Mitä ajattelet ei-vapaaehtoisesti lapsettomista?
Ajatteletko, että luonto on tarkoittanut heidät lapsettomiksi? Pidätkö heitä ns. geneettisesti tai muuten vähän huonompina ihmisinä?
Kommentit (23)
Ajattelen vaan että okej, nuo nyt ei ole jostain syystä saaneet lasta. Enkä välttämättättä edes tiedä onko kyse vapaa- tai ei-vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.
Normaalisti en ajattele heistä mitään mutta erään pariskunnan kohdalla ajattelen, että luonto tiesi mitä teki.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:42"]
Ap on itse lapseton ja lapsettomuushoidoissa, jotka ei ole ainakaan vielä tuottaneet tulosta. Ei sillä että muiden mielipiteillä olisi onnistumisen kannalta merkitystä, mutta olemme tuttavapiirissämme ainoa lapseton pariskunta ja en voi mitään ajoittaiselle huonommuuden tunteelle. Syytä ei siis ole löydetty, eli selittämätön lapsettomuus, jotain häikkää munasoluissa kaiketi.
[/quote]
Kauanko olette siellä hoidoissa pyörineet? Meidän suvussa isälläni ja sedälläni on molemmilla ollut ongelmia saada jälkikasvua. Sama päti minuun. Jokainen meistä on kuitenkin lapsia saanut ennenpitkää :) Kaikki vaan eivät ole multihedelmällisiä ja minusta tuntuu, että aiheen psyykkinen stressi vielä toimii maailman parhaana ehkäisykeinona... t. 9
[/quote]
Vuoden verran. Mahdollisuuksia varmaan vielä on, mutta ei mitään takeita tietenkään. Hoidoissa olemisen huono puoli on, että elämä pyörii jossain määrin väkisinkin niiden ympärillä: jatkuva hormonien pitkittäminen tai suun kautta ottaminen, lääkärikäynnit jne, pitää huolen että asia ei pääse unohtumaan vaikka muitakin asioita elämässä on, mutta lääkkeet ja hoitokierron onnistumisen tai epäonnistumisen vahtaaminen ("seuranta") pitää asiaa mielessä päivittäin.
[/quote]
Noh, vuosi ei ole vielä mikään tuomio. Ymmärrän hyvin, että asia stressaa ja on kipeä ja jatkuvasti arjessa läsnä. Pitää vielä tarkentaa sitä alkuperäistä vastausta sen verran, että en siis henkilökohtaisella tasolla sitä biologista pullonkaulaa ajattele tai leimaa huonommaksi sen perusteella.
Olen itse kasvattanut eläimiä harrastustasolla sen 6 vuotta ja toisinaan käy niin, että joku saa mahon leiman, vaikka eläin on täysin normaali, hyvässä fyysisessä kunnossa, lempeä ja niinsanotusti juuri sitä, mitä haluan kasvatukseltani, mutta hyvin usein siitoskumppania vaihtamalla sitten äkisti käykin ilmi, että se geenilotto ei vain toimi alkuperäisen siitoseläimen kanssa. Esimerkiksi yrittänyt parittaa A:ta ja B:tä, mutta tulos on vain se, että jompaa kumpaa joutuu epäilemään hedelmättömäksi, mutta sitten A saa poikueen C:n kanssa ja B kykenee lisääntymään toisella suunnalla D:n kanssa. Tuo alkuperäinen kantani on siis täysin biologian kantilta. En henkilökohtaisessa arjessa tai lapsettomia pariskuntia kohdatessa rupea arpomaan, että mistä on kyse, koska asia ei minulle kuulu pätkääkään. -9
En pidä pätkääkään huonompina ihmisinä, jos eivät oikeasti ole. Osahan toki katkeroituu niin paljon, että se peittää alleen ko ihmisen hyvät persoonan piirteet ja muuttaa jotenkin kylmäksi. Onneksi vain jotkut. Enkä vaivaa päätäni sillä, mistä heidän lapsettomuutensa johtuu juuri tietyn parin kohdalla. Yleisesti ottaen selittämättömään lapsettomuuteen suhtaudun ajatellen, että nuo kantavat heikkoja tai yhteensopimattomia geenejä. Jos tulee puhetta tällaisten ihmisten lapsettomuudesta, kysyn ovatko harkinneet lahjasoluhoitoja. Muuten pidän mielipiteeni itselläni. Eikä meidän geneettinen koodi kerro mitään meistä ihmisenä. Ihminen on yksilönä niin paljon enemmän kuin biologiaa.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 07:39"]
En pidä pätkääkään huonompina ihmisinä, jos eivät oikeasti ole. Osahan toki katkeroituu niin paljon, että se peittää alleen ko ihmisen hyvät persoonan piirteet ja muuttaa jotenkin kylmäksi. Onneksi vain jotkut. Enkä vaivaa päätäni sillä, mistä heidän lapsettomuutensa johtuu juuri tietyn parin kohdalla. Yleisesti ottaen selittämättömään lapsettomuuteen suhtaudun ajatellen, että nuo kantavat heikkoja tai yhteensopimattomia geenejä. Jos tulee puhetta tällaisten ihmisten lapsettomuudesta, kysyn ovatko harkinneet lahjasoluhoitoja. Muuten pidän mielipiteeni itselläni. Eikä meidän geneettinen koodi kerro mitään meistä ihmisenä. Ihminen on yksilönä niin paljon enemmän kuin biologiaa.
[/quote]
Kiitos! Huomaan näistä vastauksista, että oma looginen ajattelu taitaa hetkittäin sumentua. Kiva kuulla, että noin yleisesti ottaen meitä ei pidetä huonompiarvoisina. Tämä on vaan sen verran vaikea asia, että kaikenlaista alkaa pyöriä mielessä.
AP, tsemppiä sulle ja miehellesi!
Täällä toinen, vuosien (luomu)yritys takana ja tunnistan paljon samoja ajatuksia/epäilyjä siitä, mitä muut ajattelevat vaikka en niitä aktiivisesti mietikään. Samoin välillä itselle tulee ajatuksia siitä, että ei minua ole äidiksi tarkoitettu, että en varmaan selviäisi siitä ja että omien geenejen ei kannatakaan lisääntyä.
Onneksi lähipiirissä on niin paljon lapsia!
Ajattelen, että he elävät todella raskaan taakan alla. En pidä heitä huonompina.
Onpa typerä aloitus ja perustelu siinä alla! Ajattelen että toivottavasti kukaan ei mieti kuten sinä ap ja toivotan heille kovasti voimia ja jaksamista asian käsittelyssä tai mahdollisissa lapsettomuushoidoissa.
Onpa typerä aloitus ja perustelu siinä alla! Ajattelen että toivottavasti kukaan ei mieti kuten sinä ap ja toivotan heille kovasti voimia ja jaksamista asian käsittelyssä tai mahdollisissa lapsettomuushoidoissa.
Ajattelen että se on yksi luonnon keinoista yrittää hillitä liiallista väestökasvua. Koska ylikansoitus on jo ongelma, lapsettomia kuuluisi olla enemmänkin. Hedelmällisyyshoidot pitäisi kieltää. Itse en lapsia ikinä hanki.
Tyhmä aloitus. Lopeta tällaisten tehtailu ja mene nukkumaan.
Tai sitten ap on itse lapseton ja pelkää oikeasti muiden pitävän itseään huonompana.
Surullista mutta jokaisella on taakkansa kannettavana. Ei se lapsellisuuskaan takaa sen onnellisempaa elämää välttämättä. Ei kannata kadehtia ketään vaan tehdä omasta elämästään paras mahdollinen niillä resursseilla mitä on annettu. Ei jäädä tuleen makaamaan.
Biologiselta kantilta automaattisesti ajattelen juurikin niin, että ilmeisesti nyt iski geenipooliin pullonkaula, mutteivät tahattomasti lapsettomat silmissäni sen huonompia ihmisiä ole silmissäni. En myöskään eläessäni sanoisi tätä kantaani kenellekkään tilanteessa kärsivälle, koska tunteet aiheen saralta ovat taatusti arat.
Omakohtaisesti esikoista tehtiin 3 v. En halunnut testeihin tai hedelmöityshoitoihin ja olin sitä mieltä, että joku päivä sitten adoptoin, kun oma ei ole tullakseen. Meillä on suvussa kolesterioli- ja kilpirauhasvaivoja ja huolestuin, että taustalla on jotain vielä vakavampaakin, kun lasta ei ole tullakseen. Silloin tähän agendaan tulin, että biologiani ei tue lasten saamista, vaikka kuinka haluaisin ja väkisin en tästä ähistä, koska sama ongelma saattaisi tulla omaan biologiseen koeputkijälkikasvuun ja laajentaisin oman masennuksen aiheesta vielä polvea alemmas ihan vain itsekkäistä syistä. Noh, se biologinen ilmoitti toivon kuoltua tulostaan ja lapsen ollessa 7 kk olin taas uudestaan raskaana. En usko, että lapsia voi varsinaisessa mielessä tehdä, ne tulevat, kun ovat tullakseen.
Ap on itse lapseton ja lapsettomuushoidoissa, jotka ei ole ainakaan vielä tuottaneet tulosta. Ei sillä että muiden mielipiteillä olisi onnistumisen kannalta merkitystä, mutta olemme tuttavapiirissämme ainoa lapseton pariskunta ja en voi mitään ajoittaiselle huonommuuden tunteelle. Syytä ei siis ole löydetty, eli selittämätön lapsettomuus, jotain häikkää munasoluissa kaiketi.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:42"]
Ap on itse lapseton ja lapsettomuushoidoissa, jotka ei ole ainakaan vielä tuottaneet tulosta. Ei sillä että muiden mielipiteillä olisi onnistumisen kannalta merkitystä, mutta olemme tuttavapiirissämme ainoa lapseton pariskunta ja en voi mitään ajoittaiselle huonommuuden tunteelle. Syytä ei siis ole löydetty, eli selittämätön lapsettomuus, jotain häikkää munasoluissa kaiketi.
[/quote]
Kauanko olette siellä hoidoissa pyörineet? Meidän suvussa isälläni ja sedälläni on molemmilla ollut ongelmia saada jälkikasvua. Sama päti minuun. Jokainen meistä on kuitenkin lapsia saanut ennenpitkää :) Kaikki vaan eivät ole multihedelmällisiä ja minusta tuntuu, että aiheen psyykkinen stressi vielä toimii maailman parhaana ehkäisykeinona... t. 9
En todellakaan pidä. Eräs ystäväni on aina ollut hirveän lapsirakas ja pienestä pitäen unelmoinut suuresta perheestä. Joitain vuosia sitten sai tietää, ettei erään sairautensa vuoksi tule todennäköisesti koskaan saamaan lapsia.
Tämä on hänen suuri tragediansa, mutta onneksi se ei ole estänyt häntä nauttimasta läheistensä lapsista, eikä hän oo katkeruuteenkaan taipuvainen, vaikka mulle on toisinaan kertonut, kuinka raskaalta tuo joskus tuntuu.
Onneksi on sellainen avoin ihminen, että miettii adoptoivansa ehkä joskus. Jos sen tekee, hänestä tulee kyl loistoäiti jollekin onnekkaalle lapselle, joka sellaista tarvitsee.
Sympatiseeraan. Omakohtaisia kokemuksia minullakin, tosin yhden lapsen olen saanut.
Nykymaailma on niin kemikalisoitunut, että yhä useammillä on hedelmällisyysongelmia.