Olenko epäsosiaalinen vai muuten vaan vaikea?
Tutustuessa hyvin mukava ihminen alkaa aina jossain vaiheessa tökkiä, ärsyttää.
Ensin alkaa ärsyttää ihan pikku jutut, sitten yhä enemmän ja enemmän.
Mua pidetään ihan mukavana & sosiaalisena ihmisenä ja periaatteessa tulen ihmisten kanssa ihan hyvin toimeen. Itse taas pidän itseäni aika valikoivana ja tunnen ettei mulla ole tarvetta olla muiden ihmisten kanssa jatkuvasti tekemisissä.
Kommentit (13)
[quote author="Av Mamma" time="22.01.2015 klo 09:52"]
Sinun on ilmeisesti vaikea löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olisit niin samalla aaltopituudella, että juuri mikään heissä ei ärsyttäisi. Ei se tee sinusta hankalaa ihmistä.
[/quote]
Kiitos =9 Olen kohta 10v kuullut mieheltäni kuinka hankala ihminen minä olen.
ap
Ootko ns. vaativa persoona persoonallisuustyypiltäsi?
Arvostatko erilaisuutta? Pidätkö erilaisia ihmisiä elämää rikastuttavana? Oletko joustamaton luonne? Pilkunviilaaja? Nipottaja? Tyhmä? Mikä on ÄO?
Positiivista, että mietit asiaa... Ehkä voisit vähän avartaa näkemyksiäsi... Pohdinnasta ei ole haittaa...
No pitäisin tuota kyllä jollain lailla epäsosiaalisuuden merkkinä jos kokee muut ihmiset vaivalloisina. Aidosti sosiaalinen ihminen pitää muita usein voimavarana ja saa energiaa ja lisäpotkua muille juttelusta ja tutustumisesta. Kuulostaa lähinnä sillä että pakotat itsesi ulospäinsuuntautuneeksi vaikka olet todellisuudessa introvertti.
Olen aika samoilla linjoilla aloittajan kanssa, viihdyn parhaiten yksin. Olin jo muutaman vuoden vannoutunut ikisinkku, kunnes eräs herra veti lähes kirjaimellisesti jalat altani. Onneksi ollaan molemmat vähän epäsosiaalisia, nähdään muita ihmisiä lähinnä velvoitteesta.
Kun vielä oltiin miehen kanssa tapailuasteella, kerroin omasta epäsosiaalisuudestani. "Sinä, epäsosiaalinen? No et todellakaan, oot niin rohkea ja puhelias!" Vuosi siinä meni ennen kuin huomasi, kuinka vaikeaa mulle on olla muiden ihmisten kanssa. Välillä saatan tulla kotiin itkien, sillä oon vaan niin uupunut henkisesti siitä kaikesta sosialisoitumisesta.
Enkä pidä itseäni vaikeana ;)
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:44"]
No pitäisin tuota kyllä jollain lailla epäsosiaalisuuden merkkinä jos kokee muut ihmiset vaivalloisina. Aidosti sosiaalinen ihminen pitää muita usein voimavarana ja saa energiaa ja lisäpotkua muille juttelusta ja tutustumisesta. Kuulostaa lähinnä sillä että pakotat itsesi ulospäinsuuntautuneeksi vaikka olet todellisuudessa introvertti.
[/quote]
Kyllä koen saavani energiaa muiden ihmisten seurasta mutta en halua olla aina tekemisissä muiden kanssa. Enkä koe että pakotan itseni ulospäinsuuntautuneeksi mutta haluan itse säädellä kanssakäymisen määrää. Vähän vaikea selittää. Ehkä olen introvertti.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:44"]
No pitäisin tuota kyllä jollain lailla epäsosiaalisuuden merkkinä jos kokee muut ihmiset vaivalloisina. Aidosti sosiaalinen ihminen pitää muita usein voimavarana ja saa energiaa ja lisäpotkua muille juttelusta ja tutustumisesta. Kuulostaa lähinnä sillä että pakotat itsesi ulospäinsuuntautuneeksi vaikka olet todellisuudessa introvertti.
[/quote]
Kyllä koen saavani energiaa muiden ihmisten seurasta mutta en halua olla aina tekemisissä muiden kanssa. Enkä koe että pakotan itseni ulospäinsuuntautuneeksi mutta haluan itse säädellä kanssakäymisen määrää. Vähän vaikea selittää. Ehkä olen introvertti.
ap
[/quote]
Juri olin kirjoittamassa, että ehkä olet introvertti
Koen samanlaisia fiiliksiä kuin ap, mutta mua ei niinkään ärsytä mitkään ystävän piirteet, mutta olen vain aika itseriittoinen. Teen sosiaalista aspan työtä, ja se on jo tarpeeksi ihmisten kanssa olemista, sitten vielä oma perhe. Olen kuitenkin ihan tietoisesti pääättänyt pitää ystäviini yhteyttä, ja soittelen ja tapailenkin joskus. Mulle vaan riittää sellainen parin tunnin kahvilassa näkeminen moneksi viikoksi, siinä ehtii keskustelemaan kuulumiset ja puhua ihan syvällisiäkin jos aihetta on. Olen sosiaalinen erakko, joka täyttyy ihmisten tapaamisesta nopeasti, haluan tapaamisten väliin taukoja, sitten on taas kiva nähdä ja jutella. Minulle olisi kauhistus sellainen ystävä, joka ripustautuu ja/tai vaatisi viikottaista näkemistä tms. Haluan paljon omaa aikaa, en koe olevani kovin riippuvainen kenestäkään, vaikka oma perheeni on tietenkin ihan ykkösjuttu. Mulla on noin 7 hyvää ystävää, joihin pidän aktiivisesti yhteyttä joka kuukausi,toisille vain soittamalla tai viestittämällä etäisyyden vuoksi ja muutamia näen ehkä kerran pari kuukaudessa, tuntuu että tämä hyvä näin. Nyt kun on jo elämää takana, hyväksyn itseni tällaisena kun olen, ja iloitsen siitä, että ystäviäkin sentään on.
Kyllä sinä varmaan olet vähän "epäsosiaalinen" eli et tarvitse seuraa niin paljon kuin jotkut muut. Mutta mitäs pahaa siinä sitten on? Itse olen lähes erakkouteen asti epäsosiaalinen, mutta entä sitten? Kyllähän ihminen saa sellainen ihan rauhassa olla.
Sinun on ilmeisesti vaikea löytää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olisit niin samalla aaltopituudella, että juuri mikään heissä ei ärsyttäisi. Ei se tee sinusta hankalaa ihmistä.