(Avio)eronnut! Oliko merkkejä etukäteen ilmassa?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:19"]

Kuinka kauan olitte yhdessä ja kuinka nopeasti menitte naimisiin? Miksi ero tuli? Oletko jälkikäteen tajunnut, että lopputuloksen olisi voinut etukäteen arvata? Tuntuiko sinusta jo suhteen aikana millään tasolla epävarmalta?

[/quote]

Olimme viisi vuotta yhdessä ennen kuin menimme naimisiin. Naimisissa olimme 10 vuotta, ja siitä viimeiset kaksi vuotta oli melko kamalia; riitaisia, mykkäkoulua, ei yhteistä petiä, ei asiaa toiselle jne. Naimisiin en olisi alunperin mennyt jos en olisi ollut vakaasti sitä mieltä että tämän miehen kanssa olen eläkeikään asti.

Jälkiviisaana voin sanoa ettei olisi kahta vuotta kannattanut sinnitellä ja yrittää, mutta onpahan ainakin kaikki keinot kokeiltu liiton pitämiseksi pystyssä mutta tuli sekin aika kun piti nilkuttava hevonen ampua.

2 jatkaa:

avioeroon vaikutti moni eri asia jotka kasaantuivat kahden viimeisen vuoden aikana. Ei oikeastaan yhtä yksittäistä syytä.

Aika hurjaa, 2. Miten te selvisitte aiemmista suhteen suvannoista? Mikä teki tästä viimeisen?

Miksi ero tuli? Miehelle tuli joku neljänkympin villitys, ja alkoi kiinnostaa uudestaan juhliminen ja nuoremmat naiset. Yhtenä päivänä herra vaan ilmoitti, että hän on löytänyt minua 13 vuotta nuoremman blondin ukrainalaisen, ja sanoo rupsahtaneelle akalle byebye nyt. Ja lähti samana päivänä myös. 

Ennakkomerkkejä? No, kai se villitys yleensä jonkinlainen oli, se että mies joka oli viihtynyt ennen kotosalla, alkoi haluta käydä poikien kanssa baareissa, juoda enemmän, matkustella kaverien kanssa. Mutta ei ne meidän kummankaan mielestä nämä asiat ongelmiin meidän suhteessa liittyneet, vaan miehen omaan villitykseen, jossa halusi vielä olla hetken nuori ja vapaa. 

Menimme naimisiin noin vuoden seurustelun jälkeen. Ennen tuota miehen villitystä ei ollut koskaan mitään epävarmuutta suhteemme suhteen. Villityksen aikana aavistin kyllä, että tämä voi hyvinkin päätyä eri teille, vaikka monet vakuuttivat että kyllä se siitä rauhoittuu kunhan vuoden-pari leikkii nuorta taas. No, rauhoittui se, nyt sillä on ukrainalaisen nuorikkonsa kanssa jo 2 pientä lastakin ja jumissa on perhe-elämässä taas ;)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:30"]

Aika hurjaa, 2. Miten te selvisitte aiemmista suhteen suvannoista? Mikä teki tästä viimeisen?

[/quote]

Aiemmin selvittiin riitelyt puhumalla ja puhaltamalla yhteen hiileen. Sitten tapahtui erinäisiä asioita jotka kumpainenkin käsitteli omalla tavallaan ja erikseen eikä sittemmin ollutkaan enää yhteistä hiiltä johon tosiaan puhaltaa. Oli sen kahden vuoden aikana ihan hyviäkin hetkiä, ei sitäkään aikaa olisi jaksanut yrittää jos ei olisi ollut pilkahdusta paremmasta. Kokeilimme vähän kaikkea, terapiaa yksin ja yhdessä, asumuseroa jne.

Sitten tuli vaan hetki kun kumpikin oikeasti totesi rehellisesti ettei enää oikeasti jaksa yrittää.

Niin hemmetin raskasta kuin se olikin, se oli myös helpottavaa.

Oli, varmaan ihan alusta asti.

Mutta minä päätin, että ainoastaan sellaiset suhteet on pysyviä joista ei erota. Joten jos on kerran päätetty pysyä yhdessä, niin sitten pysytään.

Vielä puoli vuotta ennen eroa koko ero oli mahdoton ajatus. En, minä en aio epäonnistua, enkä erota. Joihan se mies, mutta ei sentään lyönyt eikä pettänyt eikä pelannut. Monen monituista kertaa hain sen perheylpeyden ja perheyhteyden, riidoissakin yritin sanoa että me ollaan samalla puolella...

Mutta mies oli samalla puolella enää Kuningas Alkoholin kanssa. Ei perheensä.

Eron jälkeen mies kyllä sanoi, että tämä tuli vähän yllättäen.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 15:30"]

Aika hurjaa, 2. Miten te selvisitte aiemmista suhteen suvannoista? Mikä teki tästä viimeisen?

[/quote]

Aiemmin selvittiin riitelyt puhumalla ja puhaltamalla yhteen hiileen. Sitten tapahtui erinäisiä asioita jotka kumpainenkin käsitteli omalla tavallaan ja erikseen eikä sittemmin ollutkaan enää yhteistä hiiltä johon tosiaan puhaltaa. Oli sen kahden vuoden aikana ihan hyviäkin hetkiä, ei sitäkään aikaa olisi jaksanut yrittää jos ei olisi ollut pilkahdusta paremmasta. Kokeilimme vähän kaikkea, terapiaa yksin ja yhdessä, asumuseroa jne.

Sitten tuli vaan hetki kun kumpikin oikeasti totesi rehellisesti ettei enää oikeasti jaksa yrittää.

Niin hemmetin raskasta kuin se olikin, se oli myös helpottavaa.

[/quote]

Kiitos että jaoit tämän.