Lue keskustelun säännöt.
Suljetulla olevat/olleet kertokaa
08.03.2015 |
... eikö siellä tule hulluksi? Ympärillä muuta kuin valkotakkisia ja hulluja eikä mitään yhteyksiä saa ulkomaailmaan pitää.
Kommentit (18)
"Suljettu osasto" ei tarkoita sitä, että siellä oltaisiin jotenkin vankeina. Kyllä puhelinta saa käyttää. Olin itse sairaalassa, jossa kaikki osastot olivat suljettuja. Ulkoilemaan pääsi kyllä, mutta muistaakseni vain tiettynä aikana, hoitajille piti sanoa jos lähti ulos eikä sairaala-alueelta saanut poistua. Se taisikin olla sairaalan rauhallisin ja jollain tapaa myös vapain osasto. Sinne pikemminkin päästiin kuin jouduttin: suurin osa potilaista oli siellä ihan omasta tahdostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kolmesti suljetulla. Kahteen parhaimpaan ystävääni tutustuin siellä. Tietokonetta ei saanut käyttää, mutta puhelinta kyllä. Aika tavallisia ihmisiä siellä oli. Suurin osa masennuspotilaita ja yksi anorektikko. Lenkille pääsi luvan kanssa ja kuntosalille pääsi kolmesti viikossa. Viikonloput olin lomilla.
Itse meinasin tulla hulluksi jo päivässä. Tosin olinkin ihan terve.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 01:41"]Jouduin kerran päivystyksestä suljetulle muutamaksi päiväksi. Muualla ei ollut tilaa ja ilmeisesti paikka oli muutenkin sellainen "välietappi", missä tarkkailtiin sitä jatkohoidon paikkaa ja akuuteille tapauksille. Olin aivan lopussa henkisesti tuolloin eikä asiaa parantanut 3 hengen huoneet. Kämppikseni olivat ylikierroksilla käyviä vainoharhaisia, jotka pälättivät jatkuvalla syötöllä. Itse olisin vain halunnut maata ja nukkua. Vanhempi mummeli mankui koko ajan: sinä se vasta kippee oot, kun nukut koko ajan. Tupakointi ei ole hyvästä, monelta mennään syömään, käypä kysymässä jne. Toinen kiroili ja haukkui kaikkia (psykiatri oli kuulemma läski emakko) jne. Pysyin huoneessani, koska muut asukit herättivät vielä enemmän pelkoa. Näin jo tuossa ajassa riehumisia/ agressiivista käytöstä sekä "talttutamisia" (hoitajat pistivät riehuvan potilaan maahan ja raahasivat pois). Eräs naikkonen kuuli tupakkakopissa halluja ja päätti tumpata röökin käteensä (hoitaja oli kyllä kopin ulkopuolella, mutta sillä hetkellä selin). Halusin koko ajan vaan pois ja olla mahdollisimman näkymätön. Toivottavasti en joudu ikinä enää uudelleen. Tämä on vain oma kokemukseni, vaikea kuvitella, että tuollainen paikka tekee masennuspotilaille kovin hyvää.
[/quote]
Kuulostaa ihan Paiholalta :)
On varmaan eroa onko ihan aikuisten oikeesti suljetulla osastolla vai vain niin sanotulla akuuttiosastolla missä ovet kylläkin on kiinni mutta potilaat harvemmin pakotettu olemaan ulkoilukiellossa enemmän kun muutaman päivän tulovaiheessa. Itse ollut useamman kerran akuuttiosastolla. Käytäntö on yleensä se että on pari-kolme päivää ulkoilukielto ja kun katsvat turvalliseksi saa liikkua yksinkin ulkona. Suhteellisen normaalinoloista porukkaa siellä on, joku tosin saattaa olla äänekäs ja toiset ehkä hiljaisia ja itkuisia. Kaikilla yhteistä se että jokin kriisi menossa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 03:01"]Itse meinasin tulla hulluksi jo päivässä. Tosin olinkin ihan terve.
[/quote]
Ihan terve? Jos olisit ollut vankilassa niin olisit ollut syytön?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:45"]
... eikö siellä tule hulluksi? Ympärillä muuta kuin valkotakkisia ja hulluja eikä mitään yhteyksiä saa ulkomaailmaan pitää.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:08"]
Itse olen ollut kahteenkin kertaan suljetulla. Suurimmaksi osaksi siellä on ihan tavallista porukkaa potilaina. Toisella kertaa oli yksi psykoottinen, joka piti vähän ääntä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:41"]
Mä olin kolmesti suljetulla. Kahteen parhaimpaan ystävääni tutustuin siellä. Tietokonetta ei saanut käyttää, mutta puhelinta kyllä. Aika tavallisia ihmisiä siellä oli. Suurin osa masennuspotilaita ja yksi anorektikko. Lenkille pääsi luvan kanssa ja kuntosalille pääsi kolmesti viikossa. Viikonloput olin lomilla.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suljettu osasto ei ole mikään kamala paikka.
Hoitajilla on omat vaatteensa, eivät ole ns valkotakkisia. Musiikkihuoneessa sai kuunnella musiikkia. Ulkoilla sai pienellä sisäpihalla tai hoitajan kanssa käydä kävelylenkillä. Hoitajan kanssa sai käydä myös kaupassa. Oman puhelimen sai pitää. Oli saunailtoja, retkiä keilahallille tms..
Näin osastolla kerran että mies vietiin lepositeissä pois, muut hoitajat hälytettiin toisilta osastoilta apuun. Muuten oli rauhallista ja potilaat melko tavallisia, masentuneita, burn out -tapauksia, anorektikkoja. Osastolla sai keskusteluapua ja ns. vierihoitoja, eli hoitaja oli huoneessa siihen asti että illalla nukahti. Tuntui lohduttavalta.
Negatiivista oli se että sieltä pääsi pois heti kun esitti ettei halua enää tappaa itseään vaan voi paremmin.
Suljetulta osastolta ei kyllä yksin pääse lähtemään mihinkään.
Ei se nimitys lukossa olevista ovista tule...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suljetulta osastolta ulos pääsee, riippuu ihan minkälaiset luvat lääkäri on sulle asettanut. Voi olla vapaat liikkumaluvat, luvat käydä läheisen tai hoitajan kanssa jossakin tai sitten ihan täysin kulkuluvaton jne. Tuo viimeinen on melkoisen harvinainen, aika suuri täytyy olla riski että potilas satuttaa joko itseään tai muita että kokonaan suljettais sisälle. Mutta siis suljettu osasto tarkoittaa sitä että sieltä ei ilman lupia pääse ulos (ovi on lukossa), mutta kyllä jonkinmoiset luvat on valtaosalla potilaista. Itse oon ollut muutamia kertoja suljetulla ja saanut avun. Toki näitä osastoja mahtuu monenlaisia Suomen sisälle...
Lääkityksellä nollataan, et tunne mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut kahteenkin kertaan suljetulla. Suurimmaksi osaksi siellä on ihan tavallista porukkaa potilaina. Toisella kertaa oli yksi psykoottinen, joka piti vähän ääntä.
Itsehän olin "vain" vastaanottolaitoksessa, joka oikeastaan on suljettu, kun äitini pää ei toiminut.
Kyllä. Siellä tulee hulluksi.
Joo, no eipä ole sullakaan harmainta havaintoa, millaista siellä suljetulla todella on. Pidä ihan rauhassa tuo stereotypinen käsityksesi, en edes viitsi puuttua noihin virheisiin, mitä tuo sinun lyhyt kuvauksesi pitää sisällään.
Siellä parantuu. Olet ymmärtänyt sen tarkoituksen väärin.
Jouduin kerran päivystyksestä suljetulle muutamaksi päiväksi. Muualla ei ollut tilaa ja ilmeisesti paikka oli muutenkin sellainen "välietappi", missä tarkkailtiin sitä jatkohoidon paikkaa ja akuuteille tapauksille. Olin aivan lopussa henkisesti tuolloin eikä asiaa parantanut 3 hengen huoneet. Kämppikseni olivat ylikierroksilla käyviä vainoharhaisia, jotka pälättivät jatkuvalla syötöllä. Itse olisin vain halunnut maata ja nukkua. Vanhempi mummeli mankui koko ajan: sinä se vasta kippee oot, kun nukut koko ajan. Tupakointi ei ole hyvästä, monelta mennään syömään, käypä kysymässä jne. Toinen kiroili ja haukkui kaikkia (psykiatri oli kuulemma läski emakko) jne. Pysyin huoneessani, koska muut asukit herättivät vielä enemmän pelkoa. Näin jo tuossa ajassa riehumisia/ agressiivista käytöstä sekä "talttutamisia" (hoitajat pistivät riehuvan potilaan maahan ja raahasivat pois). Eräs naikkonen kuuli tupakkakopissa halluja ja päätti tumpata röökin käteensä (hoitaja oli kyllä kopin ulkopuolella, mutta sillä hetkellä selin). Halusin koko ajan vaan pois ja olla mahdollisimman näkymätön. Toivottavasti en joudu ikinä enää uudelleen. Tämä on vain oma kokemukseni, vaikea kuvitella, että tuollainen paikka tekee masennuspotilaille kovin hyvää.