Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epäröitkö koskaan päätöstäsi hankkia / olla hankkimatta lapsia?
10.10.2014 |
Olen 42-vuotias VELA (täytän marraskuussa 43) ja kamalaa, mutta aiemmin olin täysin vakuuttunut etten ikinä halua lapsia. Nyt sitten on noussut ajatuksia mieleen... Tuntuu, että itsekkyys, matkustelu, harrastukset, työelämä, opiskelu, kauneuden ja terveydenhoito, ystävyyssuhteet, illanvietot, ihanat iltapuvut... kaikki jotenkin jo niin nähty ja sitä samaa. Nuorena lapsen saanut ystäväni sai jo lapsenlapsen ja melkein kävi kateeksi se into ja hössötys jolla suhtautuu lapsenlapseensa ja mummouteensa.
Toisaalta en näe lapsiperheen arkea minulle sopivana, mutta silti ohikiitävä ajatus mielessä, että jäinkö sittenkin paitsi jostain, mistä olisin voinut kuitenkin saada jotain elämääni. Jotain siis suurta. Samantien ajatukset menee kuitenkin tutuille raiteille eli rakkautta voi antaa muillekin kuin biologisille jälkeläisilleen ja maailmassa on kyllä jo tarpeeksi lapsia, kaikki mun mukavat omat jutut ja minulle sopivaksi järjestetty elämä.
Ehkäpä tämä on vain syysmasennusta.
Mulla on mies, jolla on jo kaksi kouluikäistä lasta eikä halua enempää, on tehnyt sterilisaation, joten eipä tässä enää oikein äidiksi ryhdytä.
Mietin, että ehkä kaikille tulee joskus epävarmuuden hetkiä. Ehkä äiditkin joskus miettivät, että mitä tulikaan valittua, kun päätti lapsia tähän maailmaan tehdä?
Kommentit (19)
Minä olen jo 51-vuotias vela, eikä ole kaduttanut yhtään. Miten sitä muka yhtäkkiä alkaisi tässä iässä kaivata täysin päinvastaista elämää? Jos en ole koskaan välittänyt lapsiperhe-elämästä, en pidä kovin todennäköisenä että joku mummoilu alkaisi seuraavan 20 vuodenkaan aikana kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut hetkeäkään ja olen 39.
Epäröin useinkin päätöstäni hankkia lapsi. Lapseni on nyt 7kk enkä ole varma, teinkö oikean ratkaisun.
No kyllä mä kieltämättä hieman arvon tätä asiaa. Ikää 37v. En varsinaisesti kaipaa lapsia ja se vastuu, mekastus ja työn määrä kauhistuttaa, mutta mielessä pyörii että alkaako myöhemmin kuitenkin kaduttaa. Ja alkaako mies, joka on minua 5 vuotta nuorempi, sittenkin kaivata lapsia kun lähestyy neljääkymppiä. Kuulostat kyllä vähän provolta, tuo lista " itsekkäästä vela-elämästä" on niin stereotyyppinen. Ei mun elämä ole ollenkaan tuollaista glamouria vaan mukavaa ja hiljaista arkea yhdessä miehen kanssa.
Mulla 1 lapsi ja kyllähän sitä mietti että onko sittenkään äidiksi sopiva. Parisuhde on hyvä, olemme naimisissa. Viimeisimmän kerran taisi asiaa punnita raskauden aivan lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kaivannut lasta enkä ole katunut lapsettomuutta. Riittää hyvin, että lapsia hankkivat ne, jotka niitä todella haluvat ja vanhemmiksi sopivat.
En kadu, lapset ovat paras asia elämässäni. T: neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:55"]En ole koskaan kaivannut lasta enkä ole katunut lapsettomuutta. Riittää hyvin, että lapsia hankkivat ne, jotka niitä todella haluvat ja vanhemmiksi sopivat.
[/quote] Olet täysin oikeassa. Ap puolestaan vaikuttaa siltä että nyt haluaisikin lapsen. Se hänelle suotakoon. Ei vapaaehtoisen lapsettomuuden ole pakko olla loppuelämän valinta, eikä se ole muilta veloilta pois jos joku sittenkin äidiksi haluaa.
Ap tässä.
Kiva lukea vastauksianne. Mietin tässä, että ehkä mun vaan pitäisi hankkia uudenlaisia asioita elämääni. Nuorena ehti paljon kaikenlaista ja nyt ne on koettu. Olisi jonkun muun asian aika. En vaan tiedä minkä. Minun elämääni on kyllä kuulunut säihkettä ja hurmiota, mutta ehkä nyt kaipaankin tasaisuutta. En oikein osaa sanoa. Huoh. Ehkä mulla oli vain rankka viikko töissä. Erityinen uraihminen en ole, vaan työn lisäksi kaipaan paljon muutakin ja myös kylläkin omaa rauhaa paljon. Taidan lähteä kauppaan ostamaan jotain mukavaa ja ulos syömään ja ehkä luontoon kävelylle, niin varmaan olo tästä piristyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään vähän, että kadun joskus päätöstäni yksilapsisuudesta. 16 vuotta olen kyllä nyt tätä mieltä ollut.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:59"]
Ap tässä.
Kiva lukea vastauksianne. Mietin tässä, että ehkä mun vaan pitäisi hankkia uudenlaisia asioita elämääni. Nuorena ehti paljon kaikenlaista ja nyt ne on koettu. Olisi jonkun muun asian aika. En vaan tiedä minkä. Minun elämääni on kyllä kuulunut säihkettä ja hurmiota, mutta ehkä nyt kaipaankin tasaisuutta. En oikein osaa sanoa. Huoh. Ehkä mulla oli vain rankka viikko töissä. Erityinen uraihminen en ole, vaan työn lisäksi kaipaan paljon muutakin ja myös kylläkin omaa rauhaa paljon. Taidan lähteä kauppaan ostamaan jotain mukavaa ja ulos syömään ja ehkä luontoon kävelylle, niin varmaan olo tästä piristyy.
[/quote]
Hanki koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taas tässä kirjoitteleepi.
Lisäksi on ruvennut tuntumaan, että ne väsyneet ja tylsät perheenäidit, joiden lapset ovat nyt kasvaneet, ovatkin nyt puhjenneet kukkaansa. Itse nuorempana olin se mielenkiintoinen ja hehkeä päivänsäde arkisten äiti-ihmisten joukossa, no ehkä vieläkin kuitenkin. Pieni välähdys mielessä, toivatko lapset heidän elämäänsä jotain, mikä vasta nyt lasten ollessa isompia näkyy selvemmin ja positiivisemmassa valossa? En oikeastaan itsekään usko tuohon. Mikä lie mielenoikku iski. Asenteestahan kaikki on paljon kiinni. Joku vaihe varmaan vain.
Kiitokset keskustelusta ja hyvää viikonloppua! (:
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:53"]No kyllä mä kieltämättä hieman arvon tätä asiaa. Ikää 37v. En varsinaisesti kaipaa lapsia ja se vastuu, mekastus ja työn määrä kauhistuttaa, mutta mielessä pyörii että alkaako myöhemmin kuitenkin kaduttaa. Ja alkaako mies, joka on minua 5 vuotta nuorempi, sittenkin kaivata lapsia kun lähestyy neljääkymppiä. Kuulostat kyllä vähän provolta, tuo lista " itsekkäästä vela-elämästä" on niin stereotyyppinen. Ei mun elämä ole ollenkaan tuollaista glamouria vaan mukavaa ja hiljaista arkea yhdessä miehen kanssa.
[/quote] Lapsi on kuitenkin pieni vain hetken, raskain pikkulapsivaihe kestää alle 3 vuotta, siitä eteenpäin helpottaa. Kouluikäisen kanssa elämä on jo lähes yhtä helppoa kuin aikuisten kesken, koska lapsen kanssa helppo menä ja tulla, ja lapsi ymmärtää ja hänen kanssaan voi keskustella. Moni vela tuntuu kuvittelevan että kun lapsen hankkii, on elämä kakkavaippoja ja pukluja seuraavat 18+ vuotta... En itsekään mitenkään rakasta pikkulapsiaikaa valvomisineen, ja silti minulla on neljä lasta. Nuorin nyt kolmevuotias, ja elämä on jo aika helppoa.:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 17:02"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:59"]
Ap tässä.
Kiva lukea vastauksianne. Mietin tässä, että ehkä mun vaan pitäisi hankkia uudenlaisia asioita elämääni. Nuorena ehti paljon kaikenlaista ja nyt ne on koettu. Olisi jonkun muun asian aika. En vaan tiedä minkä. Minun elämääni on kyllä kuulunut säihkettä ja hurmiota, mutta ehkä nyt kaipaankin tasaisuutta. En oikein osaa sanoa. Huoh. Ehkä mulla oli vain rankka viikko töissä. Erityinen uraihminen en ole, vaan työn lisäksi kaipaan paljon muutakin ja myös kylläkin omaa rauhaa paljon. Taidan lähteä kauppaan ostamaan jotain mukavaa ja ulos syömään ja ehkä luontoon kävelylle, niin varmaan olo tästä piristyy.
[/quote]
Hanki koira.
[/quote]
En hanki piskiä. Kaksi ihanaa kissaa on jo. :) Kolmatta kissaa voisin harkita kyllä. Tuskin se sentään näihin ajatuksiin vaikuttaisi.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:59"]
Ap tässä.
Kiva lukea vastauksianne. Mietin tässä, että ehkä mun vaan pitäisi hankkia uudenlaisia asioita elämääni. Nuorena ehti paljon kaikenlaista ja nyt ne on koettu. Olisi jonkun muun asian aika. En vaan tiedä minkä. Minun elämääni on kyllä kuulunut säihkettä ja hurmiota, mutta ehkä nyt kaipaankin tasaisuutta. En oikein osaa sanoa. Huoh. Ehkä mulla oli vain rankka viikko töissä. Erityinen uraihminen en ole, vaan työn lisäksi kaipaan paljon muutakin ja myös kylläkin omaa rauhaa paljon. Taidan lähteä kauppaan ostamaan jotain mukavaa ja ulos syömään ja ehkä luontoon kävelylle, niin varmaan olo tästä piristyy.
[/quote]
Hanki koira.
[/quote] Sori nyt, mutta koiraa ei voi verrata omaan lapseen. Koira ei esimerkiksi kehity koko ajan, vaan on noin vuoden ikäisestä kuolemaansa asti samanlainen. Koira ei tuo alun jälkeen elämään mitään uusia tasoja, joita lapset tuovat koko ajan. Koira ei koskaan aloita koulua,opi lukemaan, lähde opiskelemaan, muuta kotoa, mene naimisiin, tee sinusta isovanhempaa... Kaikki kunnia koirille ( itsellänikin 2 kpl), mutta lapsia ne eivät ole eivätkä vanhemmuuden kokemusta korvaa ( kaikki eivät toki haluakaan kokea vanhemmuutta ja se heille suotakoon).
Olen myöskin lapseton omasta tahdostani. Muuten olen täysin tyytyväinen ratkaisuuni, ainoastaan oma vanhuus välillä mietityttää ja se kuinka yksin tulen olemaan jos puolisoni ja ystäväni kuolevat ennen minua. Tosin en todellakaan ala vanhuuteni turvaksi lapsia tekemään kun en niitä muuten halua, eikä sekään ole niin varmaa että ne lapsetkaan käyvät vanhoja vanhempiansa katsomassa.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:59"]
Ap tässä.
Kiva lukea vastauksianne. Mietin tässä, että ehkä mun vaan pitäisi hankkia uudenlaisia asioita elämääni. Nuorena ehti paljon kaikenlaista ja nyt ne on koettu. Olisi jonkun muun asian aika. En vaan tiedä minkä.
[/quote]
Tätä tulin tänne sanomaan. On ihan selvää, että aika ajoin elämäänsä kaipaa jotakin uutta ja mielenkiintoista. Monelle se jokin on oma lapsi, koska meille on opetettu lasten kasvattamisen olevan arvokasta ja merkityksellistä, japitävän ihmisen kiireisenä monen vuoden ajan. Sinulla on kuitenkin muitakin vaihtoehtoja. Voit olla vanhemman sijaan esimerkiksi taiteilija, puutarhuri, ystäväpalvelun vapaaehtoinen, lemmikin omistaja, amatöörikokki, kestävyysurheilija...
Lapsettomina meillä on käytettävissämme vanhempia enemmän vapaata aikaa, rahaa ja energiaa, jonka voimme käyttää oikeastaan mihin tahansa. Tähän mahdollisuuteen kannattaa tarttua.
Itse olen "vasta" kolmikymppinen, mutta en tule koskaan haluamaan omia lapsia. Minun pitäisi muuttua arvoiltani ja persoonallisuudeltani aivan eri ihmiseksi, jotta niin voisi käydä.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 16:53"]
Kuulostat kyllä vähän provolta, tuo lista " itsekkäästä vela-elämästä" on niin stereotyyppinen. Ei mun elämä ole ollenkaan tuollaista glamouria vaan mukavaa ja hiljaista arkea yhdessä miehen kanssa.
[/quote]
Minä en pidä aloitusta provona, koska itsekin olen nyt muutaman vuoden ajan elänyt tavalla, johon kuuluu mm. noita aloittajan mainitsemia asioita. En miellä ulkona syömistä ja juomista, ystävien tapaamista, kivoja vaatteita ja matkailua miksikään erityiseksi glamouriksi vaan ihan yksinkertaisesti elämästä nauttimiseksi. Miksi ei elää "hyvää elämää", kun siihen kerran on mahdollisuus? -18
Alue: Aihe vapaa
up