Pahalta tuntuu

Kirjotan nyt lähinnä vain purkaakseni mieltäni... Mielipiteitä asiasta saattaa silti tulla, mielelläni luen niitäkin.

Eli tilanne on seuraavanlainen; olemme mieheni kanssa olleet yhdynnässä kolme kertaa viimeisen viiden kuukauden aikana. Aika on heittämällä pidempikin kuukauden pari, mutta mieleeni on jäänyt viisi kuukautta kun lapsemme on sen ikäinen. Ennen synnytystäkään siis vähään aikaan seksiä ei ollut. Nämä kaikki minun aloitteestani.

"Pakotin" mieheni keskustelemaan aiheesta eilen. Aikansa vängättyään hän kertoikin sitten rehellisesti että hänellä on ongelmia erektion kanssa. Tämän toki jo tiesinkin, hän joutui jo useita vuosia ennen tapaamistamme leikkaukseen jossa elintä operoitiin. (En tiedä kuinka suoraan tänne saa kirjottaa? Koitan kirjottaa "siististi".) Olen olettanut että potenssiongelmat johtuvat siitä leikkauksesta. Hän kuitenkin kertoi että tilanne on pahentunut ja että hän on koittanutkin nyt välttää kokonaan seksin harrastamista, koska kokee paineita asiasta. Tässä tilanteessahan osasin suhtautua asiaan rauhallisesti ja ymmärtäväisesti, ja rauhoittelin häntäkin. Sanoin että usein tilanteessa voi olla tuon hermoilun lisäksi paljon fyysisiäkin ongelmia, esim. testotason lasku, kun hän kokee tilanteen pahentuneen. Seksi on onnistunut potenssilääkkeiden kanssa, mutta hän saa niistä nykyisin sydämentykytyksiä, kylmää hikeä ym. vahvojakin haittavaikutuksia, ja pelkää nyt käyttää niitä.

Tänään googlettelin asiaa... Ensimmäinen fakta: "alle nelikymppisillä miehillä erektiohäiriöt harvoin johtuvat fyysisistä syistä". Ehkä tässä lieventävänä asianhaarana voisi olla tuo leikkaus? Mutta sitten taas, mieheni on käyttänyt potenssilääkkeitä vähemmän aikaa kun leikkauksesta on, tuo on siis toiminut aikaisemmin myös leikkauksen jälkeenkin. Tupakointi kyllä voisi olla vaikuttava tekijä.

Kuitenkin seuraavat faktat: "on tärkeää selvittää mistä lähtien ongelmia on ollut, onko tuolloin tapahtunut jotain erityistä? Psykologisia syitä ei saa sulkea pois, koska niillä on suuri merkitys, esim. tyytytymättömyys parisuhteeseen tai kumppaniin". Tiedän että mieheni katsoo paljon nettipornoa, ja syytin mielessäni sitä tilanteesta, sehän tappaa libidon ja vaikeuttaa normaalia kiihottumista. Sitten yhtäkkiä hokasin että toimiihan se värkki sitä pornoakin katsoessa! Erektiolääkkeitä hän sanoi käyttäneensä viisi vuotta, aluksi vain keston parantamiseen. Me olemme olleet yhdessä neljä vuotta. Toisin sanoen, ongelma on siis alkanut kun minä olen tullut kuvioihin. Mieheni käytti kyllä klisettä "vika ei ole sinussa, se on täysin minussa", mutta tässä tilanteessa se ei todella tainnut tarkoittaa mitään.

Tästä olenkin siis tullut lopputulokseen että vika on sekä pornon katsomisessa että minussa. Pornon katsomiseen mies voisi vaikuttaa, mutta en usko että taitaa edes haluta jos se on ainoa asia mitä kautta enää saa nautintoa. Periaatteessahan viaksi jää sitten vain ja ainoastaan minä, jos en kerran kelpaa ja siksi on seksielämä pitänyt korvata tuolla nettipornolla.

Tämä ottaa todella pahasti itsetunnolle. Tiedän etten ole mikään missi, mutta olen aina ajatellut olevani ihan tavallinen nainen, enkä kuitenkaan mikään suohirviö kun miehiä on kuitenkin ollut. Pidän huolta itsestäni enkä ole mikään lahna tai pihtari, vaan seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen. Ulkoisesti en tämän kummemmaksi muutu, joten käytännössähän en voi tehdä asialle oikein mitään. Mietin miksi mies on alunperinkään mennyt naimisiin kanssani jos on alusta asti tökkinyt ja ollut ongelma etten ulkoisesti häntä miellytä? Onko mennyt vaan tyytymään siihen mitä sai? Olenko oikeasti niin kamala?

Itsetunto on täysin kateissa. Mielessä pyörii vaan silikonien hankkiminen, rasvaimu ja kaikki mahdollinen mikä minussa voisi olla vikana ja millä sitä voisi korjata. Todella p*ska olo.