Pettämistarinoita?

Miksi nyymit kuumottelevat pettämistä yli kaiken? Itselle käteen jäi ehkä elämän yksi kasvattavimpia ja elämisen arvoisia kokemuksia.

>ole perusbeta 21v nyymi ja ihastu pikaisesti 19v tötöön (inb4 teinisuhde)
>myöhemmin hänen menneisyydestään kantautuu ikäviä huhuja, älä välitä, koska beta
>alkakaa seurustelemaan
>heti seurustelun alettua tötön osalta tulee useita ns. vahinkotilanteita, kännipusuja ja hämäriä öitä erittäin epämääräisten henkilöiden kanssa. Ei kuitenkaan itsensä jakelua.
>betana anna anteeksi koska rehellisyys
>pahin rauhottuu, mutta ajoittain vastaavia "tytöstä johtumattomia vahinkotilanteita sattuu"
>ajattele onko vika sittenkin itsessä
>ole aika paskana, koska tunteet
>ole tosi paskana, koska tunteet
>ystävät auttavat takaisin jaloilleen
>tajua homman kokonaiskuva: töttö-ötö on vain antelias ja eikä edes välttämättä kerro kaikkea
>jätä öttönen
>tötö-öttö anelee takaisin
>ota takaisin, mutta tiedät mielessäsi, että mikään ei ole samalailla
>särje oma kilttibetahalihali-kuvasi pettämällä anteliasa hänen tuttunsa kanssa.
>lopuksi tämä paljastuu puoliksi tahallaan töttöydelle ja ainoa mitä hän saa sanotuksi on "m-mutku mä en nussinu sun kaveria... Tai ylipäätänsä ketään ainakaa sillai"
>ole valaistunut ja kaiken aluksi kovan kärsimyksen jälkeen karaistunut ja ole positiivinen tulevaisuutta kohtaan

Tästähän sen taas näkee. Tunteet aiheuttavat paskoja päätöksiä ja betamaisuutta.

Nyymit! Älkää takertuko niihin tyttöystäviinne, ne pettävät kuitenkin jos pettävät, eikä teidän toiminta voi siihen mitenkään vaikuttaa. Olkaa välittämättä, pitäkää silmät auki ja oppikaa kokemuksista!

Ja sitte muilta vaan vastaavanlaisia settejä kehiin