Olen niin rikki että itkettää..

En kestä tätä oloani yhtään. Meillä ei ole ollut lapset vielä suunnitelmissa. Meille kävi nähtävästi vahinko ja huomasin olevani raskaana. Siinä samalla iski sitten puuntakaa vauvakuume ja halu saada vauva. Ennenkin ehdimme edes miettiä ratkaisua raskaus meni kesken ja minulle tehtiin lääkkellinen tyhjennys..

Siitä asti olen ollut ihan kappaleina. Mies on myös surullinen mutta ei valmis vielä isäksi, hänestä hyvä aika olisi 3-4v vielä odotella. Minulla on jäänyt tuosta jotenkin aivan mahdoton vauvakuume. Tosi moni tuttu alkanut odottamaan ja raskaus uutisen kuullessani masennun ja olen katkera. Nämä tunteet ahdistaa minua ja hävettää. Juuri kun tunnen taas olevani sinut oloni kanssa jostain tulee taas uudet uutiset ja se on menoa.

Itsekin olen sitä mieltä että voisimme vielä odottaa. Olemme varanneet loma matkan ja suunnitelleet uutta asuntoa, mutta nekään ei vie ajatuksia pois vauvasta. Olen koittanut ajatella kokoajan vauva arjen huonoja puolia jotta saisin kuumeni laskemaan, mutta ei.

Onneksi tieto että mies jossain vaiheessa vauvan haluaa lohduttaa edes vähän. Hän välillä puhuu että sitten kun meillä on vauva jne ja tuon keskeytyksen jälkeen oli myös pelokas että toivottavasti sitten ensi kerralla kaikki menee hyvin.

Tuntuu tällä hetkellä vaan tämä turha yksin kuumeilu ahdistavalta. Enkä tiedä puhuisiko miehelle kun hänen kantansa tietää.

Halusin vaan purkautua, mutta toki jos on kohtalotovereita olisi ihana kuulla mikä teidän oloa helpottaa!