Lue keskustelun säännöt.
Itsetuhoista oloa kestänyt 15 vuotta, ammattiavusta ei apua
19.03.2015 |
Aina sanotaan, että itsemurha on pysyvä ratkaisu väliaikaisiin ongelmiin, mutta alan vain olla niin loppu. Enää en saa nukuttuakaan. Illalla sänkyyn mennessä suurin toive on, että yöllä kuolisi. Aamulla ensimmäinen toive on, että voi kun kuolisi.
Onko kukaan selvinnyt kuiville näin pitkästä itsetuhoisuuden jaksosta? Lapsia ei ole eikä miestä.
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:03"]Mulla on muuttunut aktiivinen itsetuhoisuus sellaiseen, että toivon kuolemaa, mutta tiedän etten aio itse itseäni tappaa. [/quote]
Mä ajelen autolla päin punaisia, lastenkin kanssa hurjaa ylinopeutta, en huolehdi mitenkään terveydestäni jne. Koska itsemurha on tehty yhteiskunnassa niin hankalaksi, niin tässä saattaa mennä lapset kun tällään kahta sataa autolla ulos itsetuhoisesti hurjastellessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:03"]Mulla on muuttunut aktiivinen itsetuhoisuus sellaiseen, että toivon kuolemaa, mutta tiedän etten aio itse itseäni tappaa. [/quote]
Mä ajelen autolla päin punaisia, lastenkin kanssa hurjaa ylinopeutta, en huolehdi mitenkään terveydestäni jne. Koska itsemurha on tehty yhteiskunnassa niin hankalaksi, niin tässä saattaa mennä lapset kun tällään kahta sataa autolla ulos itsetuhoisesti hurjastellessani.
[/quote]
Idiootti.
Mulla on muuttunut aktiivinen itsetuhoisuus sellaiseen, että toivon kuolemaa, mutta tiedän etten aio itse itseäni tappaa. Mutta haaveilen kyllä joskus vaikka syöpädiagnoosista, siitä kuinka en ottaisi hoitoa ja tyynesti ja iloisena jo lähtisin tästä elämästä. Nämä haaveet jotenkin lohduttavat, ajatus että tämä raskas elämä voi piankin loppua, että kärsimys ei ole ikuista. Sekin minua lohduttaa, että minullakaan ei ole puolisoa eikä lapsia, joten olisin vapaa lähtemään täältä kun siltä tuntuu, ilman että tuotan sillä kauheaa tuskaa muille.