

Tähän vastaan itse seuraavanlaisesti. Olin kolmen lapsen kanssa kotona ja kävin mammakerhoissa. Mammat olivat minulle outoja naisia, joita näin kerran viikossa sen pari tuntia, mikä kerho kesti. Kävin siellä siksi, että lapset saavat leikkiseuraa. Minulla ei ole tapana alkaa outojen ihmisten kanssa puhumaan psykologiaa tai politiikkaa. Otin kerhot niin, että kunhan jotain pintapuolista rupattelen ja annan mennä juttujen korvasta sisään ja toisesta ulos. Näin tekee muutkin. Ei kukaan oikeasti ala jossain mammakerhossa outojen ihmisten kanssa keskustelemaan, että "hei olen maija, oletko ajatellut ratkaisukeskeistä mallia ongelmien ratkaisuun". Kyllä siinä lattialla lasten leikkiessä yrittää jotain jutuntynkää jutella ihmisten kanssa ihan niistä yleisistä asioista, kuten lapsista.

Sen huomasin, että aina kerhoissa olo joku nainen, joka istui syrjässä ja katseli ivallisesti muita ja huokaili halveksien. Nämä nähtävästi oli niitä, jotka tulivat sillä asenteella, että hei, katsokaa, minä tulin tänne ja haluan keskustella teidän kanssanne politiikkaa, mutta te oottekin typeriä mammoja, jotka puhuu vaipoista.
[/quote]

Ah nämä "Ei ne mammat osaa sanoo kun kakka, ei niiden kanssa voi keskustella mistään älykkäästä" -tyypit on aivan huikeita. Yleensä arvomaailma on vielä muutenki oikein suvaitsevainen kaikkia vähemmistöjä ja muita kohtaan, mutta toisista äideistä on ihan ok keksiä kaikenlaisia yleistyksiä ja jakaa niitä avoimesti esim. blogissa, fbssä... Esimerkkeinä vaikka Lähiömutsi ja Mun elämä milloin siitä... Emmi Nuorgam

up