Ensin luvataan apua, sitten sitä ei annetakaan
Tilanne on se, että käyn iltakoulua ja mies on päivätöissä. Nyt miehellä on menossa ylityöjakso, josta hän tiesi pari päivää aikaisemmin vain. Meidän vanhemmat ja miehen vanhemmat ovat lupailleet, että jos täytyy lapsia katsoa niin he auttavat. Mutta miten sitten kävikään? Eilen en mennyt kouluun ollenkaan, koska kukaan ei päässyt paikalle. Tänäänkin olen joutunut olemaan poissa, koska isovanhemmat eivät pääse. Syyt on tyyliä "pitää istuttaa chilit ja käydä kaupassa".
Joiltain kaveriperheiltä kysyin, mutta kaikilla on omat menonsa ... Nyt sitten alkaa huomenna soittelu MLL:n sun muiden hoitopalveluista. Kyllä suututtaa :( Olkaa onnellisia te, joilla on isovanhemmat tiiviisti arjessa mukana. Rahanmenoa enemmän harmittaa juuri sellaisen tukiverkon puute.
Kommentit (3)
Ei aivan sama tilanne, mutta tiedän tunteen. Mulla on/oli synnytyksen jälkeinen masennus. Mies on paljon töissä ja paljon on luvattu. On sanottu että jos siltä tuntuu niin apua pitää pyytää ja sitä saa, jos vaikka haluan mennä johonkin tai pitää vapaaillan silloin tällöin. Joka kerta ku oon pyytänyt, niin ei käy. Poika 2,5v ja viimeisen vuoden aikana ovat auttaneet 2 kertaa. Pari kertaa on ollut oikeasti tosi huono hetki jolloin olen istunut itkemässä näille isovanhemmille miten en jaksa aina yksin niin silloin taas luvataan maat ja taivaat, mutta ei se todellisuudessa päde... Monet illat olen kotona istunut ja itkenyt yksin kun ei jaksa, mies on antanut vanhemmilleen palautetta siitä ja aina on sanottu että olis voinu soittaa ja pyytää apua. Niin, miksiköhän en soittanut? Tiedän vastauksen soittamattakin, ne chilien istutukset ja kaupassa käynnit menee täälläkin edelle. Mun vanhemmat asuu kaukana eivätkä voi auttaa.
Minä opiskelen iltaisin ja minulla on kännykässä kolmen lapsenvahdin numero. Aina joku ehtii kun tarvii ja mielellään tienaa sen 10 tunnissa.