Lue keskustelun säännöt.
Lihoin ja lakkasin huolehtimasta itsestäni- muiden ihmisten reaktiot yllätti
21.01.2015 |
Mulle tuli avioero, kun mies rakastui toiseen naiseen ja jouduin muuttamaan pikkuiseen vuokra-asuntoon. Sen seurauksena masennuin, ei riittänyt enää voimat muuhun kuin hengissä pysymiseen ja lopetin urheilun, meikkaamisen, aloin mussuttaa lohturuokaa. Olin ennen tosi iloinen, pirtsakka ja energinen, nyt enää jäljellä surullinen ihmisraunio.
Nyt kuitenkin ihmiset suhtautuu muhun paljon positiivisemmin kuin ennen. Saan parempaa palvelua kaupassa, tuntemattomat juttelee julkisissa vaikka ei kiinnostaisi jutella, olen alkanut saada kavereita duunipaikalta sellaisista ihmisistä jotka ennen vältteli mua. Tämä on aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että aina puhutaan miten positiiviset ihmiset saa kavereita jne helpommin. Olen miettinyt, että olinko ehkä ylimielisen oloinen aikaisemmin ja nyt en ole enää?
Kommentit (6)
Mä olen luonteeltani aika hiljanen ja rauhallinen. En tutustu kovinkaan nopeasti uusiin ihmisiin. Eräs ystäväni sanoi, että piti mua tosi ylimielisenä, kun en osallistunut keskusteluihin jne. Tuntuu vaan tosi hassulta, että joku on saanut musta ylimielisen kuvan, vain ujouden takia. :| ja joo, vähä ohi aiheen.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läskit on leppoisia eikä näytä sitruunaista naamaa.
T. Mies
Ehkä ihmiset luontaisesti koittaa sympata sellasia, joilla näyttää menevän huonosti? Tavallaan ihan loogista.
Mä ainakin olen huomannut sen että jostain syystä olen lähentynyt monen puolitutun kanssa just sen jälkeen kun heillä on alkanut mennä jotenkin vähän huonommin. Esim. nyt olen paljon paremmin tekemisissä erään duunikaverin kanssa kun hän kertoi eronneensa ja huomasin että on vähän hunningolla (lihonut, juonut enemmän ja aloitti tupakoinninkin).
Kauniit/hoikat usein mielletään itsekkäiksi ja ylimielisiksi vaikkeivät sitä olisi. Ylipainoiset eivät myöskään usein hakeudu laihojen seuraan etteitule huonommuuden tunne. Näin olen keittiöpsykologina ja itsekkin lapsen jälkeen pullukaksi muuttuneena päätellyt :)
Mielenkiintoista. Olitko ennen kiinnostunut muista ihmisistä yhtään, kiinnititkö huomiota? Kuinka ränsistynyt oikeasti olet? Olitko ennen todella puunattu täydellisyys ja nyt vain kivasti rennomman näköinen vai olitko ennen normaali ja nyt apuahuutavan säälittävän orvon riekaleinen reppana, jota on pakko lohduttaa?
Tuohan on kumminkin erittäin erittäin erittäin hyvä juttu. Itseäni ihmiset kavahtavat olin sitten kaunis tai rappiolla.