Lue keskustelun säännöt.
Miten parantaa isän ja tyttären (3v) välejä?
09.03.2015 |
Isänsä on tosi kiltti ja ehkä jopa hieman liian lepsu.... Minua tyttö tottelee hyvin eikä juurikaan uhmaa mutta sitten kaikki uhmat ja testaamiset kaatuu isänsä niskaan. Irvistämisiin ja vastaan sanomisiin on kuitenkin puututtu heti mutta tuntuu testaavan ja testaavan aina vaan eikä isänsäkään oikein jaksa enää joten on alkanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... isä ei siis enää välitä vaikka tyttö näyttäisi kieltä kesken kaiken.
Isä ei kelpaa auttamaan pukemisessa, ei painajaisesta heräämisen jälkeen, isä ei saisi tulla hakemaan päiväkodista, ei pestä hampaita, ei oikeastaan mitään. Emme ole antaneet tämän asian vaikuttaa vaan se hakee päiväkodista joka ehtii ja se auttaa pukemisesssa jolla on kädet vapaana... mutta paha mieli tulee myös minulle (isästä nyt siis puhumattakaan) kun äiti vain kelpaa ja sitten saatetaan itkeä päiväkodin pihalla että MIIIISSÄ ÄITIIIIII MINÄ HALUAN ÄIDIIIIIIN... Lapsi on kuitenkin jo 3-vuotias.
Miten parantaa isän ja tyttären välejä? Isä kuitenkin pelaa suht usein palloa tai leikkii tytön kanssa heppaleikkejä ja heillä on tosi hauskaa aina kun leikkivät. Isä vie myös tasaisin väliajoin (vaikkakaan ei yhtä usein kuin äiti) ulos tai sisäleikkipuistoon, olen kyllä sanonut että voisi useamminkin viedä... :)
Onko siis kyse vain siitä että isä antaa tosi helposti periksi ja minä pidän tiukempaa kuria? (esim. lapsi sanoo että haluaa purkkaa 5 min ennen ruoka-aikaa, ja äiti sanoo että ruuan jälkeen vasta ja isä antaa purkan heti. Tai että lapsi ei halua laittaa pipoa ulos ja isänsä antaa olla ilman pipoa...)
Kommentit (8)
Lapsi pomottaa teitä. On tärkeää, että isä huomioi, mutta pitää rajoista myös kiinni. Kun kiukku tulee, niin napakasti selitetään tyyliin, että nyt isi pukee, koska äiti laittaa itseään kuntoon. Tai yöllä isi lohduttaa, koska äiti on väsynyt, ja hänen täytyy nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän ohis, mutta teille tulee jatkossa ongelmia jos olette noin eri linjoilla siinä, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Eikö yleensä lapset pidä enemmän siitä lepsummasta vanhemmasta, joka antaa karkkia ja pelailee pelejä lapsen kanssa, mutta ei kasvata ja pidä kuria?
Miten paljon annat heille tilaa olla yhdessä niin, että sinä et ole ohjaamassa ja säätelemässä?! Eli paljonko heillä on yhteistäaikaa ilman sinua?!
Sovitte isän kanssa säännöt ja pidätte niistä kiinni.
Ja sovitte siis YHDESSÄ, ei niin että sinä sanot mitä tehdään ja isän pitää leikkiä mukana. Perustelette ne säännöt toisillenne, lapselle ja tarvittaessa kirjoitatte ylös. Ja just tuo että äitin täytyy nukkua, äiti laittautuu jne. Että vaikka äiti on sinun äitisi, hän on myös ESSI ESIMERKKI ja hänellä on muitakin velvollisuuksia. Isi on myös täällä sinua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotte ei, ein joka myös pitää. Eli lapsi käyttäytyy niin kuin te mahdollistatte. Jos se lapsi vänkää sitä äitiä niin sanot, että äidillä on nyt muuta, isä hoitaa ja poistut tilanteesta. Niin, ja sinulla ei ola mitään diktatuurimaista valtaa olla se pääpiru, voit joustaa myös isän eduksi ja antaa hänen esim. antaa sitä purkkaa.
Meillä on tuollaisia kausia ollut, vaikka meillä vanhemmilla ei ole eri linjoja kasvatuksessa. Joskus oli pidempikin kausi, että isää suosittiin kaikessa ja äiti ei olisi kelvannut mihinkään. Ohi sekin meni aikanaan ja tietenkin toimittiin vanhempien aikataulujen yms. mukaan, vaikka lapsi olisikin omasta mielestään kelpuuttanut vain isän kaikkeen.
Isällä ei ole auktoriteettia. Lapsi turvaa siihen, joka asettaa rajat ja siten osoittaa välittävänsä, eli äitiin.