Lue keskustelun säännöt.
Ikävöin exää niin paljon että en jaksa enää
04.03.2015 |
Joka päivä yhtä kärsimystä ja kaipaan sitä niin paljon. En voi keskittyä mihinkään ja olen kireä ja itkuinen. Monta kuukautta tätä jo. Olen anellut sitä takaisin mutta ei nyt halua kun haluaa rauhassa miettiä muita vaihtoehtoja. Kuolen oikeasti tähän.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 16:07"]
Onko sulla muuta elämää kuin ex?
[/quote]
On. Työ ja harrastuksia mutta en saa mistään iloa enkä voi keskittyä. Muita miehiä en voi edes ajatella.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 16:06"]
Lisättäköön vielä että syön suruuni ja painoni on noussut noin 10 kiloa. Sekin ahdistaa.
[/quote]
Miksihän tää sai miinuspeukkuja...on iso ongelma.
Mulla on sama tilanne. Ja olen myöskin lihonnut. Mikään ei tuota iloa elämässäni:( Mitenkähän me tästä noustaisiin? Mitä oikein pitäis tehdä?
Valitettavasti flirtti baarissa ja/tai laastarisuhde auttaa. Ihmisten tekemät haavat lähetävät vain toisten ihmisten tuottamalla tunteella siitä, että kelpaa edelleen muille eikä maailma tähän kaadu. Olen tosi surullinen teidän puolesta. Minutkin on juuri dumpattu, ei onneksi pitkäikäisestä suhteesta mutta pienestä seukkailusta. Aion lähteä viikonloppuna ravintolaan ihan vain juttelemaan ja tanssimaan, jotta pääsisin tästä kivuliaasta hylätyksitulemisen tunteesta eroon. Voin kuvitella, mikä tuska teillä on, kun minullakin on jo ihan västä tosi kurjat fiilikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä ap. Tosin en ole pyytänyt eksääni takaisin. Sen verran typerästi hän käyttäytyi, että saa kyllä jatkaa elämäänsä ilman, että minä kuulun siihen pätkääkään :/ Ei auta kun uskoa, että päivä päivältä tämä helpottaa enemmän ja enemmän.
Olen entisestään nyt pitänyt huolen siitä, että tulee syötyä terveellisesti. Aamuisin c-vitamiinia ja rautalisää nassuun (olen pienen ikäni kärsinyt lievstä anemiasta). Paljon juureksia, vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, vihreää teetä ja muuta mistä elimistö tykkää. Ettei nyt tulisi ainakaan entistä huonompi olo sen vuoksi kun pukkaa päälle kaiken lisäksi joku vitamiinin tms puutos :/
Alkoholilla lotrailua pitää nyt välttää. Jos viikonloppuna esim kännää, niin menee helposti melkein koko seuraava viikko, että elimistö pystyy palauttamaan normaalin serotoniinin tuotannon, ja ennenkun se tapahtuu, on meinattu vetää ranteet auki jo moneen kertaan. Eli ei sellaista, kiitos.
Omana esikuvana toimii äitini. Isä petti häntä töissä nuoremman naisen kanssa jättäen hänet yksin selviytymään omakotitalon lainan ja kolmen alaikäisen lapsen kanssa. Ja hänhän selvisi. Pirun voimakas mimmi. Jos mun äitini selvisi tuollaisesta niin kyllä mäkin aijon jumaliste selvitä tästä, en anna itselleni muita vaihtoehtoja. Onneksi tosiaan mulla ja eksällä ei ole yhteisiä lapsia, eikä oltu edes naimisissa (ei pahalla siis niille keillä tilanne, että eroamassa ja lapsia. Monta kertaa tässä vain miettinyt äitiäkin, että on ne erot hankalampia lasten kanssa kun ilman :( ).
Tsemppiä ap! Kyllä sinäkin selviät! Ihan varmasti! :)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 16:25"]
Mulla on sama tilanne. Ja olen myöskin lihonnut. Mikään ei tuota iloa elämässäni:( Mitenkähän me tästä noustaisiin? Mitä oikein pitäis tehdä?
[/quote]No älkää nyt ainakaan ruinatko niitä exiänne takas!Jotain itsekunnioitusta naiset,etenkin kun fakta on että tästä vuos eteenpäin jahka vaan teette työtä,harrastatte ja jatkatte elämäänne muutenkin niin tuskin muistatte kyseisiä exiänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekät erot on psyykkisesti tosi hankalia. Kyllä se nahka siitä ajanmyötä kovettuu. Pikkuhiljaa pääset asiasta yli, niinkuin kaikki muutkin. Sitä kyllä saattaa olla aika pihalla jonkin aikaa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 17:46"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 16:25"]
Mulla on sama tilanne. Ja olen myöskin lihonnut. Mikään ei tuota iloa elämässäni:( Mitenkähän me tästä noustaisiin? Mitä oikein pitäis tehdä?
[/quote]No älkää nyt ainakaan ruinatko niitä exiänne takas!Jotain itsekunnioitusta naiset,etenkin kun fakta on että tästä vuos eteenpäin jahka vaan teette työtä,harrastatte ja jatkatte elämäänne muutenkin niin tuskin muistatte kyseisiä exiänne.
[/quote]
Komppi, siinähän ukko menee jos on mennäkseen. Jatkakaa te omaa elämää. Niin äsryttävältä kun tuntuukin kuulla tämä sanonta, mutta sanon sen silti kun se todella pitää paikkansa, eli aika parantaa haavat.
Lisättäköön vielä että syön suruuni ja painoni on noussut noin 10 kiloa. Sekin ahdistaa.