Erityislasten lääkitseminen tekee pahaa

Tietenkin lapset saavat muutakin hoitoa. Adhd lääke auttaa siihen, että lapsi voi keskittyä ja oppia koulussa. Aika tärkeää mielestäni. Melatoniini on turvallinen apu univaikeuksiin. Eivät vanhemmat huvikseen lapsiaan lääkitse.

Mitä niiden sitten pitäisi tehdä? Tunkea jotain goji-marjoja niiden pentujen turpiin tai käydä joissain saatanan chakra-hoidoissa? Hohhoijjaa. 

Juu älä ap tosiaan kommentoi ystävillesi kun et näytä asiasta mitään tietävän.

Ap, ota selvää adhd:stä ja mistä se johtuu ennen kun tulet tänne avautumaan.
Että, ärsyttää kun tietämättömät tulee neuvomaan.
Huvikseen en syötä lapselleni lääkkeitä.
T. 5 vuotta lapsen puolesta taistellut äiti

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:54"]Tietenkin lapset saavat muutakin hoitoa. Adhd lääke auttaa siihen, että lapsi voi keskittyä ja oppia koulussa. Aika tärkeää mielestäni. Melatoniini on turvallinen apu univaikeuksiin. Eivät vanhemmat huvikseen lapsiaan lääkitse.
[/quote]
Näinpä. Mulla on ADHD-lapsi jolla on lääkitys. Jos lääke jää ottamatta, opettajakin huomaa sen. Ilman lääkettä lapsi ei keskity mihinkään vaan häärää ympäriinsä ja puhua pälpättää kuin papupata. Lääkkeen otettuaan keskittyy tehtäviinsä ja pystyy istumaan paikoillaan. En usko että lapsellani olisi mahdollista kouluttautua ilman lääkitystä, vaikutus on niin huikea. Melatoniiniakin saa illalla, ihan lääkärin määräyksellä. Lääkärin mukaan tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöisillä melatoniinin eritys on puutteellista, mikä vaikeuttaa nukahtamista.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:31"]

Mun tuttavapiiriin kuuluu kolme perhettä joissa joillain lapsista on autismia ja/tai adhd:ta, jossain perheessä useammallakin lapsella. Kuulostaa kamalalta kuunnella kun vanhemmat vertailevat lasten lääkityksiä ja miettivät mitä lääkkeitä voisivat kokeilla seuraavaksi.

Miltei jokainen näistä lapsista saa melatoniinia yöksi, toisilla on adhd-lääkkeitä ja toisilla muuta rauhoittavaa. Vaikka kertovat siinä sivuvaikutuksista, silti haluavat lääkitä lapsiaan. Tekee tosi pahaa kuunnella tuollaista ja tekisi mieli sanoa oma mielipiteeni mutta enhän mä mistään tiedä kun ei mulla ole erityislasta. Tai voi ollakin mutta ei ole ollut tarvetta diagnoosille tai lääkkeille kun on opetettu lapselle alusta asti kuria ja rytmiä ja annettu mahdollisuuksia liikkua ja toteuttaa itseään.

Onko erityislasten hoito nykyään tosissaan pelkkää lääkitystä vai löytyykö vielä vanhempia jotka uskovat muihin keinoihin ja kieltäytyvät lääkkeistä?

[/quote]

Huomaa, ettei sinulla ole erityislasta. Kun lapsi hyppää yökaudet, eikä nuku, väsyy siinä jo kaikki. Kun lapsi tulee päälle, raapii ja puree ja heittelee tavarat ja on väkivaltainen, lääkitys alkaa tuntua todella houkuttelevalta, kun äitinä olet mustelmilla ja purujälkiä käsivarsissa ja raapimisjälkiä poskissa.

Voi vittu, että ihan kuria oot opettanut. Sehän on helvetin hieno homma, ei vain liity adhd:hen mitenkään.
Mulle ei edes tarvinnut opettaa yhtään mitään, jaksoin olla paikallani ja olin aina rauhallinen. Myöhemmin selvisi, että mulla on add. Sekin häiritsee keskittymistä, vaikken ympäriinsä riekukaan. Onneksi on lääke niin voin elää aika normaalisti enkä vaikuta aina ali-innostuneelta ja alienergiseltä.

Oon lievästi autistinen, mutten suostu ottamaan edes aspiriinia :D

Suomen vankilat ovat täynnä sellaisia ADHD:stä kärsiviä, joita ei ole lapsena lääkitty. En todellakaan tarkoita, että lääkitys yksin tekisi autuaaksi tai että se kaikissa tapauksissa olisi edes tarpeellinen. Mutta jos lapsi pienestä pitäen saa kokemuksia vain siitä, että hän ei koskaan onnistu missään ja kaikki ovat häneen aina tyytymättömiä, niin se ei lupaa hyvää tulevaisuudelle.

Itse työskentelen autististen lasten kanssa ja kyllä siinä on kuule kouluympäristössä kurin opetus kaukana kun pari kolme kertaa päivässä holdaat potkivaa, sylkevää ja lyövää autistilasta.
Heihin nyt vain ei auta se, että kiellät jotain tekemästä ja "opetat" kuria. Kotonakin kääritään mattoon rauhoittumaan, ettei riko paikkoja tai vahingoita perhettään. Jos aikoo itsekin yöllä nukkua, on hyvä vähän rauhoittaa lääkkeillä.

Ei tietenkään päde kaikkiin, mutta totuudensiemen noissa ap:n jutuissa on. _Jotkut_ vanhemmat tosissaan tuntuvat haluavan lapselleen diagnoosin vain saadakseen ne lääkkeet. Lääkkeet on eka juttu mitä lääkäriltä huudetaan ennen kuin edes keretään itse tutustumaan siihen mitä adhd tai autismi on ja miten tällaista lasta voi tukea pärjäämään arjessa muutoin kuin lääkkeiden avulla. Kun joku tuttu sitten puhuu vilkkaasta lapsestaan ja ongelmista tämän kanssa niin adhd-lapsen äidin eka kommentti on "vie Matti tutkimuksiin niin saatte lääkkeet!".

melatoniinia pitää hakea jos lapsi ei sisällä vietetyn illan jälkeen nukahda heti kello 20.30. Kun vanhemmat tarvii sitä omaa aikaa. Mä ymmärrän kyllä melatoniinin siinä vaiheessa kun on oikeita nukahtamisongelmia ja muut keinot on läpikäyty.

sitten se vanhempien kuvitelma että kaikilla sen lapsiperheen arjen pitäisi olla samanlaista. Haloo, ei se ole sitä terveiden lasten vanhemmillakaan. Jollain vaan on rankempaa kuin toisella ja siitä on selvittävä. Jos sulla on autistilapsi niin et sä voi olettaa että se lapsi niiden lääkkeiden avulla toimisi kuin terve lapsi. Sun lapsellasi on erityistarpeita ja jos ne rajoittaa perheen elämää niin sitten ne rajoittaa, se on vaan hyväksyttävä. Teille on kuitenkin myönnetty vammaistuet, omaishoidontuet ja omaishoidonvapaat. Te voitte hakea lapsillenne avustajaa niin ettette ole koko aikaa tässä kiinni. 

Elämä olisi paljon helpompaa jos voisitte vain hyväksyä sen että tuon lapsen tarpeet nyt määrittelevät perheen elämää ja otatte sitten ilon irti niistä hetkistä kun saatte lapsen hoitoon jonnekin. Tosi-ikävää kuunnella sitä vuodesta toiseen jatkuvaa valitusta ja niiden kaiken ratkaisevien lääkkeiden etsimistä kun asennemuutoksella ja lapseen keskittymisellä kaikki sujuisi paljon paremmin. 

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:06"]

Ei tietenkään päde kaikkiin, mutta totuudensiemen noissa ap:n jutuissa on. _Jotkut_ vanhemmat tosissaan tuntuvat haluavan lapselleen diagnoosin vain saadakseen ne lääkkeet. Lääkkeet on eka juttu mitä lääkäriltä huudetaan ennen kuin edes keretään itse tutustumaan siihen mitä adhd tai autismi on ja miten tällaista lasta voi tukea pärjäämään arjessa muutoin kuin lääkkeiden avulla. Kun joku tuttu sitten puhuu vilkkaasta lapsestaan ja ongelmista tämän kanssa niin adhd-lapsen äidin eka kommentti on "vie Matti tutkimuksiin niin saatte lääkkeet!".

melatoniinia pitää hakea jos lapsi ei sisällä vietetyn illan jälkeen nukahda heti kello 20.30. Kun vanhemmat tarvii sitä omaa aikaa. Mä ymmärrän kyllä melatoniinin siinä vaiheessa kun on oikeita nukahtamisongelmia ja muut keinot on läpikäyty.

sitten se vanhempien kuvitelma että kaikilla sen lapsiperheen arjen pitäisi olla samanlaista. Haloo, ei se ole sitä terveiden lasten vanhemmillakaan. Jollain vaan on rankempaa kuin toisella ja siitä on selvittävä. Jos sulla on autistilapsi niin et sä voi olettaa että se lapsi niiden lääkkeiden avulla toimisi kuin terve lapsi. Sun lapsellasi on erityistarpeita ja jos ne rajoittaa perheen elämää niin sitten ne rajoittaa, se on vaan hyväksyttävä. Teille on kuitenkin myönnetty vammaistuet, omaishoidontuet ja omaishoidonvapaat. Te voitte hakea lapsillenne avustajaa niin ettette ole koko aikaa tässä kiinni. 

Elämä olisi paljon helpompaa jos voisitte vain hyväksyä sen että tuon lapsen tarpeet nyt määrittelevät perheen elämää ja otatte sitten ilon irti niistä hetkistä kun saatte lapsen hoitoon jonnekin. Tosi-ikävää kuunnella sitä vuodesta toiseen jatkuvaa valitusta ja niiden kaiken ratkaisevien lääkkeiden etsimistä kun asennemuutoksella ja lapseen keskittymisellä kaikki sujuisi paljon paremmin. 

[/quote]

mä jatkan vielä että tolla hyväksymisellä tarkoitan sitä että jos sun lapsesi on vaikka alarasjoistaan halvaantunut, et sä odota että joku lääkäri kirjoittaa sulle reseptin lääkkeisiin mitkä saa sun lapsen kävelemään. Sun on vaan hyväksyttävä ettei sun lapsesi tule koskaan kävelemään ja mietittävä millä apuvälineillä, treenauksella, kodinmuutostöillä pystytte saamaan lapselle mahdollisimman hyvän elämän ja toimintakyvyn. Siitä huolimatta ettei hän kävele. 

Sitä mä tarkoitan että autistin vanhemmatkin voisivat hyväksyä ne autismin rajoitteet ja muokata elämäänsä sellaiseksi että lapsi siinä pärjää. Sitten jos on jotain isoja ongelmia niin kuin väkivaltaisuutta tai oikeita nukahtamisongelmia mihin muut keinot ei tepsi niin kokeillaan lääkkeitä. Mutta ei niin että heti ekana etsitään lääkkeitä jotka käytännössä poistaisivat autismin oireilun. Kun meilläkin pitää olla oikeus samanlaiseen elämään kuin terveiden lasten vanhemmilla.  

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:06"]

Ei tietenkään päde kaikkiin, mutta totuudensiemen noissa ap:n jutuissa on. _Jotkut_ vanhemmat tosissaan tuntuvat haluavan lapselleen diagnoosin vain saadakseen ne lääkkeet. Lääkkeet on eka juttu mitä lääkäriltä huudetaan ennen kuin edes keretään itse tutustumaan siihen mitä adhd tai autismi on ja miten tällaista lasta voi tukea pärjäämään arjessa muutoin kuin lääkkeiden avulla. Kun joku tuttu sitten puhuu vilkkaasta lapsestaan ja ongelmista tämän kanssa niin adhd-lapsen äidin eka kommentti on "vie Matti tutkimuksiin niin saatte lääkkeet!".

melatoniinia pitää hakea jos lapsi ei sisällä vietetyn illan jälkeen nukahda heti kello 20.30. Kun vanhemmat tarvii sitä omaa aikaa. Mä ymmärrän kyllä melatoniinin siinä vaiheessa kun on oikeita nukahtamisongelmia ja muut keinot on läpikäyty.

sitten se vanhempien kuvitelma että kaikilla sen lapsiperheen arjen pitäisi olla samanlaista. Haloo, ei se ole sitä terveiden lasten vanhemmillakaan. Jollain vaan on rankempaa kuin toisella ja siitä on selvittävä. Jos sulla on autistilapsi niin et sä voi olettaa että se lapsi niiden lääkkeiden avulla toimisi kuin terve lapsi. Sun lapsellasi on erityistarpeita ja jos ne rajoittaa perheen elämää niin sitten ne rajoittaa, se on vaan hyväksyttävä. Teille on kuitenkin myönnetty vammaistuet, omaishoidontuet ja omaishoidonvapaat. Te voitte hakea lapsillenne avustajaa niin ettette ole koko aikaa tässä kiinni. 

Elämä olisi paljon helpompaa jos voisitte vain hyväksyä sen että tuon lapsen tarpeet nyt määrittelevät perheen elämää ja otatte sitten ilon irti niistä hetkistä kun saatte lapsen hoitoon jonnekin. Tosi-ikävää kuunnella sitä vuodesta toiseen jatkuvaa valitusta ja niiden kaiken ratkaisevien lääkkeiden etsimistä kun asennemuutoksella ja lapseen keskittymisellä kaikki sujuisi paljon paremmin. 

[/quote]

mä jatkan vielä että tolla hyväksymisellä tarkoitan sitä että jos sun lapsesi on vaikka alarasjoistaan halvaantunut, et sä odota että joku lääkäri kirjoittaa sulle reseptin lääkkeisiin mitkä saa sun lapsen kävelemään. Sun on vaan hyväksyttävä ettei sun lapsesi tule koskaan kävelemään ja mietittävä millä apuvälineillä, treenauksella, kodinmuutostöillä pystytte saamaan lapselle mahdollisimman hyvän elämän ja toimintakyvyn. Siitä huolimatta ettei hän kävele. 

Sitä mä tarkoitan että autistin vanhemmatkin voisivat hyväksyä ne autismin rajoitteet ja muokata elämäänsä sellaiseksi että lapsi siinä pärjää. Sitten jos on jotain isoja ongelmia niin kuin väkivaltaisuutta tai oikeita nukahtamisongelmia mihin muut keinot ei tepsi niin kokeillaan lääkkeitä. Mutta ei niin että heti ekana etsitään lääkkeitä jotka käytännössä poistaisivat autismin oireilun. Kun meilläkin pitää olla oikeus samanlaiseen elämään kuin terveiden lasten vanhemmilla.  

[/quote]

Ei kyse ole oikeudesta vaan siitä että on jo fyysisesti erittäin raskasta huolehtia esim. lapsesta joka herää monta kertaa jokaikinen yö. Kymmenen vuotta jaksoin yrittää ja uskoa siihen että löytyy lääkkeetön keino korjata unirytmiä, kunnes hyväksyin unilääkkeet lapselleni. Tein se osittain itsenikin takia, olin erittäin uupunut.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:06"]

Ei tietenkään päde kaikkiin, mutta totuudensiemen noissa ap:n jutuissa on. _Jotkut_ vanhemmat tosissaan tuntuvat haluavan lapselleen diagnoosin vain saadakseen ne lääkkeet. Lääkkeet on eka juttu mitä lääkäriltä huudetaan ennen kuin edes keretään itse tutustumaan siihen mitä adhd tai autismi on ja miten tällaista lasta voi tukea pärjäämään arjessa muutoin kuin lääkkeiden avulla. Kun joku tuttu sitten puhuu vilkkaasta lapsestaan ja ongelmista tämän kanssa niin adhd-lapsen äidin eka kommentti on "vie Matti tutkimuksiin niin saatte lääkkeet!".

melatoniinia pitää hakea jos lapsi ei sisällä vietetyn illan jälkeen nukahda heti kello 20.30. Kun vanhemmat tarvii sitä omaa aikaa. Mä ymmärrän kyllä melatoniinin siinä vaiheessa kun on oikeita nukahtamisongelmia ja muut keinot on läpikäyty.

sitten se vanhempien kuvitelma että kaikilla sen lapsiperheen arjen pitäisi olla samanlaista. Haloo, ei se ole sitä terveiden lasten vanhemmillakaan. Jollain vaan on rankempaa kuin toisella ja siitä on selvittävä. Jos sulla on autistilapsi niin et sä voi olettaa että se lapsi niiden lääkkeiden avulla toimisi kuin terve lapsi. Sun lapsellasi on erityistarpeita ja jos ne rajoittaa perheen elämää niin sitten ne rajoittaa, se on vaan hyväksyttävä. Teille on kuitenkin myönnetty vammaistuet, omaishoidontuet ja omaishoidonvapaat. Te voitte hakea lapsillenne avustajaa niin ettette ole koko aikaa tässä kiinni. 

Elämä olisi paljon helpompaa jos voisitte vain hyväksyä sen että tuon lapsen tarpeet nyt määrittelevät perheen elämää ja otatte sitten ilon irti niistä hetkistä kun saatte lapsen hoitoon jonnekin. Tosi-ikävää kuunnella sitä vuodesta toiseen jatkuvaa valitusta ja niiden kaiken ratkaisevien lääkkeiden etsimistä kun asennemuutoksella ja lapseen keskittymisellä kaikki sujuisi paljon paremmin. 

[/quote]

mä jatkan vielä että tolla hyväksymisellä tarkoitan sitä että jos sun lapsesi on vaikka alarasjoistaan halvaantunut, et sä odota että joku lääkäri kirjoittaa sulle reseptin lääkkeisiin mitkä saa sun lapsen kävelemään. Sun on vaan hyväksyttävä ettei sun lapsesi tule koskaan kävelemään ja mietittävä millä apuvälineillä, treenauksella, kodinmuutostöillä pystytte saamaan lapselle mahdollisimman hyvän elämän ja toimintakyvyn. Siitä huolimatta ettei hän kävele. 

Sitä mä tarkoitan että autistin vanhemmatkin voisivat hyväksyä ne autismin rajoitteet ja muokata elämäänsä sellaiseksi että lapsi siinä pärjää. Sitten jos on jotain isoja ongelmia niin kuin väkivaltaisuutta tai oikeita nukahtamisongelmia mihin muut keinot ei tepsi niin kokeillaan lääkkeitä. Mutta ei niin että heti ekana etsitään lääkkeitä jotka käytännössä poistaisivat autismin oireilun. Kun meilläkin pitää olla oikeus samanlaiseen elämään kuin terveiden lasten vanhemmilla.  

[/quote]

Sellaista lääkettä ei ole, joka poistaisi autismioireet. Jos sun lapsesi olisi liikuntavammainen ja kärsisi kovista kivuista, haluaisit varmaan auttaa häntä ja antaa kipuja lievittävää lääkettä. Katsos kun adhd lapsellakin on oikeus saada apua vaivoihinsa. Jos oireet estävät opiskelun, niin silloin on ihan oikeen antaa sitä lääkettä koulupäivän ajaksi. 

Jaha, on löytynyt uusi provoilun aihe. Vammaiset lapset ja erityislapset. Johan sitä läskivihaa on vuosikausia kuunneltukin.

Ihanko sieltä Ylläpidosta nämä ideat kumpuavat?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:06"]

Ei tietenkään päde kaikkiin, mutta totuudensiemen noissa ap:n jutuissa on. _Jotkut_ vanhemmat tosissaan tuntuvat haluavan lapselleen diagnoosin vain saadakseen ne lääkkeet. Lääkkeet on eka juttu mitä lääkäriltä huudetaan ennen kuin edes keretään itse tutustumaan siihen mitä adhd tai autismi on ja miten tällaista lasta voi tukea pärjäämään arjessa muutoin kuin lääkkeiden avulla. Kun joku tuttu sitten puhuu vilkkaasta lapsestaan ja ongelmista tämän kanssa niin adhd-lapsen äidin eka kommentti on "vie Matti tutkimuksiin niin saatte lääkkeet!".

melatoniinia pitää hakea jos lapsi ei sisällä vietetyn illan jälkeen nukahda heti kello 20.30. Kun vanhemmat tarvii sitä omaa aikaa. Mä ymmärrän kyllä melatoniinin siinä vaiheessa kun on oikeita nukahtamisongelmia ja muut keinot on läpikäyty.

sitten se vanhempien kuvitelma että kaikilla sen lapsiperheen arjen pitäisi olla samanlaista. Haloo, ei se ole sitä terveiden lasten vanhemmillakaan. Jollain vaan on rankempaa kuin toisella ja siitä on selvittävä. Jos sulla on autistilapsi niin et sä voi olettaa että se lapsi niiden lääkkeiden avulla toimisi kuin terve lapsi. Sun lapsellasi on erityistarpeita ja jos ne rajoittaa perheen elämää niin sitten ne rajoittaa, se on vaan hyväksyttävä. Teille on kuitenkin myönnetty vammaistuet, omaishoidontuet ja omaishoidonvapaat. Te voitte hakea lapsillenne avustajaa niin ettette ole koko aikaa tässä kiinni. 

Elämä olisi paljon helpompaa jos voisitte vain hyväksyä sen että tuon lapsen tarpeet nyt määrittelevät perheen elämää ja otatte sitten ilon irti niistä hetkistä kun saatte lapsen hoitoon jonnekin. Tosi-ikävää kuunnella sitä vuodesta toiseen jatkuvaa valitusta ja niiden kaiken ratkaisevien lääkkeiden etsimistä kun asennemuutoksella ja lapseen keskittymisellä kaikki sujuisi paljon paremmin. 

[/quote]

mä jatkan vielä että tolla hyväksymisellä tarkoitan sitä että jos sun lapsesi on vaikka alarasjoistaan halvaantunut, et sä odota että joku lääkäri kirjoittaa sulle reseptin lääkkeisiin mitkä saa sun lapsen kävelemään. Sun on vaan hyväksyttävä ettei sun lapsesi tule koskaan kävelemään ja mietittävä millä apuvälineillä, treenauksella, kodinmuutostöillä pystytte saamaan lapselle mahdollisimman hyvän elämän ja toimintakyvyn. Siitä huolimatta ettei hän kävele. 

Sitä mä tarkoitan että autistin vanhemmatkin voisivat hyväksyä ne autismin rajoitteet ja muokata elämäänsä sellaiseksi että lapsi siinä pärjää. Sitten jos on jotain isoja ongelmia niin kuin väkivaltaisuutta tai oikeita nukahtamisongelmia mihin muut keinot ei tepsi niin kokeillaan lääkkeitä. Mutta ei niin että heti ekana etsitään lääkkeitä jotka käytännössä poistaisivat autismin oireilun. Kun meilläkin pitää olla oikeus samanlaiseen elämään kuin terveiden lasten vanhemmilla.  

[/quote]

Ei kyse ole oikeudesta vaan siitä että on jo fyysisesti erittäin raskasta huolehtia esim. lapsesta joka herää monta kertaa jokaikinen yö. Kymmenen vuotta jaksoin yrittää ja uskoa siihen että löytyy lääkkeetön keino korjata unirytmiä, kunnes hyväksyin unilääkkeet lapselleni. Tein se osittain itsenikin takia, olin erittäin uupunut.

[/quote]

niin kuin mä kirjoitinkin, tietysti niitä lääkkeitä kokeillaan kun on ensin perehdytty tilanteeseen ja todettu ettei muut keinot toimi. Ei siinä tarvi mitään kymmentä vuotta odottaa. Mut jos tilanne on se että lapsi istuu koko illan koulun jälkeen sisällä pelaten iPadia ja juoden colaa eikä sitten nukahdakaan 20.30 kun vanhemmat niin haluaa vaan valvoo 23.00 asti minkä jälkeen nukkuu aamuun asti heräämättä, niin kannattaisiko ennen sitä melatoniinia vähän miettiä niitä lapsen tarpeita ja illan rytmiä sekä sitä mikä on koululaiselle sopiva nukahtamisaika. Kun ihan silläkin voi saada illat toimimaan riittävän hyvin. 

Mut kun lapsi on autisti eikä se nukahda just silloin kun vanhemmat haluaa niin sillä on valvomisongelma mikä pitää hoitaa lääkkeillä. 

"Tai voi ollakin mutta ei ole ollut tarvetta diagnoosille tai lääkkeille kun on opetettu lapselle alusta asti kuria ja rytmiä ja annettu mahdollisuuksia liikkua ja toteuttaa itseään."

Ja siinä se tuli taas! Olisit lisännyt vielä listaan sen, että olet opettanut lapsen potalle ja pöntölle ajoissa, niin ettei tarvitse kouluun mennä vaipoissa. Ja olet varmasti lukenut paljon kirjoja ja jutellut. On nimittäin niitä lapsia, jotka aloittavat koulunsa puhumattomina. Melkoisia vanhempia joillakin, kun lapsi ei kouluun mennessä osaa puhua tai käydä wc:ssä tarpeillaan. Onneksi jotkut osaavat sentään perusasiat opettaa!

Mutta mitä itse lääkeasiaan tulee, olen samaa mieltä. Liikaa lääkkeitä liian vähäisillä pulmilla. Kuka kokee minkäkin raskaana, monesti vanhemman subjektiivinen kokemus on niin suuri. Toki on tapauksia, joille lääke on välttämätön, en sitä kiistä, mutta itse olen havainnut, että liian helposti lääkitään kokeilematta muita vaihtoehtoja.

T. erityislasten äiti

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:54"]Tietenkin lapset saavat muutakin hoitoa. Adhd lääke auttaa siihen, että lapsi voi keskittyä ja oppia koulussa. Aika tärkeää mielestäni. Melatoniini on turvallinen apu univaikeuksiin. Eivät vanhemmat huvikseen lapsiaan lääkitse. [/quote] Näinpä. Mulla on ADHD-lapsi jolla on lääkitys. Jos lääke jää ottamatta, opettajakin huomaa sen. Ilman lääkettä lapsi ei keskity mihinkään vaan häärää ympäriinsä ja puhua pälpättää kuin papupata. Lääkkeen otettuaan keskittyy tehtäviinsä ja pystyy istumaan paikoillaan. En usko että lapsellani olisi mahdollista kouluttautua ilman lääkitystä, vaikutus on niin huikea. Melatoniiniakin saa illalla, ihan lääkärin määräyksellä. Lääkärin mukaan tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöisillä melatoniinin eritys on puutteellista, mikä vaikeuttaa nukahtamista.

[/quote] luin jostain että lämmin maito ja banaani auttavat saamaan paremmin unen

No homeopatia ja rukoilu tms paskahan se paremmin auttaa kuin lääkärin määräämä lääke.... not.

"Mut kun lapsi on autisti eikä se nukahda just silloin kun vanhemmat haluaa niin sillä on valvomisongelma mikä pitää hoitaa lääkkeillä."

Aivan. Annetaan melatoniini, jos lapsi ei ole nukahtanut klo 00:30 mennessä. Kuinka pitkään pitäisi odottaa? Aamuun asti vai? Voit toki lohduttautua sillä, että melatoniini ei aina toimi. Saadaan siis keskimäärin pari kertaa viikossa valvoa läpi yön. Tätä jatkunut jo vuosia, ja vaikuttaa siltä, että jatkuu läpi elämän, kun autismiin kuuluva unihäiriö on yleensä aivoperäinen, eikä korjaannu lapsen kasvaessa. Toinen vanhemmista jäänyt pysyvästi pois töistä lapsen valvomisen vuoksi.