19v kaveri kertoi yrittävänsä tulla raskaaksi, apua?

Eli siis. 19v kaverini kertoi lopettaneensa ehkäisyn käytön poikaystävänsä kanssa muutama viikko sitten. Hänen mukaansa molemmat haluavat lapsen, mutta en voi kuin olla huolissani kaveristani, sillä hän ei vaikuta harkinneen asiaa perinpohjaisesti ennen ehkäisyn lopettamista.

Kaverini on nyt valmistunut lukiosta ja on kertonut tulevaisuuden opiskelusuunnitelmistaan ja urahaaveistaan, jotka tietenkin lykkääntyisivät mikäli hän saisi lapsen. Hänen poikaystävänsä on reilusti kaveriani vanhempi, mutta hän ei ole peruskoulun jälkeen hankkinut mitään tutkintoa. Molemmat ovat töissä ns hanttihommissa, eikä taloudellinen tilanne ole siis vakaa, vaikka miehellä luultavasti joitain säästöjä onkin.

Kaverini ja poikaystävänsä eivät ole seurustelleet vielä vuottakaan. Heidän ikäeronsa takia en voi myöskään olla ajattelematta, että puheet lapsesta olisi jotenkin kaverini tapa yrittää vaikuttaa vanhemmalta ja kypsemmältä kuin hän oikeasti onkaan. Hänen ajatusmaailmansa kun vaikuttaisi olevan samalla tasolla kuin muidenkin porukastamme, eli henkisesti hakee vielä paikkaansa ja mielipiteet muuttuvat, aivan kuten teineillä yleensäkin. Vaikka itsensä tuntisikin kypsäksi, tuskin pari vuotta lisää varttumisaikaa olisi pahasta.

Kaverini lukee teiniäitiblogeja, joissa kerrotaan vain äitiyden hyvistä puolista, vaikeuksista ei mainita. Pelkään, ettei kaverini ole oikein sisäistänyt, mitä kaikkea vauvan saaminen tarkoittaa. En itsekään ole aiheen asiantuntija, mutta käsittääkseni vauvan hoitaminen on etenkin alkuvaiheissa ns kokopäivätyö. Kaverini kuitenkin ajattelee, että vauvan synnyttyä voi mennä ongelmitta opiskelemaan, ja aikaa riittäisi kenties töillekin. Taloudellinen tilanne ja oma jaksaminen ei huoleta häntä, minua kylläkin.

Kaiken kaikkiaan tämä kaverini tilanne on sellainen, etten voi ymmärtää, miten olisi järkevää hankkia jälkikasvua juuri nyt. Hänellä kun olisi aikaa odottaa vielä vuosi jos toinenkin, opiskella, ja varmistua päätöksestään ennen näin suurta askelta.

Tiedän, ettei kaverini päätökset ole minun hallittavissani. Tietoni ja havaintoni rajoittuvat siihen, mitä hän itse on kertonut, ja miten hän kavereiden kanssa käyttäytyy. Olen kuitenkin niin huolissani. Haluaisin olla hänen tukenaan, mutten yksinkertaisesti voi vilpittömästi kannustaa häntä tällaisessa tilanteessa.

Pitäisikö minun yrittää vielä keskustella aiheesta rakentavasti hänen kanssaan (mikä aiemmasta puolustelevasta reaktiosta päätellen huonontaisi välimme)? Vai pitäisikö minun vain luottaa hänen arviointikykyynsä ja tyytyä seuraamaan vierestä tilanteen kehittymistä, vaikka olen järjettömän huolissani hänen hyvinvoinnistaan? Olen nyt miettinyt tätä jo pari päivää, mutta olen edelleen vain huolissani enkä ymmärrä, miten kaverini ei näe tilannetta sellaisena kuin se on. Onko unelma omasta perheestä sokaissut kaverini täysin?

Ps. Tarkoitukseni ei ole yleisesti kritisoida nuoria äitejä tai vauvakuumeilijoita. Yritän vain saada selkoa tilanteeseen ;__;