Lue keskustelun säännöt.
Lue sanomalehti Karjalaisen artikkeli koulukypsyydestä
12.09.2006 |
www. karjalainen. fi ja sieltä maakunta otsikon alta löytyy tämä kirjoitus
Leikki on koulua tärkeämpää
Koulu: Lapsen koulun aloittamista lykätään yhä useammin.
Joensuu
Jentta Ilanmaa
Yhä useamman lapsen koulun aloitus lykkääntyy vuodella. Levottomien ja keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten määrän kasvu onkin sekoittamassa pahasti koulutoimen pakkaa. Monella kunnalla on vaikeuksia järjestää lykkäystä tarvitseville lapsille esikoulun ja koulun ensimmäisen luokan välille sijoittuvaa niin sanottua kasvuluokkaa.
Kasvuluokan pienten alkeisopetusryhmien sijaan osa lykkäystä hakeneista vanhemmista joutuu laittamaan lapsensa tämän muiden ikätovereiden mukana peruskoulun ensimmäiselle luokalle.
- Aivan poikkeustapauksissa lapsi on jäänyt yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi päiväkotiin. Lapsen kehittymisen kannalta tämä ei kuitenkaan ole paras ratkaisu, Joensuun kaupungin kasvatus- ja perheneuvolan kuntoutustyöryhmän psykologi Asta Haapalainen sanoo.
Lykkäykselle
monta hyvää syytä
Rauhattomien ja keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten lisäksi lykkäystä tarvitsevat myös monet arat ja puhumattomat lapset, kielenkehityksen viiveestä kärsivät lapset sekä osa keskosina syntyneistä lapsista. Moni seitsenvuotias on vielä niin vahvasti leikkeihinsä suuntautunut, ettei kouluunmenon kanssa ole syytä kiirehtiä.
- Koulunsa aloittavien ikähaitari on iso. Kehitys ei kulje kaikilla samalla lailla, ja vuoden ikäero voi siinä iässä näkyä suurina kehityseroina, Asta Haapalainen muistuttaa.
Kouluunlähdön lykkääminen on Haapalaisen mielestä hyvä vaihtoehto varsinkin silloin, kun lapsella on vaikeuksia sekä keskittymisen että kognitiivisten perustaitojen kanssa. Jos kirjaimista ja numeroista ei ota tolkkua eivätkä jalatkaan pysy pulpetin alla, on syytä ottaa aikalisä.
Keskittyminen
tuottaa ongelmia
Suurin yksittäinen syy harkita koulun aloituksen lykkäämistä on lasten levottomuus ja keskittymisvaikeudet. Lapsilla on pulmia keskittymisen ja tehtäviin orientoitumisen kanssa, eivätkä koulukypsyyden kannalta tärkeät sosiaaliset ja emotionaaliset taidotkaan ole kunnolla hyppysissä.
Kasvatuksen ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat huolissaan siitä, että keskittymään kykenemättömät lapset ovat aina vain nuorempia.
- Aikaisemmin keskittymisongelmat tulivat esille lähellä esikouluikää eli siinä vaiheessa, kun lapsi ryhtyi harjoittelemaan tarkkaavuutta vaativia tehtäviä. Nyt jo kolmevuotiaissa on lapsia, jotka ovat perusolemukseltaan hyvin levottomia, Mutalan päiväkodin lastentarhanopettaja Maarit Nissinen huolehtii.
Neuvoloissa huoli on sama. Ennen keskittymisvaikeuksista alettiin puhua vasta viisivuotistarkastuksen yhteydessä. Nyt tätä huomattavasti nuoremmista lapsista osa on niin rauhattomia, etteivät terveydenhoitajat tahdo saada heihin minkäänlaista kontaktia.
Päiväkoti ja
neuvola auttavat
Lapsen koulukypsyyden kehittymistä seurataan kodin ulkopuolella vaihtelevasti. Kunnallisen päivähoidon piirissä oleva lapsi on hyvässä mielessä varsin tarkassa syynissä.
- Joensuussa lasten kehitystä seurataan hyvin, ja mahdolliset koulukypsyysongelmat tulevat yleensä jo hyvissä ajoin esille, Asta Haapalainen kiittelee.
Joensuun päiväkodeissa lasten kehityksen solmuja auttavat avaamaan talon oman henkilökunnan lisäksi myös erityisopettajat. Neuvoloiden kautta niin kotona kuin päivähoidossa olevien lasten vanhemmat saavat yhteyden koulukypsyyttä arvioiviin lääkäreihin ja psykologeihin.
Vanhemmat
päättävät
Lasta tutkineet asiantuntijat antavat lapsen koulukypsyyttä käsittelevän lausunnon, jonka perusteella koulutoimi valikoi lykkäyslapset. Viimeinen sana koulun aloittamisen ajankohdasta on kuitenkin aina vanhemmilla.
- Suurin osa vanhemmista suhtautuu lykkäysehdotukseen oikein kivasti. Osahan tulee sitä omaehtoisesti hakemaankin, Asta Haapalainen kertoo.
- Moniongelmaisissa perheissä, joiden yhteistyö päiväkodin ja muun yhteiskunnan kanssa tökkii, on suhtautuminen usein kielteistä. Tällöin lapsi menee kouluun ja hänen jatkostaan päättää koulu.
Ei kiirettä kouluun
Osa vanhemmista haluaa lapsensa aloittavan koulun vuotta omaa ikäluokkaansa aikaisemmin.
- En kannata ollenkaan, Asta Haapalainen sanoo heti.
- Siinä vaiheessa mikään oppiminen ei ole tärkeämpää kuin sosiaaliset ja emotionaaliset taidot, joita lapsi hankkii leikkiessään muiden lasten kanssa.
Haapalainen muistuttaa lasten vanhempia, että vaikka vuotta aikaisemmin koulunsa aloittanut lapsi selviytyisikin ensimmäisistä luokista helposti, ei se suinkaan takaa, että tulevaisuus sujuu yhtä hyvin kuin vuotta vanhemmilla.
Kommentit (6)
Naurettavaa. Luulenpa, että näiden pienten " keskittymis" ongelmat ja " yleinen rauhattomuus" johtuu just siitä, että ne on olleet siellä päiväkodissa alle 1 v. asti. Mutta sillainhan sitä saa LTOt ja psykologit ja erityisopet itselleen lisää työtä...
Ja lapsille keksitään kaiken maailman neurologisia diagnoseja, jotta vanhemmat voi sitten hakea tukihenkilöitä ja raahata lapsiaan erilaisiin terapioihin eli viettää entistä vähemmän itse aikaa lapsensa kanssa.
Olen itse toimintaterapeutti ja on alkanut tuntua, että alanvaihto olis aiheen. Nykyään alkaa suurin osa meidän lapsista olla ihan normaaleja, jotka varmaan " paranis" ihan sillä, kun saisivat olla rauhassa lapsia, ulkoilla tarpeeksi ja harjotella piirtämistä, kengännauhojen solmimista ym. ihan rauhassa kotosalla vanhempiensa kanssa.
Mutta kun vanhemmat on niin pihalla lasten kanssa olemisesta, etteivät osaa opettaa lapsiaan suurin piirtein lusikalla syömään vaan siihen tarvitaan lauma LTOita ja terapeutteja tukemaan ja opastamaan. Ja tämä on taivahan tosi, nään liki päivittäin työssäni näitä vanhempia, joilla ei ole mitään hajua siitä, mitä arkisia asioita heidän lapsensa voisi opetella. Kun tarhantädit on opettaneet syömään, potalle, leikkaamaan saksilla jne., jne. Siellä tarhassa vaan tuppaa olemaan sen verran levotonta, että taaperovaiheessa monet ei siinä porukassa enää ehdi oppia niitä perusjuttuja.
Mutta tämmösiä asioita ei tietysti voi nimellään ääneen sanoa, kun nää on vastoin meidän yhteiskuntajärjestystä. Pitää vaan hymistellä, että " tarvitaan lisää resursseja erityisopetukseen" . Jos lapset hoidettais asianmukaisesti, ei tarvittais. Ei oikeiden neurologisten sairauksien määrä voi kasvaa eksponentiaalisesti yhtäkkiä, monet puheenviivästymät esim. on ihan ympäristötekijöiden aiheuttamia. Miettikääpä kuinka paljon tarhassa ehditään keskustella yhden lapsen kanssa henkilökohtaisesti per päivä? Puhe ja ajattelu kehittyy juuri aikuisen ja lapsen välisessä keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syyllistä päiväkotihoitoa tästä vaan näiden vanhempien kyvyttömyyttä kohdata lapsensa. Heidän omasta taustastaan löytyy uusavuttomuutta joka on periytynyt heille.
Omat lapseni vein päiväkotiin vähän alle 2 ja 4 vuotiaana. Siihen saakka olivat kotona. Meillä on keskusteltu aina jo odotusaikana juttelin lapsilleni.
Hyvä vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on tärkeää. Toki leikin ja askartelin heidän kanssaan jonkin verran ja tämä puoli hoitui paremmin siellä päiväkodissa. Lisäksi oppivat sosiaalisia taitoja ja toimimista ryhmässä. Tärkeitä taitoja ajatellen koulikää.
Tiedän myös lapsia jotka ovat kotihoidossa mutta vanhemmat sysää ne kynnyksen yli heti kun lapsi kykenee ja ne ovat ulkona keskenään tai ovat jatkuvasti naapureissa, kiertelevät talosta toiseen. Illalla huudellaan kotiin iltapalalle ja nukkumaan.
Asioita voi tehdä hyvin ja huonosti kotihoidossakin. Joillekin lapsille on parempi että ovat päiväkodissa kuin kotonaan. Saavat ruoat ja levon sekä oppivat käden taitoja yms.
Osasyyllinen oppimisvaikeuksiin ja ylivilkkauteen löytynee ravinnosta mitä lapsille syötetään. Pitkälle jalostettu teollinen ruoka joka ei sisällä tarvitsemiamme hivenaineita ja vitamiineja johtaa puutoksiin joista ei vielä ole riittävää tutkimusaineistoa.
Suuri syyllinen on myös itsekeskeiset/urakeskeskeiset vanhemmat jotka toteuttavat omia unelmiaan jälkikasvustaan piittaamatta. Ulkoistavat vastuun hoitopaikoille ja kouluille.
Ongelma on monitahoinen.
Lähetä nyt hitossa tuo sama teksti hesarin yleisönosastolle ...kai sitä voi koittaa jos julkasisivat nimettömänä (onhan siellä vähän väliä niitä ilman nimeä) Laita edes iltsariin. Olis nimittäin aika saada ihan julkistakin keskustelua tästä aikaseksi.
Kiitos hyvästä kommentista
Lasten kotihoitoajathan ovat viime vuosina pidentyneet, joten jos tässä levottomuusongelmassa on kyse vain aikaisin hoitoon viedyistä, niin kaiken järjen mukaanhan heidän määränsä pitäisi olla huomattavasti entisiä aikoja pienempi.
Itse muuten olin ADHD lapsi (diagnosoitu vasta aikuisena) ja ihan kotiäidin hoidossa kouluikään asti.
Vierailija:
Suuri syyllinen on myös itsekeskeiset/urakeskeskeiset vanhemmat jotka toteuttavat omia unelmiaan jälkikasvustaan piittaamatta. Ulkoistavat vastuun hoitopaikoille ja kouluille.
Keskittymiskyvyn puute ja vaikea saada kontaktia neuvolassa jo kolme vuotiailla, aiemmin ilmeni esikouluikäisillä.
Vanhemmuus on hukassa.