Tietyiltä osin aivan mahdoton lapsi.

Turhaan tänne edes purkaudun, koska ette saa täsät edes minimikuvaa siitä millainen tuo poika on, mutta pakko naputella jotakin koska olo niin saatanan epätoivoinen!

Poika täyttää pian 12v ja on ihan jumalattoman haastava ja vaikea tietyillä tavoin. Mitään diagnoosia ei ole eikä ole ns narahtanut mistään 4v-6v ikäisenä kun pkssa oli eikä nyt koulussa, mutta oman työni puolesta olen tutustunut mm psykolgien käyttämään autismikartoitus-kaavakkeeseen ja aika moneen kohtaan tuli ruksi että "natsaa jossakin määrin" tms. Sitä vahvistaa sekin millainen erakko poika on luonteeltaan, toki voi olla ihan "vain" persoonaltaan sellainen mutta en tiedä...ei esim kaipaa yhtään tippaa kaveresuhteita kouluajan ulkopuolella ja on aivan hirvittävän vahvasti hoivaamassa eri pehmolelujansa, oli ja on yhä lintuvaihe ja nyt possupehmo on se tärkein.

Koulu sujuu hyvin ja keskittyy tunneilla ja antaa työrauhan, sisäistää helposti paljonkin asiatekstiä, sen sijaan abstraktimmat jutut esim uskonnossa on vihattuja kotitehtäviä.

Ja sitten nuo muut jutut joista tämä purkaus nyt kimpoaa eli pojan hervoton mukavuudenhalu, se piirre ettei haluaisi/jaksaisi/viitsisi nähdä vaivaa yhtään enempää kuin sen minimin verran, se liittyy kotitehtäviin koulussa, elämän perustaitoihin tiukkojen treenikenkien jalkaan laittamisesta lähtien, rusetin laiton opettelemiseen ja ihan kaikkeen. Minusta ja miehestä on suoraan sanottuna vastenmielistä sellainen ettei yhtään jaksettaisi nähdä vaivaa jos jokin asia tuottaa haastetta ja siihen vielä listätään pojan olematon, kirjaimellisesti olematon, sytytyslanka eli hermo menee nanosekunnissa ja sitten skitsotaan ja kiukutaan kun jokin ei HETI sujukaan.

Jotenkin vaan väsyttää, oli taas treeneihin lähtö sellaista showta ja laiskuuden huippua, miehellä hiki virtasi kun kiskoi kenkiä murkun jalkaan (joo murrosikäkin alkanut, ainakin fyysisesti) kun ei itse niitä saanut, treeneissä jos ei kävisi niin se olisi viimeinen niitti hulluksi tulemisellemme, pojalla on loputon energia ja on muutenkin koko ajan kimpussamme vaatimassa viihdykettä ja seuraa jos ei pelaa jotakin pleikka-tai tietokonepeliä (niissä on rajat). Tai esikoisen kimpussa, sekin helpottaisi jos olisi kavareita vapaa-ajalla mutta kun ei sitä kiinnosta niin ei. Ja on vielä ruoankin perään ja herkkujen, pakko liikkua siksikin.

En taas tiedä miten sitä jaksaa kunnes poika on aikuinen :´(