Lue keskustelun säännöt.
Taalla tuntuu olevan suhteellisen monia joilla on jonkinasteisia mielenterveydellisia ongelmia. Toivoisin etta voisimme keskustella niista ja kokemuksistamme leimaantumatta.
20.09.2006 |
Myös sairaushistoriaa ja nykyisyyttä toivoisin purettavaksi jos joku on tähän halukas ja valmis. Kaipaisin siis ajatustenvaihtoa vapaasti ja rehellisesti koska nämä ovat todellisia ja aiheuttavat suurta vaikeutta selviytyä elämästä ja aiheuttavat myös kärsimystä lähipiirille. Toivoisin tämän keskustelun (jos tämä lähtee toimimaan) myös avaavan todellisuutta heille jotka eivät ymmärrä tätä asiaa.
Aloitan omalla historiallani. Olen sairastunut masennukseen jo lapsena, myöhemmin mukaan astui ajoittainen mania. Sairastan siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lisäksi minulla on epäilty persoonallisuushäiriöitä, lähinnä eristäytymistä, vaativaa persoonallisuushäiriötä jolla pyrin kompensoimaan kaoottista ajatusmaailmaani lokeroimalla oikeaa ja väärää. Sain diagnoosin vasta kun olin sairastanut yli kaksikymmentä vuotta, näihin vuosiin on mahtunut sekä hyviä että huonoja aikoja, pahaa maniaa, vaikeaa ja keskivaikeaa masennusta, vakavaa masennusta ja sekamuotoisia jaksoja, osittain jopa psykoosiin asti menneitä aikoja. Hoitoa en kuitenkaan saanut ennenkuin romahdin täysin ja jouduin itsemurhayrityksen vuoksi suljetulle osastolle jossa diagnoosi tehtiin ja lääkitys aloitettiin. Lisäksi sairastan yleistynyttä ahdistuneisuus-syndroomaa joka on aiheuttanut lähes täydellisen eristäytymisen. Minulla on myös pakko-oireista toimintaa, rajautuneita käytösmalleja jne. Ongelmani ovat siis erittäin monisyiset.
Lapsuuteni on ollut traumatisoiva, lisäksi olen joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi useita kertoja eläessäni koska olen epätoivoisesti etsinyt rakkautta ja seksi on ollut ainoa tapa saavuttaa sitä edes hetkeksi. Kärsin edelleen itsetunnottomuudesta, häpeästä jne. Kärsin sekamuotoisesta syömishäiriöstä eli ajoittain olen anorektinen, ajoittain esiintyy bulimiaa.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveydellisistä syistä ja tilanteeni on parantunut merkittävästi diagnoosin teon, lääkityksen ja terapian vuoksi. Koska sairastumisestani ja käsittelemättömästä menneisyydestäni on kulunut niin pitkä aika on toipuminenkin erittäin hidasta, nyt on takana terapiaa pian kolme vuotta ja edistystä on tapahtunut, tosin edelleen kuljemme vasta alkutaipaleella, vain pintaa on raapaistu. Mielestäni tarvitsisin intensiivistä laitoshoitoa ja huomattavasti tiheämpää terapiaa kuin nyt saan mutta resurssien puutteessa tätä on mahdotonta järjestää.
Tällä hetkellä tilanne on se että itsetuhoiset ajatukset ovat vain ajoittaisia, toimintakykyni arjen tilanteissa alkaa hiljalleen palautua ja alan suhtautua suhteellisen luottavaisesti tulevaisuuteen. En kuitenkaan pysty vielä kuvittelemaankaan työelämään paluuta, päiväni " työt" saattavat rajoittua pariin pyykkikoneelliseen kuivauksineen ja viikauksineen, ulkoilu on mahdotonta muuta kuin koirien kanssa. Lopun päivästä vietän netissä joka auttaa minua unohtamaan kaiken mikä vaivaa minua, en uskalla miettiä asioita ilman terapeuttiani koska pelkään sotkeutuvani omiin ajatuksiini ja ajautuvani itsemurhaan. Koko elämäni siis on edelleen taistelua elämän ja kuoleman rajalla mutta olen päättänyt selvitä tästä kaikesta voittajana.
Mikäli joku haluaa jakaa ajatuksiaan kanssani mutta ei ole halukas laittamaan niitä tänne, minuun voi ottaa yhteyttä myös sähköpostitse osoittella haitula06@suomi24.fi
Kommentit (18)
Tässä yhteiskunnassa on erittäin vaikeaa elää varsinkin mieleterveysongelmaisena. Täällä kokee niin usein ymmärtämättömyyttä ja negatiivista leimautumista että kaltaisesi tsemppaajat ovat kullanarvoisempia kuin voit kuvitellakaan. Auringonpaistetta sinulle elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on myös vaikeaa ottaa asia kerrallaan kun kaiken ymmärtämisen jälkeen ja voimien palautuessa edes vähän kaikki vuosien kuona tuntuu vyöryvän päälle. Tiedän että asiat olisi parempi käsitellä yksi kerrallaan mutta se on niin kovin vaikeaa. Siksi olen pyrkinyt pitämään asioiden käsittelyn vain terapeutilla tapahtuvana toimintana ja keskittymään muuna aikana normaali elämään ja sen pyörittämiseen.
monesti vain voimavara. Miksi ihmeessä kaikkien on aina mentävä samassa putkessa ajatellen, että kaverille ei jätetä. Ei tämä elämä ole sitä varten, että mennään vaan muista välittämättä. Pienet positiiviset jutut ja huomaavaisuus jokapäiväisessä elämässä voisi tehdä meille yrmyniskoille hyvää.
Voi kunpa useampi ajattelisi noin, tämä maailma olisi paljon helpompi ja kauniimpi paikka elää. ap
ihan lähtien siitä, että ihmisillä on erilaisia tapoja ja ihmiset näyttävät erilaisilta (on pulleampia ja laihempia jne.) on mahdollista parantaa meidän kaikkien elämää.
Ahdasmielinen nipottaminen haittaa aivan kaikkien mielenterveyttä ja aiheuttaa turhaa ahdistusta. Aika harva on suoraan jokin superyksilö, vaan kaikissa meissä on omat puutteemme ja vajavaisuutemme. Ne vaan ilmenevät eri tavoin.
Ripaus valoa meille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniita unia kaikille, menen uneksimaan paremmasta huomisesta. ap
jos ei mitään tehdä. Mistä ihmeestä tätä sakkia sikiää meidän asiallisten ihmisten elätettäväksi. Selkä vääränä saamme raataa, jotta maksamme ensin vanhusten hoidon (jotka toki hyvän sellaisen ovat ansainneet ja ovat tehneet pitkän ja vaikean työrupeaman olosuhteista huolimatta), sitten pitää vielä elättää/hoitaa lapset ja nämä kaikenmaailman huuhaahemmot, jotka eivät jaksa muuta kun pyöriä oman " päänsä" ympärillä :( Voi veljet, kun tää maa muuttuis - mutta miten muuttuu kun nää samat tollot äänestää sossuja - TOTTAKAI, ettei raha-hanat kaikenmaailman taideterapiaan ym. sulkeudu!! Kyllä pistää vihaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
jos ei mitään tehdä. Mistä ihmeestä tätä sakkia sikiää meidän asiallisten ihmisten elätettäväksi. Selkä vääränä saamme raataa, jotta maksamme ensin vanhusten hoidon (jotka toki hyvän sellaisen ovat ansainneet ja ovat tehneet pitkän ja vaikean työrupeaman olosuhteista huolimatta), sitten pitää vielä elättää/hoitaa lapset ja nämä kaikenmaailman huuhaahemmot, jotka eivät jaksa muuta kun pyöriä oman " päänsä" ympärillä :( Voi veljet, kun tää maa muuttuis - mutta miten muuttuu kun nää samat tollot äänestää sossuja - TOTTAKAI, ettei raha-hanat kaikenmaailman taideterapiaan ym. sulkeudu!! Kyllä pistää vihaksi!
melkosen karua. olisko parempi kuolla? jos et ole koskaan ollut masentunu, et voi tietää miten musertavaa tuollainen teksti voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain bipolääridiagnoosin muutama päivä sitten. lääkitystä ollaan vasta aloittelemassa. olen ollut lapsuudesta asti masentunut moneen kertaan, nyt on lähes vuoden ollut hypomaanisia ja sekamuotoisia jaksoja. elämä on siis ollut yhtä helvettiä. olen saanut kaikki asiani täysin sekaisin. olen nyt tilanteessa, jossa minulla ei ole työtä, en kykene opiskelemaan, elän minisairaspäivärahalla ja otinpa sitten eronkin..esimerkiksi 9 voi uskoa etten todellakaan ole mitään tällaista halunnut..ei ole velttoilusta kyse vaan sairaudesta.
haaveenani olisi tästä tokeentua, saattaa opiskelut loppuun ja mennä rehelliseen päivätyöhön. tällä hetkellä vain pelkkä kaupassa käynti vaatii ponnisteluja, ulkona käyminen ahdistaa liikaa, pyörryttää, huimaa, sydän hakkaa, oksettaa. sitten seuraavassa hetkessä kuvittelen olevani maailman paras ihminen ja olen lähellä lopettaa lääkitykseni, eihän täs mitään..onneksi nuo " hyvät" jaksot kestävät vain muutaman tunnin, en kerkeä tekemään mitään radikaalia.
muutin tähän missä asun 5 kuukautta sitten. olen imuroinut kahdesti. itse olen tiskannut viimeksi heinäkuussa alusta loppuun. en kykene lukemaan kirjosja en lehtiä, sillä en osaa keskittyä. katselen televisiosta mahdollisimman paljon hömppää ja roskaa jotta turtuisin eikä ikävät ajatukset pyörisi päässä.
pelottaa mitä tämä tekee lapselleni kun äiti on tällainen. lisäksi bipolääritaipumus on perinnöllistä...en haluaisi olla tällainen mitä olen. jos ei olisi lasta ja ekmiestä, olisin varmaan jo tappanut itseni.
en käsitä kuinka jotkut ihmiset tuntuvat olevan kateellisia pitkistä sairaslomista ja taideterapioista. olette sentään terveitä ja onnellisia. minusyta nuo kaksi asiaa ovat tärkeimpiä elämässä. minulla ei ole kumpaakaan. toivottavasti terapian avulla minustakin kuntotutuu tavallinen veronmaksaja.
Minä kuuluin pitkään siihen porukkaan, jonka mielestä mielenterveysongelmista kärsivät ovat heikkoja ja hulluja, säälittäviä tapauksia, surkimuksia. Ja typerästi ajattelin, että jos tuokin tuosta ryhdistyisi niin asiat sujuisi paremmin.
Nyt olen itse sairastunut luultavasti paniikkihäiriöön tai uupumukseen. Tänään vihdoin varasin lääkäriajan. Nyt kun mietin elämääni taaksepäin (olen 32 v), niin tajuan kärsineeni jonkinasteisesta masennuksesta useasti elämäni aikana. En koskaan ole kehdannut hakea apua, olen vain yrittänyt tsempata. Ajatellut, että minun pitää olla vahvempi. Olen pitänyt itseäni vain melankolisena ihmisenä.
Nyt kun olen pitkittänyt ja pitkittänyt lääkäriin menoa, henkisen terveyden vaarantuminen on aiheuttanut fyysisiä oireita. Olen ymmärtänyt, että mielenterveysongelmat ovat sairauksia kuten fyysisetkin sairaudet. Ja jos ei hoida mielenterveysongelmia, ne voivat pahentua entisestään ja tuloksena voi lopulta olla pahoja fyysisiäkin sairauksia. Itsestä huolehtiminen on tärkeää! Ei itseään saa sysätä syrjään edes äitinä, kuten minä olen tehnyt.
Ja minäkin olen tällä hetkellä koko lailla toimintakyvytön. En kerta kaikkiaan jaksa tehdä kuin pakolliset - hoitaa vauvan tarpeet. En jaksa kotitöitä tai muuta ylimääräistä. Ja minä olen sentään suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa osittain töiden ohessa, olen ahkera ja aktiivinen työntekijä ja minulla on aina ollut jos jonkinlaista projektia meneillään. Nyt on totaalinen pysähdys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoidon tarpeessa, mutta sitten on nää itsessään piehtaroivat. Mutta sinäänsä tietysti hyvä, muuten tuskin siskon perheellä olisi niin upeaa taloa :)
siskosikin on varmasti samaa mieltä kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap ja muut, tsemppiä ja jaksamista teille :-)
Voit pudota joskus vielä kovaa ja korkealta, kun olet noin suvaitsematon ja ymmärtämätön. Koska et siedä itsessäsi tuollaista " heikkoutta" , et tule pyytämään myöskään apua ennen kuin romahdat ja on aivan pakko (=tulee jotain pahoja fyysisiä oireita tms.). Surullista, sillä itse olisin toivonut, että olisin mennyt lääkärille jo paaaljon aikaisemmin. 13
Hällä varman näitä muotisairaita potilaanaan. Minä esmes en pääse terapiaan, koska Kela katsoo että tarvitsisin vuosia kestävää terapiaa, mutta koska kela sponssaa vain 2-vuotisia terapioita, minä en saa lainkaa tukea. Ja aika paha maksaa omasta pussista 120e viikossa kun tulot on se 15e päivässä...
Älä viitsi 9 yleistää kaikki onnettomiksi vässyköiksi. Muotisairaat on muotisairaita. Mutta se 10% on ihan oikeasti sairaita, ja meitä sinunkaltaistesi ihmisten puheet tosissaan satuttaa. Itsekin itken tätä kirjoittaessani..Vituu melkein vaihtaisin sinunkaltaisesi ylimielisen paskan kanssa paikkaa, kunhan vain olisin terve!
Vaikka olen bipo, olen silti järjissäni. Mielialat vain ovat vuoristoradalla.
Toivon kovasti voimia ja uskallusta!!!
Maailma ei kyllä ole aina kovinkaan mukava paikka olla ja elää, mutta kun muistaa ottaa päivän kerrallaan, eikä ajattelisi kaikkea yhtenä klönttinä, niin on hieman kivempaa.