Eskarilaisen kanssa pulassa

Puhuin asiasta oman äitini kanssa, ja minä olen ollut ala-aste ikäisenä kuulemma vilkas. Aina käytöksestä tyydyttävä ja huolellisuudesta huono arvosana, kun ajatus oli jossain muualla. Kurissa kyllä pysyin, mutta opettajan auktoriteetti siihen aikaan oli vähän toista kuin nykyään. Mainittakoon, että se ei ole vaikuttanut myöhempään pärjäämiseeni elämässä. Ei opinnoissa, eikä työelämässä. Vierailija, joka kehotti kasvattamaan lasta. Kyllä, siksihän minä pyysinkin neuvoja.

Minusta oikeampi tapa tuonikäisellä olisi käyttää palkitsemista rangaistusten (jotka kotona tapahtuessaan tulevat väärään aikaan) sijasta. Siis opettajalle tarrasysteemi, jossa lapsi saa tarran onnistuneista jutuista. Opettaja voisi tehdä sarakkeet jokaisesta ongelma-alueesta tai tilanteesta ja lapsi saisi pisteen kun ei tule sanomista. Jos koko päivä menisi hyvin, saisi tarran. Voisitte päättää mistä määrästä tarroja tulisi jokin lapselle motivoiva palkinto. 

Meillä oli eskari-ikäisellä ongelmia itsehillintänsä kanssa, oli myös hidastelua, tottelemattomuutta jne. Tämä tarrasysteemi oli erittäin hyvä ja yhdessä ajan tuoman kypsymisen kanssa ongelmista päästiin lopulta eroon melkein kokonaan. Eskari on opettelua koululaiseksi ja lapsen pitää opetella aika paljon asioita, paljon muutakin kuin kirjaimia ja numeroita jne. Toisille on helppoa olla isossa laumassa ja toisille vaikeampaa.

Pitäkää ns. kolmikantapalaveri siellä esikoulussa. Kiusataanko lastasi, onko asiat liian vaikeita...luulisi jotain olevan taustalla.

Alkuperäinen täällä.. En haluaisi heittäytyä heti alkuun sellaiseksi kamalan äidin kopioksi, joka syyttää koulua ja opettajaa ja muita oppilaita ongelmista. On meillä kotonakin ollut vitkuttelua ja tottelemattomuutta, mutta ei kuitenkaan häiriöksi asti. Toki voisin ehdottaa tuota tarrasysteemiä. Mieli on kieltämättä maassa, kun koulusta tulee tekstiviestiä: "Pojan huono käytös jatkuu! Antaa käskettää itseään monta kertaa muiden oottaessa.". Tuli jotenkin olo, että olen tehnyt jotain isosti väärin, ilmeisesti ne muut esikoululaiset on kilttejä ja tottelevaisia.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:47"]

Alkuperäinen täällä.. En haluaisi heittäytyä heti alkuun sellaiseksi kamalan äidin kopioksi, joka syyttää koulua ja opettajaa ja muita oppilaita ongelmista. On meillä kotonakin ollut vitkuttelua ja tottelemattomuutta, mutta ei kuitenkaan häiriöksi asti. Toki voisin ehdottaa tuota tarrasysteemiä. Mieli on kieltämättä maassa, kun koulusta tulee tekstiviestiä: "Pojan huono käytös jatkuu! Antaa käskettää itseään monta kertaa muiden oottaessa.". Tuli jotenkin olo, että olen tehnyt jotain isosti väärin, ilmeisesti ne muut esikoululaiset on kilttejä ja tottelevaisia.

[/quote]

Mielestäni asiat voisi viestittää paremmin toisin kuin tekstiviestillä. Neuvon että otat yhteyttä puhelimitse opettajaan ja pidätte kasvotusten neuvottelun, jossa keksitte keinot auttaa lasta. Kyse on kuusivuotiaasta, yritä muistaa että on kyseessä kehittyvä lapsi eikä vastahakoinen teini. Kun teillä kotona menee normaalisti, etkä ole ollut aikaisemmin lapsesta erityisen huolissasi, nämä pikku ongelmat liittyvät uuteen tilanteeseen jossa hän on, hakemassa omaa paikkaansa ja turvallisuuden tunnetta. En usko että kukaan tai mikään on erityisesti nyt syyllinen tähän, vaan tämä lapsi tarvitsee tukea, ei kirjainten opettelussa, vaan sääntöjen ja sosiaalisten koodien opettelussa. Ajattelepa miten hienoa on, ettei lapsesi ole yhtään väkivaltainen. Kokemuksesta voin kertoa, että se vasta on inhottavaa, joutua selvittelemään lapsen tappeluita muiden vanhempien kanssa. Häpeä on melkoinen, toki syystäkin, mutta siinäkin tilanteessa on seistävä lapsen rinnalla ja autettava. Ja lapsi oppii, ihan varmasti, kun minunkin viikarini oppi hillitsemään nyrkkinsä ja tekemään läksynsä ja pukemaan vaatteensa ja olemaan ajoissa koulussa.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:47"]

Mieli on kieltämättä maassa, kun koulusta tulee tekstiviestiä: "Pojan huono käytös jatkuu! Antaa käskettää itseään monta kertaa muiden oottaessa.". Tuli jotenkin olo, että olen tehnyt jotain isosti väärin, ilmeisesti ne muut esikoululaiset on kilttejä ja tottelevaisia.

[/quote]

Kuule ei ne ole. Nehän on kakaroita. Opettaja ei voi vain siinä tekstiviestissä tai wilmaviestissä sinulle vuodattaa kuinka se Jami-Petteri seisoi pulpetilla ja Iida-Aada haukkui Oona-Jessicaa läskiksi ja Aaro "ADHD" Aropupu roikkui verhoissa. 

Kiitos lohduttavista sanoista. <3

Mun mielestä eskarin tekstiviestittely on todella huono juttu! Tollaisista asioista todellakin keskustellaan kasvotusten, kun lasta haetaan / viedään eskariin! Ei millään hiton tekstareilla kesken päivän! Aivan käsittämätöntä. Mikä koulutus ja minkä ikäinen on tämä, joka niitä tekstareita laittaa???

Kyllä tässä on ihan yliopistokoulutettu nuori /30 jotain naisopettaja kyseessä. Kirjallinen viestintä tuntui tosiaan vähän ikävältä, sävy sattui korvaan.

Odotuttaako lapsi tahallaa? Tekeekö sen kiusallaan vai unohtaako lapsi vain nopeasti käskys tai pyynnön. Onko opettaja sellainen että huutelee sivusta kun pitäisi laskeutua lapsen tasolle tai katsoa vähintäänkin silmiin silloin kun pyytää jotain. Minun lapset kokeilevat aina kuinka pitkälle vaikka pukemista voi venyttää, jos huutelen keittiöstö, tai nalkutan välillä, kun katson lapsen silmiin niin alkaa tapahtua heti.

Opettajan kannattaisi miettiä miten omalla toiminnallaan voisi vaikuttaa asiaa sen sijaan että stressaa sinua.

Keskustele pojan kanssa ja ota selvää mistä käytös johtuu. Usein aletaan heti miettimään mikä lapsessa on vikana kun on ongelmia vaikka pitäisi etsiä apukeinoja kasvatus ympäristölle ja varhaiskasvatus henkilökunnalle.

Ihan käsittämätöntä. Kaikki palaute yms. on annettava kasvotusten! Varsinkin tuo negatiivinen viestittely. Huhhuh.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:45"]

Kyllä tässä on ihan yliopistokoulutettu nuori /30 jotain naisopettaja kyseessä. Kirjallinen viestintä tuntui tosiaan vähän ikävältä, sävy sattui korvaan.

[/quote]

Tämä on todellinen ongelma nykyviestinnässä kun ilmeet ja eleet ja äänensävyt eivät välity. Voihan tästä jopa ehkä sanoakin, että toivoisit mieluummin soittoa kuin tekstaria. Tekstarista tulee muutenkin olo, että opettaja ei halua kasvotusten tai edes puhelimitse kohdata tai vastaanottaa mitään. On vain neuvoton siellä luokassa ja hakee vanhemmalta ratkaisua.

Hyvähyvä, ens kerralla (jota toivottavasti ei tule...) laitan opettajalle viestin takaisin, että voitaisiinko keskustella asiasta jos ei kasvotusten, niin puhelimitse. Jos ei kuulostaisikaan niin kammottavan pahalle sitten.

ja ala kasvattamaan sitä lasta, ettei odotuta ja venkoile...

Pitäkää keskustelu ehdottomasti. Sovitte miten toimia ja pyydätte erityislastentarhanopen mukaan tai että tämä nuori ope kysyisi vinkkejä häneltä. Ope halunnut kertoa mikä tilanne lapsella. Aina ei aikaa tai taitoa muotoilla tekstaria. Ja jokatapauksessa se tulkitaan...
Meillä myös juuri samanlaiset pojat. Ei siinä auttanut kuin ikä... Joka vuosi toiminnanohjaus tulee helpommaksi. Oletteko vanhemmat olleet myös vilkkaita? Kysykääpä isovanhemmilta mikä auttoi