Lue keskustelun säännöt.
Uskomatonta!! (kaverin puheita)
20.11.2014 |
Mulla on pari vuotias poika. Olen ollut alusta asti yksinhuoltaja. Koko raskauden, vauva-ajan ja taaperoajan olen siis yksin hoitanut lapsen, itseni ja kodin. Nyt ystäväni sai muutama kuukausi sitten vauvan ja heti alkoi kaamea valitus kuinka rankkaa hänellä on. Hänellä on kuitenkin mies, joka käy töissä isyysloman jälkeen vain muutamana päivänä viikossa (nekin saa itse valita). Lisäksi mies tienaa hyvin niin että ristiäisiin oli varaa tilata kaikki tarjottavat valmiina, paikan vuokrasivat erikseen jne.. Isä hoitaa lasta ihan siinä missä äitikin.
Ymmärrän kyllä että onhan se öisin herääminen rankkaa mutta jotenkin kuulostaa hassulta kuunnella sitä kun toinen ei taaskaan voinut laittaa pyykkejä tai viedä roskia kun "kaiken saa itse tehdä". Kun kuitenkin ystäväni hyvin tietää minun tehneen kaikki nuo asiat itse jo kahden vuoden ajan. Niin että on se nyt kauheaa jos ei lapsen isä tänään juuri ehtinytkään käydä vauvan kanssa kävelyllä. Itse olisin vaan ollut ikionnellinen jos joku olisi käynyt minun lapseni kanssa edes kerrankahdessa kuukaudessa kävelyllä, niin että saisin itselleni tunnin omaa aikaa. Ystäväni mies kuitenkin lenkkeilee lapsen kanssa ainakin pari kertaa viikossa.
Ristiäisten aikaankin kuuntelin jatkuvasti kuinka kokoajan on härdelliä ja kutsut pitäisi tilata (loppujen lopuksi kutsu oli suullinen) ja kaiken laista järjestää... Olisinpa halunnut nähdä tämän ystäväni yksin kotona vääntämässä kakkuja ja samalla heiluttamassa jalalla babysitterissä pötköttävää vauvaa kuten minä tein. Minä myös järjestin ristiäiset kotona kun ei ollut äitiyspäivärahoista varaa satasen tilavuokraa maksaa, joten siivotakkin sai ihan kiitettävästi.
Mainittakoon vielä että lapsemme ovat hyvin saman laisia, molemmat ovat aika perushelppoja hyviä nukkujia ja syöjiä. Kumpikaan ei ole erityisen itkuinen tms joten se ei tähän vaikuta. Tietenkään en ole asiasta huomauttanut ja aina olen kuunnellut ja tsempannut, jopa auttanut lapsen hoidossa. Olemme kuitenkin hyviä ystäviä ja sitä vartenhan ystävät on että stressiä ja väsymystä voi purkaa :)
Nyt kuitenkin on pakko sanoa että voihan ****!! Eilen hän nimittäin naureskeli kuinka hänen ystävänsä oli puhunut että koiran pennun hoito vie paljon aikaa ja energiaa. Hän naureskeli että "kehtasi mulle valittaa.. Ois tehnyt mieli sanoa että hei mä sain juuri vauvan ja kyllä tässäkin on hommansa". Eli siis tätä ihan samaa mitä minä nyt kirjoitan. Eikö tää mun ystävä ihan oikeasti tajua kuinka typerää se on kun hän valittaaminulle että miehellä meni tänään tosi myöhään töissä ja jouduin olemaan koko illan yksin kotona vauvan kanssa... Tässäpä uutinen: itse olen ollut kotona vauvan kanssa lähes kaksi vuotta joka helkkarin ilta, ja ihan yksin. En sano että mulla on ollut helppoa, enkä sano että hänelläkään olisi, enkä oikeastaan myöskään sitä etteikö minulle saisi puhua näistä asioista mutta vähän perspektiiviä kiitos!
Noin, saimpahan vuodatettua :D
Kommentit (15)
Huoh, pitääkö aina vertailla kuka kärsii eniten! Ite ootte kakaranne alulle panneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka oma kokrmuksesi olisi suhteessa rankempi, ei se tarkoita että ystävällesi tämä olisi vähemmän rankka, sillä hän ei ole ollut kengissäsi.
Toisen juttuja ei saa vähätellä, aina voidaan sanoa että Pirkka-Maija sadan lapsen kodiston työtön rahaton yksinhuoltaja, muttei se tee toisen rankoista kokemuksista vähempiarvoisia.
Niin.... Onko se sitten sitä että kun minä tiedän ettei päivittäistä apua ole, niin osaan sitten suhtautua siihen niin, kun taas jos ystävältäni joskus se apu puuttuukin niin se on tosi iso juttu? Ja siis kuten tossa lopussa totesin niin en väitäkkään että hänellä pitäisi helppoa olla tai ettei minulle saisi valittaa, ihmetyttää vaan kun tuntuu ihan joka päiviseltä se marmatus, kun taas itse en ole omaa eloa edes tuntenut noin rankaksi.
-ap
Niin eli sulla ollu paljon rankempaa, kun oot yh!!! Oma valintas vääntää isätön pentu.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 21:43"]
Niin eli sulla ollu paljon rankempaa, kun oot yh!!! Oma valintas vääntää isätön pentu.
[/quote]
En minä valittanut että minulla olisi ollut rankkaa, päin vastoin ihmettelen miten ystävälläni voi olla rankenpaa kuin minulla vaikka rahaa, vanhempia, hoitopaikkoja jne on enemmän. Ei minulla mitään ongelmaa ole yh:na olemisessa, mielestäni tämä on suorastaan parempi vaihtoehto jos kerran tuo ystäväni elämä on se toinen :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän sua! Mut tottahan se on, että useimmat vaikeudet peilautuu vaan omaan elämään. Anna kun arvaan, sä et juuri valita? Marisehan sinäkin vähän huonoista illoistasi hänelle. Helpottaa. :)
Kyllä tuo muakin ketuttaisi, ystäväsi on hitusen ajattelematon. Meillä vastaavat aloitetaan aina "mä tiedän, että sulla on ollut.. " ja sitten vasta oma valitus. Olkoonkin lapsellista, tuntuu mukavalta.
Ole ylpeä itsestäsi, hienosti olet jaksanut!
Ohi aiheen, mutta yleensä ns. parisuhteessa elävät ovat muutenkin jakaneet sen arjen. Tarjoitan sitä, että kun toinen jää kotiin, yleensä hänen harteilleen jää ns. enemmän mitä sen työssäkäyvän harteille. Tarkoitan sitä, että sinkku on tottunut hoitamaan kaiken yksin, parisuhteessa elävä taas on tottunut siihen että puoliso hoitaa nämä jutut ja minä nämä jutut. Mutta kun toinen on kotona ja toinen töissä, niin on ns. "luonnollista" että se kotona oleva esim. imuroi ja tkee ruuan kun "on vaan kotona" lapsen kanssa, eli tavallaan se "työtaakka" voi entiseen verrattuna kasvaa, vaikka edelleen olisi pienempi mitä yh:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua inhottaa ihmiset, jotka aina kokevat, että itsellä on enemmän oikeus valittaa. Toisen pitäisi olla hiljaa ja tyytyä vain, kun MINULLA ON sitä ja tätä enkä ole kokenut rankaksi.
Ihan yhtä naurettava oli ystäväsikin verratessaan koiraa ja vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 21:47"]
Mä niin ymmärrän sua! Mut tottahan se on, että useimmat vaikeudet peilautuu vaan omaan elämään. Anna kun arvaan, sä et juuri valita? Marisehan sinäkin vähän huonoista illoistasi hänelle. Helpottaa. :) Kyllä tuo muakin ketuttaisi, ystäväsi on hitusen ajattelematon. Meillä vastaavat aloitetaan aina "mä tiedän, että sulla on ollut.. " ja sitten vasta oma valitus. Olkoonkin lapsellista, tuntuu mukavalta. Ole ylpeä itsestäsi, hienosti olet jaksanut!
[/quote]
Kiitos! Ja joo, olit oikeassa. Mä en juurikaan valita. Tottakai silloin tällöin jos lapsi on ollut erityisen vaikea niin en mä silloin säästele mutta normaali arjessa en. Ja tosiaan, en ole väittänyt että hänellä olisi helppoa, ja tuo on totta että ennen lasta, parisuhteessa, hänen työtaakkansa on ollut pienempi. Ainut mitä sanon on että se on hölmöä että hän valittaa näistä asioista MINULLE. Tämä on mielestäni vähän sama juttu kun lottomiljonääri-tuttavani valitti mulle kun kaupungissamme lopetettiin tämä kotihoidontuen "kaupunkilisä" Eli siis mikä on ollut sen satasen vai pari kuussa niille joilla on työpaikka odottamassa (en nyt viitsi kaupungin nimeä tuohon laittaa). Mielestäni ihan älytönt monimiljonäärin valittaa parista satasesta kun tietää minun lapsellani olevan lähestulkoon ainoastaan käytettyjä vaatteita ja leluja ja minun asuvan vuokralla kerrostalossa, kun taas hän omistaa suuren hulppean omakotitalon meren rannalla. Varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan? onhan se satanen häneltäkin pois mutta valittaisinko minä hänen asemassaan siitä jollekkin jonka tulot on tätä luokkaa niin kyllä miettisin kahteen kertaan. Mielestäni tässä on sama tilanne.
-ap
Opettele AP yhdyssanat ja muukin oikeinkirjoitus. Kirjoita sitten tuo teksti uudelleen, niin tulee luettua se kunnolla. Nyt ei pystynyt. "Koiran pentu", "kaiken laista", "kerrankahdessa" jne....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 22:06"]
Opettele AP yhdyssanat ja muukin oikeinkirjoitus. Kirjoita sitten tuo teksti uudelleen, niin tulee luettua se kunnolla. Nyt ei pystynyt. "Koiran pentu", "kaiken laista", "kerrankahdessa" jne....
[/quote]
"Koiran pentu" oli kyllä ihan virhe, niitä tulee kun nopeasti, tunnepuuskassa kirjoittaa :D Mutta mulla valitettavasti on space-näppäin jostain syystä jumissa (varmaan joku murunen mennyt väliin) niin ei joka kerta ota kun painan. Siksi on noita virheitä että kaksi sanaa yhdessä jotka ei missään nimessä ole yhdyssana. Enkä viitsinyt tarkistaa tekstiä ennen kuin lähetin. Pahoittelut.
Se on rasittavaa kuunnella kun joku, joka pääsee helpommalla, valittaa siitä arjesta, josta itse olisi varsin tyytyväinen. Mun tilanne on toisin päin - minä elän ydinperheessä, kolme lasta, ei tukiverkkoja, ei hoitopaikkoja tms. Ainoa tukeni on mies, joka tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin. No, eräs yh-kaverini märisee aina sitä, miten hänellä on rankkaa, kun on aina yksin lapsensa kanssa eikä ole miestä. Todellisuudessa hänen ainoa lapsensa on 12 päivää kuussa päiväkodissa, joka toisen viikonlopun isällään ja kahden viikon jaksolla kolme arki-iltaa isällä. Kaveri on työtön, joten tuo kaikki aika on hänen omaa aikaansa. Hänellä käy kunnan perhetyöntekijä, seurakunnan perhetyöntekijä, joku ystäväpalvelun tms. tyyppi auttelemassa, hänellä on jonkun opiston lastenhoitajaopiskelijoita jatkuvasti tekemässä harjoittelua eli hoitamassa lasta, ja joka viikko lapsi on 1-2 päivää/yötä jossain hoidossa. Aiemmin hänellä oli tukiperhekin, mutta ei ole enää. Mun lapset on olleet hoidossa missään vain pari kertaa elämässään, kotitöitä ei tule kukaan tekemään, ilmaisia lastenhoitajia ei ole eikä mitään muutakaan tukea heru mistään, ei edes sossusta kun "teitähän on kaksi, kyllä teijän pitäis pärjätä". Kysytty on, kun nuorin noista kolmesta oli koliikkivauva ja mies teki vuorotyötä, ja kun isommatkin piti hoitaa niin ei paljon huilittu ja vietetty omaa aikaa. Mutta kyllä korpeaa toisinaan kuunnella, kun yhden elämä on niin hyvin ja mukavasti eikä se edes tajua olla tyytyväinen siihen, vaan ruikuttaa helvetti sentään jonkun miehen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 22:22"]
Se on rasittavaa kuunnella kun joku, joka pääsee helpommalla, valittaa siitä arjesta, josta itse olisi varsin tyytyväinen. Mun tilanne on toisin päin - minä elän ydinperheessä, kolme lasta, ei tukiverkkoja, ei hoitopaikkoja tms. Ainoa tukeni on mies, joka tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin. No, eräs yh-kaverini märisee aina sitä, miten hänellä on rankkaa, kun on aina yksin lapsensa kanssa eikä ole miestä. Todellisuudessa hänen ainoa lapsensa on 12 päivää kuussa päiväkodissa, joka toisen viikonlopun isällään ja kahden viikon jaksolla kolme arki-iltaa isällä. Kaveri on työtön, joten tuo kaikki aika on hänen omaa aikaansa. Hänellä käy kunnan perhetyöntekijä, seurakunnan perhetyöntekijä, joku ystäväpalvelun tms. tyyppi auttelemassa, hänellä on jonkun opiston lastenhoitajaopiskelijoita jatkuvasti tekemässä harjoittelua eli hoitamassa lasta, ja joka viikko lapsi on 1-2 päivää/yötä jossain hoidossa. Aiemmin hänellä oli tukiperhekin, mutta ei ole enää. Mun lapset on olleet hoidossa missään vain pari kertaa elämässään, kotitöitä ei tule kukaan tekemään, ilmaisia lastenhoitajia ei ole eikä mitään muutakaan tukea heru mistään, ei edes sossusta kun "teitähän on kaksi, kyllä teijän pitäis pärjätä". Kysytty on, kun nuorin noista kolmesta oli koliikkivauva ja mies teki vuorotyötä, ja kun isommatkin piti hoitaa niin ei paljon huilittu ja vietetty omaa aikaa. Mutta kyllä korpeaa toisinaan kuunnella, kun yhden elämä on niin hyvin ja mukavasti eikä se edes tajua olla tyytyväinen siihen, vaan ruikuttaa helvetti sentään jonkun miehen perään.
[/quote]
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat! Mutta ihan selvennykseksi: mulla ei käy ketään perhetyöntekijöitä tms. Isovanhemmat kyllä hoitaa jos tarvii ja mielellään touhuavat lapselapsensa kanssa mutta sama homma on ystävällänikin, paitsi että heillä on vielä kahdet isovanhemmat jotka käytännössä kilpailevat hoitoajoista. Minun lapseni ei myöskään ole koskaan isällään. Ei viikonloppuisin, ei arkisin eikä tule kuuloonkaan että isä koskaan mitään lapselle ostaisi. Hän ei ole meidän elämässä millään lailla.
-ap
Kuulostat rasittavalle