Porin steinerkoulu

Missäpäin asut?

Eurytmia on Rudolf Steinerin kehittämä rytmisen liikunnan taidemuoto.

Eurytmiassa tarkastellaan äänteitä ja säveliä ja ilmaistaan niitä liikkeen muodossa. Jokaiselle äänteelle ja sävelelle, intervallille ym. on oma liikkeensä eli muotonsa. Eurytmiaa tehdään joko puheeseen, esimerkiksi runonlausuntaan tai soitinmusiikkiin. Koreografiat voivat olla erittäin monimutkaisia ja liikeratoja soolona tai monen henkilön ryhmässä.

Taiteellisessa eurytmiassa voidaan toteuttaa muun muassa kokonaisia sinfonioita eurytmisesti liikkuen. Esityksissä värikkäät puvut täydentävät liikkeen ilmaisuvoimaa.

Steinerpedagogiikkaa opettavan Snellman-korkeakoulun Irmeli Salomaa kirjoittaa: "Eurytmian opiskelija tekee monta hämmästyttävää löytöä sekä kehostaan että erityisesti sielustaan. Taiteellisten harjoitusten avulla hän löytää itsestään uinuvia sielunpuolia, joita ei aavistanut olevan olemassakaan."[1] Eurytmiaa opiskellaan pääsääntöisesti neljä vuotta, jonka jälkeen voi valmistua eurytmistiksi. Myöhemmillä opinnoilla voi erikoistua steinerkoulun eurytmianopettajaksi, hoitoeurytmistiksi tai näyttämötaiteeseen. [2] Eurytmisti työskentelee yleensä steinerkoulussa eurytmianopettajana tai taiteen alalla.

Höpsis ja pöpsis!

Steinerkoulut ovat herättäneet myös arvostelua. Steinerkoulujen arvostelijoihin on kuulunut niin ateisteja[13] ja skeptikkoja kuin kristillisenkin vakaumuksen edustajia. Skepsis-lehden artikkelissaan "Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva" vuodelta 2001 dosentti Heikki Ervasti moitti steinerkoulujen pohjalla olevaa maailmankuvaa näennäistieteelliseksi. Hän kirjoitti myös, että useat tahot ovat epäilleet antroposofian välittyvän oppilaille opettajien maailmankatsomuksen kautta, vaikka antroposofiaa ei Suomen steinerkouluissa suoranaisesti opetetakaan.[14] Sen sijaan Saksassa steinerkoulut ovat herättäneet kohua niissä opetettavan epätieteellisen antroposofiaan liittyvän rotuopin mukaan, johon liittyy mm. "arjalaisten" vaellus ja Steinerin väite, jonka mukaan juutalaisuuden säilyminen nykyaikaan on maailmanhistoriallinen virhe, vaikkei hän juutalaisten tuhoamiseen kehottanutkaan. Suomen steinerkouluissa rotuoppeja ei opeteta. On väitetty, että Suomen steinerkoulut eivät ole Steinerin oppien suhteen yhtä kritiikittömiä kuin Saksan, vaan soveltavat vain niitä Steinerin oppeja, jotka koetaan positiiviksi ja hylkäävät Steinerin pimeinä pidetyt opit.lähde?

Antroposofit uskovat Atlantikseen. Saksassa tämän asian opettaminen on herättänyt kritiikkiä – vaikka Platonkin uskoi Atlantikseen ja hyvin monet nykyajankin tiedemiehet uskovat, että sillä on edes jonkinlainen historiallinen tausta. Suomen steinerkouluissa ei Atlantiksen olemassaolosta opeteta. Antroposofiaan kuuluu myös jälleensyntymisoppi. On väitetty, että steinerkoulussa ei puututa kiusaamiseen, koska kiusaamisen ajatellaan olevan ansaittu kosto edellisessä elämässä tehdyistä pahuuksista. Ainakin Suomen steinerkouluissa kiusaamiseen kuitenkin puututaan kuten peruskoulussakin.lähde?

Steinerkouluissa vältetään kilpailuhenkisyyttä ja suorituspaineita, minkä jotkut pelkäävät hidastavan oppimista. Myös suurien luokkakokojen ja erityisesti sen, että erityisvaikeuksiset oppilaat pyritään pitämään enimmäkseen normaaliluokassa tehden vain pieniä erityisjärjestelyjä, pelätään haittaavan oppimista. Tätä menettelyä steinerkoulujen opettajat perustelevat sillä, että kun luokille sattuu hyvin erilaisia oppilaita, myös erityisvaikeuksisia, oppilaat oppivat paremmin ymmärtämään erilaisia ihmisiä.

Kritiikkiä tai ainakin ihmetystä osakseen steinerkoulut saavat usein esimerkiksi eurytmiastalähde? ja työkirjojen kirjoittamisesta käsin läpi lähes koko perusopetusasteenlähde?. Tosin Suomen steinerkouluissa tässä on eroja. Esim. Jyväskylän Rudolf Steiner -koulussa vieraiden kielten opetuksessa ei käytetä ennen lukiota kirjoja lainkaan, mutta sitäkin enemmän työvihkoja, mutta Seinäjoella olevassa Etelä-Pohjanmaan Rudolf Steiner -koulussa käytetään. Steinerkoululaisten tietotasoa on epäilty heikommaksi kuin peruskoululaisten ja muiden lukiolaisten.lähde? Lahden steinerkoulussa eräänä vuonna puolet abiturienteista reputti, mitä on pidetty osoituksena steinerkoulujen opetuksen huonoudesta, mutta steinerkoulujen puolustajat ovat sanoneet, että abiturienttien määrä tuona vuonna Lahden steinerkoulussa (kymmenen) on liian pieni otos siihen, että sen perusteella voisi luotettavasti arvioida opetuksen laatua. Eräänä vuonna Jyväskylän Rudolf Steiner -koulun abiturientit vinoilivat yleisistä käsityksistä kiinnittämällä abiturienttiautoonsa tekstin "askarrellen ylioppilaaksi." Lukioiden arvosanoihin on vaikuttanut aikaisemmin myös se, että steinerlukioihin on vasta vuonna 2007 tullut keskiarvoraja.

Steinerkouluja on kritisoitu myös siitä, että steinerkoulujen alaluokilla oppilaita luonnehditaan antiikista periytyvän, 1900-luvun alkupuolelle saakka suositun, mutta nykyään epätieteellisenä pidettyn temperamenttiopin mukaan. Oppilaita kuvataan teorian mukaisesti temperamentiltaan koleerikoiksi, sangviinikoiksi, melankolikoiksi ja flegmaatikoiksi.

Steinerkouluja on arvostellut konservatiivista evankelis-luterilaista näkemystä edustava Paavo Hiltunen kirjassaan Mitä Rudolf Steiner todella opetti (1990). Hiltusen mukaan esimerkiksi eurytmianopettajat valehtelevat väittäessään, että eurytmia on taideliikuntaa, ja todellisuudessa eurytmia on pakanallinen tanssi. Hiltunen kritisoi kirjassaan sitäkin, että ainakin osaan steinerkouluista tuolloin vanhempien oli ilmoitettava lapsensa jo ennen syntymää ja oppilaat valittiin sen mukaan, kenellä syntymän ja ilmoittamisen välinen aika oli ollut lyhyin. Tätä käytäntöä perusteltiin sillä, että se asetti alku- ja loppuvuodesta syntyneiden vanhemmat tasavertaiseen asemaan siinä, voivatko he valita lapsensa kouluksi steinerkoulun.

Hiltusen mukaan monet steinerkoulussa lausuttavat runot ovat pakanallisia. Suomen steinerkouluissa Hiltusen mukaan myös Kalevalaa opetetaan pakanallisesti. Steiner perehtyi Kalevalaan käydessään Suomessa vuonna 1912 ja löysi sieltä kolme jumalahahmoa: Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen. Hiltunen väittää myös, että steinerkoulujen opettajat kertovat kyllä steinerpedagogiikasta, mutta jos vanhemmat menevät kysymään heiltä antroposofiasta, he väittävät, ettei näiden tarvitse siitä tietää. Hänen mukaansa steinerkoulujen opettajat pysyvät luterilaisen kirkon jäseninä, jotta vanhemmat luulisivat heidän olevan luterilaisia. Kirja sisältää myös selvästi ja yksiselitteisesti virheellisiä väitteitä, kuten väitteen, jonka mukaan steinerkouluissa olisi vain yksi aine päivässä. On totta, että steinerkouluissa monia aineita opetetaan jaksoittain niin, että jaksotunneilla, joita on joka päivä, opetetaan yhtä ainetta jakson aikana ja muulloin kyseistä ainetta ei opeteta, mutta päivässä on useampi aine. Myöhemmin Hiltunen on epäillyt, että antroposofit organisoivat hänen kirjansa laajamittaisen oston, jotta kirjan näkemykset eivät päätyisi ’ajattelemaan kykenevien’ luettavaksi.lähde?

Hänen kritiikkiinsä ovat esittäneet vastauksensa Risto Suurla, Reijo Wilenius ja Tony Dunderfelt teoksessa Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta (1991). Heidän mukaansa Hiltunen erehtyy muun muassa väittäessään, ettei Steiner uskonut persoonalliseen, rukouksia kuulevaan jumalaan, että Steinerin harjoittama salatiede olisi tiedettä, joka on salattava ja että Steiner oli spiritisti. Heidän mukaansa salatiede on tiede salaisista asioista ja Steiner oli selvänäkijä, ei spiritisti, mikä on heidän mukaansa eri asia.

Väitöskirjassaan Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa Tarja Ehnqvist tuo Lippertin näkemyksen esiin monen muun ajattelijan ohella. Samassa yhteydessä Ehnqvist esittää myös useita myönteissävyisiä kuvauksia.[15] Esimerkiksi seuraavana esitellyssä suomalaistutkimuksessa todetaan vanhempien olleen tyytyväisiä steinerkouluun ja kokeneen sen tukeneen lapsensa sosiaalista kasvatusta.

Steinerpedagogiikkaa on tutkittu vähän, mutta sen tuloksia sitäkin enemmän. Steinerkoulun käyneet menestyvät Waldorf-instituutin oman tutkimuksen mukaan Saksassa opinnoissaan keskimääräisesti samalla tavalla tai paremmin kuin valtiollisen koulun käyneet oppilaat.lähde? Eräässä Saksan ja Sveitsin kouluja koskevassa tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että niiden menetelmät eivät tarjoa nyky-yhteiskunnan kannalta riittävää kasvatusta, opettajien pätevyys on puutteellista, ja kielten ja luonnontieteiden opetus ei vastaa nykytarpeita.[16] Kuitenkin Suomen steinerlukioissa on pakollisia fysiikan ja kemian kursseja kumpiakin useampia, vaikka tavallisissa lukioissa kumpiakin on vain yksi.

Viime vuosina erityisesti Jarno Paalasmaa on pyrkinyt vastaamaan steinerkouluihin kohdistuviin ennakkoluuloihin ja käsityksiin. Teoksessaan Omassa rytmissä (PS-kustannus, 2009) hän vastaa steinerkoulun opettajan näkökulmasta noin 30 yleisimpään steinerkoulumielikuvaan.

Steinerin oppien sovellutuksista biodynaaminen viljely on myös laajalti tunnettu. Toisin kuin biologinen viljely, pohjautuu biodynaaminen viljely astrologiaan. Eläinradan eri merkkien uskotaan olevan yhteydessä maahan, veteen, ilmaan ja tuleen. Olennaista biodynaamisessa viljelyssä on myös erilaisten maagisten preparaattien käyttö. Preparaattien tarkoituksena on ohjailla kosmisten voimien vaikutuksia ja täten edistää mm. siementen itävyyttä sekä juuriston ja lehtien muodostumista. Preparaatit valmistetaan lehmän lannasta, mineraaleista, kristallista tai kvartsista. Preparaatti kompostoidaan lehmän sarveen, joka kaivetaan maahan.

Täähän vaan paranee mitä enemmän etsii

älä laita lastasi tuollaiseen hokkuspokkus-kouluun. koko pedagogiikka perustuu antroposofiaan, joka on ihan huuhaata. ikäkausiopetus ja seitsenvuotiset ikäkaudet juontaa juurensa steinerin käsitykseen sielunvaelluksesta. steiner-pedagogiikka ei ole metodi, jota voisi toteuttaa irrallaan sen antroposofisesta taustasta. kannattaa googlailla ja lukea mm. sellaista blogia kuin quackometer, alla linkkejä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/5989742

http://www.quackometer.net/blog/2012/11/what-every-parent-should-know-about-steiner-waldorf-schools.html

http://www.quackometer.net/blog/2012/11/how-steiner-schools-justify-their-occult-pedagogy.html

6 jatkaa vielä: yksi vahingollisimmista asioista steinerissa on tekniikkavastaisuus. steiner uskoi, että tekniikka(kin) häiritsee sielunvaellusta, ja ikäkausien vaihdoksessa päivitettävät sielut eivät saa vapaasti kulkea, kun ihminen altistuu tekniikalle. nykypäivänä steinerissa ei siis käytetä pädejä ja tietokoneita, mikä tässä maailmassa on sama kuin että 70-luvulla oltaisiin kieltäydytty ajamasta autoa. tietenkin peliriippuvuudelta pitää lasta suojata mutta tekniikka opetusvälineenä on ehdoton ja lasten tulee luontevasti kasvaa ja oppia käyttämään nykyistä tietotekniikkaa. kelloa ei voi takaisinpäin kääntää.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 16:09"]

6 jatkaa vielä: yksi vahingollisimmista asioista steinerissa on tekniikkavastaisuus. steiner uskoi, että tekniikka(kin) häiritsee sielunvaellusta, ja ikäkausien vaihdoksessa päivitettävät sielut eivät saa vapaasti kulkea, kun ihminen altistuu tekniikalle. nykypäivänä steinerissa ei siis käytetä pädejä ja tietokoneita, mikä tässä maailmassa on sama kuin että 70-luvulla oltaisiin kieltäydytty ajamasta autoa. tietenkin peliriippuvuudelta pitää lasta suojata mutta tekniikka opetusvälineenä on ehdoton ja lasten tulee luontevasti kasvaa ja oppia käyttämään nykyistä tietotekniikkaa. kelloa ei voi takaisinpäin kääntää.

[/quote]

samoin tavallista lyijykynää ei saa käyttää ensimmäisten vuosien aikana ollenkaan, kaikki tehdään isoilla liitupalikoilla.

Steiner-koulun opetus pienillä oppilailla perustuu opettajan matkimiseen - missä lapsen luovuus, oma ajattelu?

Steinerin oppien mukaan opettaja jakaa oppilaat eri temperamenttiryhmiin ja kohtelee lapsia temperamenttityypin mukaisesti. Opettaja siis määrittelee kunkin oppilaan temperamentin, tähän vaikuttaa myös lapsen ulkoinen olemus!

Seitsenvuotiskausista pidetään tiukasti kiinni: lasta ei eriytetä ylöspäin, jos ei ole tietyn ikäinen, koska "vielä ei ole aika". Erittäin yksilöllistä, eikös?

Steineropettajat saavat pätevyytensä Snellman-korkeakoulusta, joka on steinerlaisten oma opinahjo. Opetusohjelma on vähintäänkin mielenkiintoinen. Steineropettaja toimii oppilaiden luokanopena 7-8 vuotta, opettaen siis lähes kaikki aineet. Aineenhallinta ei ole kovin kummoista tuossa vaiheessa.

Opettajien koulutuksessa ei anneta eväitä esim. oppimisvaikeuksien havaitsemiseen tai niiden kanssa toimimiseen - ja jos jotain jollain oppilaalla onkin, niin tässä vaiheessa toitotetaan yksilöllisyyttä "jokainen kehittyy omaan tahtiin" - ihan kiva, jos oppilas jää ilman tarvitsemaansa lisätukea :(

Kiitos vastauksista. Nostan ketjun josko joltain löytyisi vielä omakohtaista kokemusta kyseisestä koulusta. Ap.

On omakohtaista kokemusta kahden lapsen kautta. Toinen kävi siellä myös lukion. Toinen lopetti peruskouluun ja meni ammattikouluun. Ei mitään valitettavaa kyseisestä koulusta.  Kummatkin lapset pärjäävät ja ovat onnellisia. 

Ihmettelen näitä jotka arvostelevat Steinerkoulua tajuamatta oikeastaan ollenkaan mitä he arvostelevat. Laitoin lapseni kyseiseen kouluun koska 20 vuotta sitten en tunnistanut suomalaista peruskoulua enää siksi mikä se oli ollut. Suomalainen peruskoulu koki romahduksen jo silloin ja se näkyy nykyisinä nuorina aikuisina joilla ei tunnu olevan taitoa eikä tietoa mihinkään ja mistään. Steinerkoulu tuntui antavan samoja juttuja joita itse aikanani peruskoulusta sain. Niin myös kävi. Mitään huuhaata ei ole tuputettu lapsille eikä aikuisille. Näen sen vain positiivisena että lapsen motoriikkaa ja muistia harjoitetaan luonnollisin tavoin. Mikä pakko ekaluokkalaisen on käyttää lyijykynää? Saa sen numeron tehtyä sillä vahapalikalla myös. Kaipaa vain enemmän KESKITTYMISKYKYÄ ja TARKKUUTTA että siitä saa oikeasti kakkosen.

Tykkään myös siitä että lapsille ei hoeta jatkuvasti sitä lukio/yliopisto-mantraa vaan lasten ja nuorten annetaan löytää itse omat intressinsä. Meille akateemisille vanhemmille oli jo kauan sitten selvää ettei lasten ole pakko opiskella niin pitkälle kuin mahdollista paremman tulevaisuuden toivossa. Joillekin kun se parempi tulevaisuus tulee muita polkuja pitkin. 

Kertokaa kokemuksia kyseisestä koulusta, kiitos.

Hei! Koulussa on hyvää ja huonoa. Hyvää pienet luokkakoot ja pieni koulu, kaikki tuntevat toisensa. Hyvän luokanopettajan alaisuudessa kiva ja turvallinen paikka. Valitettavasti koulussa on muutama hankala ja vanhoillinen opettaja. Nuoremmat mukavia ja lempeitä. Vanhojen jäädessä eläkkeelle meininki toivottavasti siirtyy 2000-luvulle.

Porin steiner menee kyllä koko ajan alamäkeä ja uskon ettei koulu enää kovin montaa vuotta pysy pystyssä oppilasmäärien vähetessä. Vahvistan sen että osa opettajista koulussa on ikäviä. Kiusaamistapauksiin ei kokemukseni mukaan ole puututtu riittävästi. Asioita lakaistaan maton alle. Yhteisö on suljettu ja sisäänpäinlämpiävä. Yksityisen koulun ongelma on tavallaan se että kukaan ei valvo opetuksen tasoa tai puutu epäkohtiin. Yksityinen koulu voi siis olla joko parempi tai huonompi kuin julkinen. Tässä tapauksessa huonompi. Vanhemmat eivät pysty koulua pelastamaan jos opettajat toimivat huonona mainoksena koululle käytöksensä takia.

Ainoat järkevät steiner-opinnot ovat Professori Scott Steinerin matematiikan opinnot:

Tuttavani on opettajana steinerkoulussa Porissa ja lisäksi tiedän sieltä jonkun aineenopettajan. Opettaja on hyvin kompleksinen persoona joka ei osaa oppilaita auttaa ja valehtelee vanhemmille silmät suut täyteen.

Itse laittaisin lapseni steinerkouluun, jos hän olisi hyvin erilainen kuin muut ja ennustaisin vaikeuksia tavallisessa koulussa. Muuten en voi sanoa luottavani tähän yhteen opettajaan.

Laita muksusi Reposaareen tai Kankaan kouluun tms. pieneen kouluun, joita Porissa vielä on jäljellä, jos pientä luokkayhteisöä kaipaat. Jos keskustaan on pakko päästä, laita mieluummin kristilliseen kouluun kuin Steineriin. Paljon järkevämpää menoa. Ja onhan siellä se ruotsalainenkin koulu, sitä on kovasti kehuttu. Siellä on myös ihan suomenkielisiä oppilaita, joiden kotikieli ei ole ruotsi.