Itken....~Pettynyt.

Vierailija

03.02.2015 | 07:42

Olen 18-vuotias nuori nainen ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2 vuoden ajan. Meillä on ollut ongelmia ja erokin tuli kerran viime vuoden aikana, mutta saimme asiamme kuntoon ja ehdin jo huokaista, että ihanaa tästä alkaa uusi ihana aikakausi ja kaikki on hyvin. Olikin.....3 kuukauden ajan kaikki oli ihanaa kaukosuhteesta huolimatta. Välimatkaa meillä on 6 tunnin junamatkan verran. Toistaiseksi vielä. Suunitelmat poikaystäväni paikkakunnalle muutosta olivat hyvällä mallilla. Kaukosuhteen aikana näemme joskus harvemmin ja joskus yllättävän usein. Noh nyt taas tilanne ettemme ole nähneet 2 kuukauteen. Poikaystävältäni olen saanut päivittäin monta kertaa kuulla kuinka kova ikävä hänellä on ja kuinka hän rakastaa minua ja ei malta odottaa muuttoani.

Noh....Meidän oli tarkoitus nähdä 13 päivä helmikuuta. Olisin matkustanut sinne ystävänpäivä viikonlopuksi. Poikaystävälläni on myös 13 päivä vanhojen tanssit, jotka halusin kovasti nähdä. Sovimme jo joulukuussa, että matkustan hänen luokseen ja hän on koko ajan puhunut kuinka ei osallistu vanhojen jatkoille. Hän sanoi menevänsä vain syömään ja palaavansa kotiinsa luokseni niin pian kuin pääsee.

Eilen sain yllättäen kuulla häneltä, että hän on jo sopinut, että aikoo sittenkin osallistua jatkoille, jotka kestävät 2 asti yöhön. Olin ihmeissäni ja aloin tivaamaan miksei hän ole kertonut minulle, johon hän tekokummastuneena tokaisi vain "Ai enkö ole kertonut? Joo oon mä menossa, mut kai sä ny yksin siihen asti pärjäät?" Suutuin hänelle ja tuli sanaharkkaa, jonka seurauksena herkkä ihminen, kun olen, sanaharkka päätyi kyyneliini. Olen niin surullinen ja pettynyt! Poikaystäväni valitsee mielummin ryyppäämisen kuin tyttöystävänsä, joka tulee 2 kuukauden jälkeen tapaamaan häntä ja vain niin vähäksi aikaa. Niin hän menee mielummin ryyppäämään. Hän ei anna periksi ja suuttui minulle, kun kerroin mitä mieltä olen tästä ja korosti, että hänen on ihan pakko päästä messiin. En ymmärrä miksi. En myöskään opiskele, joten minulla ei ole opiskelija korttia jolla selviäisin alle sataselma lipun ostosta. Olin valmis uhraamaan hänen vuokseen 154 euroa pelkästä viikonloppu reissusta ja itkin tätä hänelle johon hän tuhahti kylmästi: "No älä tuu. En minäkään tulisi sinne jos pitäs niin paljon maksaa". Aloin itkeä. Hän ei olisi valmis uhraamaan se vertaa rahaa näkemisestäni......eikä hän uhraa minulle näköjään myöskään aikaansa. Itku kurkussa huusin, että, jos hän lähtee jatkoille, vaikka on koko ajan puhunut muuta niin minä en matkusta silloin hänen luokseen sillä, mitä minä matkustan sinne asti, että voisin jälleen olla yksin!

Ylireagoinko? Mutta minua vain satutti ja loukkasi, että jätkä valitsee mielummin juomisen ja rellestämisen kavereidensa ja lauman vieraiden naisten kanssa kuin tyttöystävänsä, jota ei ole kahteen kuukauteen nähnyt ja, joka matkustaisi monien kilometrien päästä tapaamaan häntä. Tivasin, että noinko paljon hän minusta välittää ja noinko paljon häntä kiinnostaa nähdä minua niin siihen hän vain kysyi, että mitä horisen, että tietenkin rakastaa ja ikävöi minua ja tahtoo nähdä minut, mutta voimme kuulemma viettää aikaa seuraavana päivänä. Joop joo.....miksen usko. Päässä pyörii vain, että mielummin kännissä relmestäminen jatkoilla kuin minun kanssa. Se satuttaa......Me näemme harvoin...viimeksi 2 kuukautta sitten, mutta hän pääsee kyllä monet kerrat bilettämään kavereidensa kanssa ja ei voi edes tällä kerralla jäädä pois minun vuokseni.........

Ylireagoinko.......vai olenko hullu, jos menen vielä, vaikka hän lähtee jatkoille? Että annan periksi?

Vastaa

Tapahtumat

Itken....~Pettynyt.

Kommentit (18)