Mitä sinä teet silloin, kun iskee

päälle kun "kestovitutus" - olotila?   Kun mikään ei ole hyvin ja kaikki veetuttaa pahemman kerran.  Vaikka kuinka pysähtyy ja tietääkin, että kaikki on kuitenkin ihan hyvin.  Ja siltikin vain veetuttaa.....

Tuntuu, että tätä kiukkuista mielialaa on itsellä nyt taas kestänyt jo liiankin kanssa.   Ja tiedän, että ei ole kivaa pahaa oloa purkaa muihin perheenjäseniin,  silti tahtoo päivät mennä turhan päiväisessä huutamisessa ja äyskimisessä.   Vaikka eihän noin saa kenelläkään puhua.

Turhauttaa vain eniten tässä kotiarjessa se, että kun en osaa pitää järjestystä yllä, vaan hetkessä on esim; keittiössä mahtava kaaos valloillaan ja kun en tahdo kaaosta millään kuriin saada.  Tykkään toki ruoanlaittamisesta ja leipomisesta, siitä tässä ei ole kyse.  Vaan todella pelkästään astiakaaoksesta mikä aina tietysti lapsiperheessä on tavanomaista.  Kun tehdään useita aterioita päivän mittaan, niin tiskiäkin sitten kertyy.

Toinen minkä koen usein kuormittavaksi, on isomman tenavan kovaääninen ja jatkuva puhuminen & samoista asioista kyseleminen ja jankkaaminen.  Samoiten hänen toisinaan ikävä puhetyyli, että jos emme tee sitä tai tätä asiaa, niin alkaa kiristäminen ja uhkailu.  Ei tuollaista kyllä mielellään haluaisi kuunnella, vaan kun en saa moista ikävää puhetapaa millään pois kitkettyä enkä sitä, että hiljentäisi äänenvoimakkuuttaan.

Mutta eiköhän tämä olotila itselläkin jossain vaiheessa parempaan päin mene.  Pitäisi ajatella, kun joku jossain lehdessä sanoi, että tunteisiin ei pitäisi jäädä kiinni vellomaan, vaan antaa niiden mennä omia polkujaan.