Elämä tuntuu niin raskaalta

Taas aamu alkoi ihan epätoivoisissa merkeissä, hirveän flunssan kourissa. Kuudes flunssa jo puolen vuoden sisään ja koko syksy meni eräästä flunssasta syntyneen vakavan infektiotaudin kourissa jopa sairaalan osastolle saakka.

Lapsi 3.v aloitti aamun karjumalla suoraa huutoa kun en kipeänä pystynyt heti sinkoamaan sängystä ylös, seurasi perässä huutaen ja kitisten kun aivastelin ja menin vessaan niistämään nenää auki, kiukutteli aamupalapöydässä ruokaa heitellen, juoksenteli ympäri asuntoa koko ajan äitiä karjuen, raivosi pukemisesta, lelujen paikoista, siitä etten jaksanut juosta ympäri kämppää leikkien ... Mulla tuli jo itku kun en jaksa kipeänä tällaista arkea. Olen kun eläin, joka haluaisi vetäytyä koloonsa potemaan mutta lapsi vaan karjuu ja kiusaa vieressä. Mies ei saa lapseen mitään kontaktia, meno yltyy aivan hysterian partaalle jos isänsä sanoo jotain tuohon väliin, eikä miehen hermotkaan ole pisimmästä päästä joten tunnelma meidän kotona on aika helvetillisen painostava kun minä olen aivan rikki sairastumisesta ja pidättelen itkua masentuneessa mielessäni, mies räjähtelee ja rähjää ja lapsi kiukkuaa ja karjuu.

Luojan kiitos sain sen huutavan lapsen puettua ja työnnettyä asunnosta ulos miehen vietäväksi päivähoitoon, nyt saa iltapäivään asti sairastaa. Paitsi yksityisyrittäjänä tämäkin ahdistaa kun sairaspäivistä ei rahaa tule ja sairaslomaa on turha hakea, sillä yrittäjällähän on 4 päivän palkaton karenssi ennenkuin saa kelalta sairaspäivärahaa ja kukaan lääkäri ei kirjoita kahta viikkoa sairaslomaa. Pakko olisi kyllä jo kohta saada kun tämä stressi, sairastelu ja pätkittäinen työnteko aiheuttaa niin pahoja ongelmia omaan elämään että kohta korttitalo romahtaa.