Elämä on ihanaa!

Jonna oli nyt onnellinen perhekoti Katiskan perhehoitaja. Oli ihanasti nuo tytöt hoidossa. Niin ihanasti kuin vaan voi olla, oli asiat mallillaan :) . Oli ihana perhe todellakin. Pikku Rosita oli noitten tyttöjen suosikki ja Rosita tottakai iloitsi saatuaan ylimääräistä huomiota.


Jonna iloitsi siitä, miten Ljudmila ja Aino keksivät yhdessä tekemistä, kuten nyt se onkiminen rannalla kesällä ja ne kalat, joita he toivat Jonnalle ja joista yhdessä ruokaa valmistettiin ja ruokaa laittaessa juteltiin monenlaisidta asioista. Sitten syötiin ja Jack ja Rositakin tulivat syömään ja Rositalle erityisesti maistui ruoka kuin ruoka. Downeille tyypilliseen tapaan Rosita oli todellinen herkkusuu, jolle maistuu mikä tahansa herkullinen ruoka.



Kalastuksen lisäksi tytöillä oli muitakin hauskoja yhteisiä harrastuksia. He auttoivat toisiaan siivouksessa puolin ja toisin ja monesti he yhdessä leipoivat tai tekivät ruokia tukiasunnoissa vuorotellen että joskus oli toisen leivontailta ja joskus toisen ja myös Jonna, Jack ja Rosita saivat maistella heidän leipomuksiaan.



Tytöt myös auttoivat toinen toistaan. Ljudmila muistutti uskollisesti Ainoa lääkkeiden säännöllisestä ottamisesta ja siivoamisesta ja sanoi joskus painokkaastikin, että "Sinun PITÄÄ nyt siivota se asuntosi hyvin!" tai että "Sinun PITÄÄ nyt hoitaa se verenpaineesi kuntoon!" Aino otti ohjeet vastaan ja teki niinkuin Ljudmila käskee. Ljudmilasta oli hienoa kun hänenkin sanansa painaa paljon ja Aino niin mielellään hänen neuvojaan ottaa vastaan. Ljudmila tunsi olevansa tärkeä ihminen ja Ljudmilan itsetunto ja itseluottamus sai vahvistusta.



Niin oli ainolla tarkoituskin, Aino halusi vahvistaa hänen itseluottamustaan. Samoin hän oli tehnyt aiemminkin kun oli joskus kirjoittanut palautetta hyvästä hoidosta silloin terveyskeskusaikoina ja Ljudmila oli todella ollut kiitollinen hyvästä palautteesta. Tämän lisäksi Aino kun tiesi Ljudmilan epilepsiasta ja diabeteksestä, niin Aino osasi auttaa Ljudmilaa silloin kun Ljudmila saa jonkun epilepsiaan tai diabetekseen liittyvän kohtauksen.




Ljudmila auttoi ainoa monessa asiassa ja muistutti ja opasti Ainoa toimimaan asianmukaisesti ja puhumaan asianmukaisesti ja antoi myös ohjeita, että mitä kannattaa ja mitä ei kannata sanoa muille ihmisille ja missä asiayhteydessä mitäkin on sopivaa sanoa tai tehdä. Siinä Ljudmila opasti Ainoa. Ljudmila keskusteli Ainon kanssa erilaisista tilanteista ja ohjasi Ainoa. Esim jos Ainolla oli riitoja jonkun kanssa niin Ljudmila tuli siihen väliin monesti ja koetti sovitella tilanteita.




Ainosta oli ihanaa asua suuresti ihailemiensa ihmisten naapurissa. Ljudmilan naapurina ja myös Jonnan naapurina. Kumpikin oli hyvin auttavainen ja tukea antava mutta antoivat tilaa myös toimia itse jos Aino halusi toimia itse.




Jonna piti tytöille kerran viikossa liikuntakerhoa johon olli hommannut aktivointirannekkeet eli Jonnan ja Ainon kesken "joviaaliteettimittarit" ja niitten kanssa sitten käveltiin ulkona. Liikuntakerhossa kuntoiltiin myös kuntosalilaitteilla kun sellaisiakin oli eräässä rakennuksessa Katiskalla, samoin myös uima-allas löytyi ja siinä uitiin joskus.



Kerran viikossa oli myös leivontakerho jossa tytöt ja Jonna kolmestaan leipoivat ja myös Rosita tuli siihen apulaiseksi auttelemaan leipomisessa ja maistelemaan sitä mitä olivat leiponeet.


Tämä oli todella mukavaa ja onnellista aikaa heillä siellä Katiskalla.


Keskiviikkoisin kokoontui Suomi-majatalo, jossa Aino, joka rakastaa vauvoja yli kaiken, pääsi Emmin kanssa yhdessä hoitamaan maahanmuuttajien vauvoja. Siellä Katiskalaiset saivat myös osallistua yhdessä Suomi-majatalossa käyvien maahanmuuttajien kanssa saunailtoihin ja muihinkin aktiviteetteihin. He saivat siellä useita venäläisiä ystäviä, virolaisia ystäviä, afrikkalaisia ystäviä, aasialaisia ystäviä, romaniystäviä.