Lue keskustelun säännöt.
Muita ahdistuksesta kärsiviä jotka ei halua syödä lääkkeitä?
12.11.2014 |
En vaan halua syödä lääkkeitä tähän. Inhottava olo on, mutta silti. Koitan vaan sinnitellä.
Kommentit (23)
Terapia vois olla hyvä idea, sinnittely kuulostaa surulliselta elämän ohi ajautumiselta. Lääkkeitäkin on monenlaisia, jatkuvaan käyttöön ja tarvittaessa otettavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:43"]
Terapia vois olla hyvä idea, sinnittely kuulostaa surulliselta elämän ohi ajautumiselta. Lääkkeitäkin on monenlaisia, jatkuvaan käyttöön ja tarvittaessa otettavia.
[/quote]
Ja käsittääkseni juuri terapia ja lääkkeet-yhdistelmä toimii parhaiten.
Täällä. Jotenki on sitketellu muutaman vuoden ilman lääkitystä. Nyt oon kyllä miettiny että vois olla aihetta lääkkeille.
miksi kärsisin jos saisin helpotuksen lääkityksestä?
noloa myöntää mutta ahdistus on muuttunut kai niin isoksi osaksi luonnettani että pelottaa kuka olisin "normaalina"
tavallaan siihen ahdistukseen ja synkkyyteen on turvallistakin piiloutua maailmalta. Sairasta, tiiän...
5, ei sairasta vaan hyvin rehellistä. Kaltaisesi ihmiset hyötyvät suuresti terapiasta koska uskallat katsoa toimintasi motiiveihin asti, silloin myös vahingollisia ajatusmalleja voi tarkastella kriittisesti ja korjata.
Lääkkeitä on monenlaisia esim. SSRI-lääkkeet vaikuttavat mielialaan yleisesti, eivät suoranaisesti rauhoita. Miksi et halua syödä lääkkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syö lääkkeitä turhaan. Äärimmäisessä hätätapauksessa otan. Yleensä lääkkeet vaikuttaa minuun voimakkaasti.
Mielialalääkkeisiin en halua jäädä koukkuun. Lähipiirissä henkilö joka on popsinut niitä viimeiset 20 vuotta. Ei pysty olemaan ilman. En mysökään halua turruttaa itseni niillä.
Terapiaan ei ole varaa mennä, liian kallista puuhuaa.
Eiköhän tän asian kanssa oppii elämään pikku hiljaa. Se on osa minua. Olen oppinut elämään monen muunkin vaivan ja kivun kanssa.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:44"]
Täällä. Jotenki on sitketellu muutaman vuoden ilman lääkitystä. Nyt oon kyllä miettiny että vois olla aihetta lääkkeille.
miksi kärsisin jos saisin helpotuksen lääkityksestä?
noloa myöntää mutta ahdistus on muuttunut kai niin isoksi osaksi luonnettani että pelottaa kuka olisin "normaalina"
tavallaan siihen ahdistukseen ja synkkyyteen on turvallistakin piiloutua maailmalta. Sairasta, tiiän...
[/quote]
Kaikilla sen ajatuksne käsittely kestää, että on sairas. Suuttumusta, häpeää, katkeruutta... Miksi minä? Itsellä tästä diagnoosista (ahdistuneisuushäiriö) monta vuotta, ajan kanssa helpottaa ja oppii elämään lähes asiaa pahemmin miettimättä. Kuitenkin edellyttää sitä, että saa hoitoa - ja usein lääkkeistä apua.
Itseäni helpotti kun luin netistä/kirjoista muiden ihmisten kokemuksista. Antaa perspektiiviä ja huomaa ettei ole ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:47"]En syö lääkkeitä turhaan. Äärimmäisessä hätätapauksessa otan. Yleensä lääkkeet vaikuttaa minuun voimakkaasti.
Mielialalääkkeisiin en halua jäädä koukkuun. Lähipiirissä henkilö joka on popsinut niitä viimeiset 20 vuotta. Ei pysty olemaan ilman. En mysökään halua turruttaa itseni niillä.
Terapiaan ei ole varaa mennä, liian kallista puuhuaa.
Eiköhän tän asian kanssa oppii elämään pikku hiljaa. Se on osa minua. Olen oppinut elämään monen muunkin vaivan ja kivun kanssa.
ap
[/quote]
Mielialalääkkeisiin ei jää koukkuun. Osa vaan tarvitsee niitä kauan. On eri asia sit bentsot, rauhoittavat, joihin voi jäädä koukkuun. Esim ssri- lääkkeet piristävät, eivät turruta. Toki kaikille ne eivät sovi ja joillekin mielialan tasaantuminen tuntuu latistumiselta.
Miten tuo ahdistuneisuus ilmenee teillä käytännössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:45"]
5, ei sairasta vaan hyvin rehellistä. Kaltaisesi ihmiset hyötyvät suuresti terapiasta koska uskallat katsoa toimintasi motiiveihin asti, silloin myös vahingollisia ajatusmalleja voi tarkastella kriittisesti ja korjata.
Olipa jotenkin lohduttavasti sanottu. Kiitos -5
Mikä logiikka siinä on, että olet ahdistunut mutta kokisit syöväsi lääkkeitä turhaan? Kuitenkin tunnut kärsivän tilanteesta. Ja kuten 10. sanoo, mielialalääkkeisiin ei muodostu "koukkua", poislukien bentsot. Tämä on yleinen väärinkäsitys, joka ilmeisesti johtuu juuri siitä, että moni vakavasti! masentunut joutuu syömään lääkkeitä pitkään, ehkä jopa ikänsä. Näin on monien somaattistenkin sairauksien lääkkeiden kanssa eikä niidenkään kohdalla puhuta koukkuun jäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sulla näkyy se ahdistus?
Olen itse 22 vuotias nainen, ja ahdistus on alkanut vaikuttaa elämään. Stressaavina aikoina en saa öisin unta kun sydän hakkaa niin kovaa, ja joskus julkisilla alkaa ahdistaa kun tuntuu ettei saa kunnolla henkeä. Sain itse esiintymiseen helpottavia propral lääkkeitä, mutta ne eivät poista jännitystä; käyttäytyminen ahdistunutta.
Aloin itse käymään nyt psykologilla, toivottavasti auttaa. Jo ensimmäisellä kerralla puhuttiin hyvin raskaita asioita läpi.
Kaikilla sen ajatuksne käsittely kestää, että on sairas. Suuttumusta, häpeää, katkeruutta... Miksi minä? Itsellä tästä diagnoosista (ahdistuneisuushäiriö) monta vuotta, ajan kanssa helpottaa ja oppii elämään lähes asiaa pahemmin miettimättä. Kuitenkin edellyttää sitä, että saa hoitoa - ja usein lääkkeistä apua.
Itseäni helpotti kun luin netistä/kirjoista muiden ihmisten kokemuksista. Antaa perspektiiviä ja huomaa ettei ole ainoa.
Totta, muiden kokemuksesta lukeminen auttaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testaa l-teaniinia. Jauheena vahvempaa kuin tabuina, luontaistuotekaupasta. Nettil.kaupoista halvemmalla
Aha, oliko tämä taas jonkun lääkevastaisen, mutta luontaistuote-myönteisen aloitus... (motiivi?)Miksi luontaistuotteita sitten "käyttäisi turhaan"?
Kyllä masennuslääkkeisiin voi myös jäädä koukkuun. Aivojen oma serotoniinitaso häiriintyy ja joutuu aloittamaan aina uudelleen lääkityksen.
Tuleeko mielialalääkkeistä edelleen sivuoireita? Eräällä sukulaisellani oli vakava masennus. Hän oli pitkiä aikoja sairaalassakin, mutta sopivaa lääkettä ei vain tuntunut löytyvän. Lääkkeet aiheuttivat hänelle mm nykimistä ja levottomat jalat, ja nuo sivuoireet olivat hänestä nolottavia vielä sen lisäksi että oli "hullu".
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 20:23"]Kyllä masennuslääkkeisiin voi myös jäädä koukkuun. Aivojen oma serotoniinitaso häiriintyy ja joutuu aloittamaan aina uudelleen lääkityksen.
[/quote]
Lähde?
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 20:23"]Tuleeko mielialalääkkeistä edelleen sivuoireita? Eräällä sukulaisellani oli vakava masennus. Hän oli pitkiä aikoja sairaalassakin, mutta sopivaa lääkettä ei vain tuntunut löytyvän. Lääkkeet aiheuttivat hänelle mm nykimistä ja levottomat jalat, ja nuo sivuoireet olivat hänestä nolottavia vielä sen lisäksi että oli "hullu".
[/quote]
Kyse varmaan Triptylin tapaisesta vanhan polven lääkkeestä.
Kannattaako kiduttaa itseään? Jätätkö antibiootitkin syömättä, vaiko vain psyykenlääkkeet?
Ei niitä lääkkeitä ole tarkoitus/tarvitse koko ikää syödä, sen verran että olo helpottuu. Kokemuksesta voin sanoa, että asioista puhumaan alkaminen terapiassa on raskasta.. itse en ilman lääkkeitä olisi varmaan sitä vaihetta kestänyt. Enkä tajua ajatusta että pitäisi olla jotenkin vahva ja selvitä ilman... kuka siitä saa jonkun hyvityksen jos kärsii? Mitalin? (Näin olen kysynyt yhdeltä, jonka kanssa puhuin siitä, ettei halunnut lääkkeitä/apua, vaikka päivittäinen elämä oli kamppailua.)
Ehkä olet vielä siinä vaiheessa ettet ole hyväksynyt sairastumistasi? (Alussa se voi olla vaikeaa. Kulttuurissamme on paljon stigmatisointia mielen sairauksia kohtaan.) Tsemppiä.