Lue keskustelun säännöt.
Miksi anopit ilkeilette miniöille?
05.03.2015 |
Olen sellainen tyyppi, että harvoin ärsytän ketään, ja kukaan ei ole koskaan ainakaan päin naamaa sanonut, että vihaisi minua tai että ei edes pitäisi minusta. Tosin olen varmaan myös vähän sellainen hajuton ja mautonki tyyppi, että ei kaikilla ole edes mitään mielipidettä minusta.
Olen yrittänyt tutustua anoppiini ja olla ystävällinen silloinkin kun siihen ei olisi aihetta, olen yrittänyt ymmärtää tyhjän pesän syndroomaa, mutta mieheltäni sitten loppui hermot ja pisti pelin poikki ja emme nyt ole koko perhe ollut yhteydessä anoppiin yli kahteen vuoteen.
Joskus katselen facebookista, että mitä anopille kuuluu, kun se taitaa olla ainoa kanava siihen. Anoppi on poistanut mut kavereista, mutta facebookinsa kuitenkin aika julkinen.
Edelleen vielä kahden vuoden jälkeenkin laittelee aina sellaisia vihjailevia liibalaabla tai elämään kadonneet kuvia, joissa suoranaisesti haukkuu minua ja miestäni.
Nyt sitten tapahtui jotain outoa, anoppi oli löytänyt netistä kuvan, jossa on poikansa näköinen mies, en siis tiedä kuka. Oli tämän kuvan laittanut seinälleen, jossa tämä hyvin paljon mieheni näköinen mies seisoo kaunis nainen rinnallaan. Anoppi oli laittanut kuvateksitiksi poikani ja sitten kaikki kommentoineet oi poikasi on löytänyt uuden vaimon, kaunis nuori pari, kyllä rakkaus hehkuu ym.
Anoppi ei ollut siihen mitään kommentoinut muuta kuin kyllä ja hymiöitä ja sydän.
Siis mtä ihmettä?
Miksi anoppien on pakko vihata miniöitä? Miksi piikitellä vaikka emme ole enää missää tekemisissä.
Olen raskaana ja hormonit pinnassa ja paha mieli :(
Kommentit (17)
Hei ap, hyvä kysymys, itse olen yli 40-v kärsinyt jatkuvasta piikittelystä, ja nyt kun anoppi on kohta 90-v olen pikkuhiljaa antanut hänelle anteeksi, mutta en ikinä ole unohtanut piikittelyä.
Luulen, että se on ollut kateutta, sillä hän on pieni pyöreä, kouluttamaton miehen passaaja ja itse olen juuri päinvastainen ihminen.
Olen nyt itsekin anoppi ja en ole miniän kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta en piikittelylinjalle ole lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummaa hommaa, kun nämä jutut ovat niin identtisiä! Onko kukaan siskoista päässyt ns normiväleihin ja millä konstilla?
Anoppis on huora. Onneks mies on sun puolelle
Kerroin sitten miehellenikin, että minkälaisia kuvia "hänestä" jaetaan facebookissa, mies vaan sanoi että ei hyvää päivää ja sanoi, että varmaan parempi munkin olis poistaa koko fb ettei tartte itseään kiusata äitinsä höpinöillä. Aina mietin itekin, että joo enää en välitä, mutta sitten kuitenkin päädyn katsomaan anopin facebook seinää. Mieskään ei siis ole äitinsä ystävänä enää facebookissa.
Tuntuu itsestäkin siltä, että suurimmalla osalla ystävistäni on vaikea suhde anoppiin. Mä oikeasti olisin niin kovasti toivonut, että voisimme olla väleissä. Omat vanhempani asuvat kaukana meistä ja olishan se ollut ihana tilanne, että meillä olisi kuitenkin toinen rakas perhe sitten lähellä meitä, mutta ei vaan onnistu :(
Meille on tulossa poikavauva, ja jotenkin ahdistaa että ei kai mustakin tule tuollaista anoppia ja äitiä joku päivä. Mies lohdutti että ainakin nyt tiedetään että millaiseksi emme ainakaan halua...
ap
Mun anoppi laittoi välit poikki aina säännöllisin väliajoin, sitten haukkui minua pirihuoraksi pitkin kyliä ja lopulta oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kerran tuli mitta täyteen ja sanoin hänelle ettet voi kohdella mua näin. Anoppi loukkaantui ja meni melkein kolme vuotta ennen kuin anoppi seuraavan kerran soitti pojalleen.
Anteeksipyyntöjä ei tietenkään ole kuulunut. Nykyään anoppi kai pelkää minua, etten antaisi hänen tavata lapsenlapsiaan. Hyväksyntääni (?) hän yrittää ostaa.
Niin, ja koska minua ei enää "voi" haukkua, anoppi meillä vieraillessaan keskittyy haukkumaan ja vähättelemään poikaansa. Lasten kuullen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyri, ilkeilijä. Ei kehu, ei mitään postiivista. On jostain keksinyt, että mä en tekisi kotona mitään (teen ison osan kotitöistä), mies tekee usein ruoat. Hokee sitten, kuinka mulla on helppoa, kun mies tekee ruuatkin. Lapsillemme hän juttelee "kierosti", kuinka hän opettaa neulomaan, kun äitinne ei osaa. Vaikka todella neulon ym. Kommentoi myös ikkunoiden pesua samalla tavalla kuin joku jo kirjoittikin. Haukkuu laiskottelijaksi, vaikka teen kahta työtä ja minulla on 2 tutkintoa. Pojillaan ei yhtään. Kyšeenalaistaa koko kasvatukseni ja tavat ja käytännöt. Jos olen sairaana, väittää tekosairaaksi ja luettelee mitä kaikkea hän on siivonnut ja leiponut niin ja niin kovassa kuumeessa. Yleensäkin luettelee jatkuvasti hommia mitä on tehnyt. En koskaan viitsi sanoa, että juu melläkin on pesty tänään pyykkiä, imuroitu, luututtu, vaihdettu lakanat. Minusta ne ei ole keskustelunaiheita. Hullu ämmä. Luulee, että lapsemme ylpistyvät, kun kehumme niitä. Lapsemme ovat todella iloisia, omatoimisia, hyväntuulisia. Mies on masennukseen taipuvainen, kiitos negatiivissävytteisen passiivis-agressiivisen kontrolloijan.
Niin miksi niistä poikien äideistä useammin tulee noita kauhu-anoppeja ja miksi tyttöjen äidit taas usein osaavat käyttäytyä terveellä tavalla lapsen uutta puolisoa ja perhettä kohtaan.
Oma anoppini oli aina hyvin vihainen mulle, piikitteli, arvosteli, vähätteli ja aina korosti sitä kuinka pojallensa kaikkein tärkein ja erityisen tulee aina olla oman äidin ja vaimot ja tyttöystävät sitten menee ja tulee.
Oma äitini taas yllätti minut positiivisesti anoppina. Nuorena aikuisena koin äitini tunegttelevaksi, jos en soitellut kotiin päivittäin niin oli tulossa heti tarkastuskäynnille. Mutta kun menin naimisiin niin äiti heti ymmärsi ja sanoikin että nyt on lapsuuden perhe ja sitten se oma perhe erikseen ja uskoi ja luotti että minä ja mies pärjätään ja osataan tehdä päätökset yhdessä ja antoi tilaa ja rauhaa juuri sopivasti :)
Pelkäsin, että kävisi juuri päinvastoin. Se on vain parantanut mun ja omien vanhempieni välejä kun ollaan kaikki aikuisia ja kunnioitus säilyy kaikkien välillä, ei vähätellä toisia puolin tai toisin, pidetään yhteyttä mutta ymmärretään myös antaa tilaa, autellaan puolin ja toisin.
Voi kun oman anoppinikin kanssa olis ollut noin helppoa. Mutta kun anoppi on käyttäytynyt ilkeästi niin totta kai saanut minut ja mieheni varpailleen ja ottamaan etäisyyttä ja olemme tulleet vain läheisemmäksi oman puoleni suvun kanssa tästä syystä. Mielellään olisimme yhtä paljon tekemisissä mieheni suvun kanssa, mutta kun anopille se ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala mitä tarinoita täällä on! Oma anoppini oli minuun enemmän kuin tyytyväinen, mikä johtui todennäköisesti siitä että hän arvosti niin kovin koulutustani ja koulutusta ylipäänsä, vaikka itse ei ollut saanutkaan kouluja juuri käydä. Nyt olen jo itse anoppi ja mielestäni minulla on hyvä ja asiallinen suhde miniäni kanssa. Lapsenlapset viettävät paljon aikaa kanssani ja tuskinpa heitä meille jätetttäisiin jos miniä ei minuun luottaisi. Ja kyllä minä pidän miniästäni, mutta en ole ihan varma mitä hän minusta ajattelee enkä ole koskaan edes ajatellut koko asiaa. Toisaalta en minä muutenkaan piittaa siitä pitävätkö ihmiset minusta vai ei vät vaan yritän olla oikeudenmukainen ja pysyä kohtuullisena.
No onpa kusipää anoppi sulla. Tsemppiä. Mitäs miehesi tuumaa äitinsä puuhista? Mitä anoppi on mieltä tulevasta lapsenlapsestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 00:43"]
No onpa kusipää anoppi sulla. Tsemppiä. Mitäs miehesi tuumaa äitinsä puuhista? Mitä anoppi on mieltä tulevasta lapsenlapsestaan?
[/quote]
Sen jälkeen kun anoppi haukkui mua miehelle ja sanoi, että saa valita joko hänet tai vaimonsa niin mies sitten sanoi että terveys menee ja sanoi äidilleen, että ei halua olla yhteydessä ennen kuin on käynyt terapiassa ja päässyt yli kriisistään.
Mies sanoi, että ei kannattaisi kyylätä facebookia eikä halua missään tapauksessa edes tietää mitä äitinsä on siellä sanonut.
ap
Helvetin Facebook, se pitäis saada tuhottuu, tuottaa niin paljon ikävää ihmisille. Niin niin tai se kuinka sitä käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt kuitenkin miehellesi ja ehkä hänen kannattaa laittaa äitinsä seinälle viesti: MITÄ? Miksi et ole kertonut että minulla on veli? Anna osoite niin laitan kutsun kastajaisiin/nimiäisiin kun tuo minun ja (sinun nimi) lapsi syntyy.
Toinen vaihtoehto on että miehesi laittaa seinälle viestin mistä kunnianloukkaussyyte voidaan nostaa ja tuollainen vahingollisten valheiden levittäminen kyllä täyttää sen.
Pysykää poissa Facebookista niin säästytte paljolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni avomiehen kanssa huonosti ja olimmekin muuttamassa erilleen. "Anoppi" taas puuttui asiaan vaikkei tiennyt kuin miehen version asioista. Soitti myös heti miehen siskolle infotakseen meidän tilanteesta ja syistä. Sisko alkoi pommittaa txt ja fb-viesteillä ja käski mm. painua helvettiin äpäräni kanssa, epäili ettei tuleva lapsi ole veljensä. Kaiken huippu oli se, että anoppi on juorunnut näistä luulemistaan faktoista miehen pojan äidin (eli ex-miniänsä) kanssa.. JA VIELÄ TÄMÄN LAPSEN KUULLEN!! Kyseessä vieläpä äiti, joka on vasta vuoden ollut kuivilla monen vuoden päihteillä rellestämisen jälkeen. Sinä aikana minä hoidin poikaa, melkein 8 vuotta olen tässä ollutkin. Ilkeyttä vai mitä.. en tiedä.
Ette varmaan saa tolkkua. Olen taas niin raivoissani!! Ei ole kukaan koskaan loukannut enempää..! 8 vuotta olen tässä ollut tekemässä parhaani. Ja nyt minut kivitetään ilman että saan edes puolustautua.
Omien kokemusten perusteella totean, että suurin osa anopeista on alemmuudentuntoisia ja huonoitsetuntoisia ressukoita, joiden on pakko haukkua ja alentaa miniäänsä, että voisivat tuntea ylemmyyttä. Onneksi ihania poikkeuksiakin on, harmi ettei oma anoppini (tai AP:n anoppi) ole sellainen.
Itse myös olin anoppiani kohtaan super-ystävällinen, auttavainen ja erityisen huomioonottavainen, näin jälkeenpäin ajatellen halusin niin kovasti hänen hyväksyntäänsä että alensin itsekin itseäni. Nykytiedoillani ja itsetunnollani en enää antaisi kohdella itseäni siten. Anoppi taas oli alusta asti tunnekylmä jääpuikko, todella töykeä ja huonokäytöksinen, ilkeä ja teräväkielinen. Vähätteli kaikkea mitä tein, ei osannut ilmaista positiivisia asioita tai reaktioita ollenkaan. Jos olin vaikka itse tehnyt kotiimme uudet räsymatot (nätit ja metrimäärän vuoksi hurjan isotöiset), anoppi esitti kuin ei huomaisi niitä, mutta mainitsi kuitenkin, kuinka me ei olla ikkunoita vieläkään tajuttu pestä (maaliskuun alussa). Kaiveli siis negatiivisia asioita mutta sivuutti kaikki positiiviset. Sellainen normaali kohteliaisuus puuttui hänen teoistaan ja sanoistaan (koko olemuksesta!) kokonaan.
Kahvipöydässä (poikansa syntymäpäivinä) anoppi nieleskeli leipomuksiani teatraalisen vaivalloisen näköisesti ja mulkaisi pahasti appea, kun tämä halusikin ottaa lisää. Ei olisi ilmeisesti saanut kun oli "huonon miniän" tekemiä. Muut lastenlapsetkin on parempia ilmeisesti koska minä en ole heidän äitinsä. Anoppi rakastaa eriarvoista kohtelua ja suosii suosikkejaan sekä peittelemättä että peitellen.
Monien itkettyjen iltojen ja anopin loukkausten jälkeen mieheni vihdoin avasi suunsa ja perheemme sai päälleen miehen vanhempien vihat (tai minähän se heidän mielestään olin laittanut sanat poikansa suuhun, kun "eihän Jukka-Pekka tuollaista ikinä voisi itse keksiä"). Mies yrittää järkeillä äitinsä käytöstä mieleltään sairaan, kouluttamattoman, sivistymättömän ja alemmuudentuntoisen sekopään touhuiksi. Minä olen miehen mukaan liian nuori, koulutettu, urheilullinen, hyvännäköinen, sosiaalinen ja hyväkäytöksinen että anoppi voisi koskaan minusta pitää, muistutan häntä miehen mukaan kaikesta siitä mitä hän ei ole.
Eli näillä mennään. Parempi toisaalta ettei ole anoppia elämässä kuin että olisi huono anoppi.
Minua ihmetyttää anopit, jotka yrittävät saada tuoreet äidit hermostumaan, vaikka heidän tehtävä on rohkaista ja kannustaa. Jotenkin menevät sekaisin ja katkeroituvat. Jotkut tuntuvat jopa ajattelevan olevansa parempi äiti lapselle... Oma anoppi on jättänyt lapset oman onnensa nojaan, että päässyt baariin. Nykyään hän juoksee selittämässä, että hän on tehnyt kaikkensa lapsiensa eteen. No hän ei vain paljoon ole pystynyt.
Mun anoppi on oikea hirviö. Tiedän, millaiseksi en halua koskaan tulla. Jos omat lapset joskus alkavat seurustella, aion olla ystävällinen ja kiltti heidän puolisoilleen.