Ylellisyyttä elämään

Aika harmaata puurtamista joka päivä. Viikot vierii, eikä viikonloppuisinkaan ole ollut tilaisuutta ottaa iloa irti arjesta. Ajattelin juuri tässä, että eihän se vaikeaa olisi, jos vaikka työnantaja tarjoaisi jonkun yllätys-shampanja-brunssin jonain tylsänä torstaiaamuna. Tottahan ne glögit saa, mutta niistä en välitä, ja eihän se mikään yllätys ole, kun se kuitenkin on joulukuun alussa jokatapauksessa.

Ystäviä minulla ei ole, kuka minua kutsuisi, eikä varmaan kukaan edes tulisi, jos kutsuisin hörppäämään lasillisen joku arki-ilta. Mitään isompia kekkereitä en osaa enkä jaksa järjestää, kun pelkästään päivämäärän sopimissähellys saa jo motivaation häviämään. Kukaan ei tajua, että haluaisin viettää heidän kanssaan aikaa, jos kutsun esitän. Ja kutsujen idea on juuri se, että useampi ihminen poikkeaisi samaan aikaan samaan paikkaan, eikä niin että päivystän niiden tarjottavien kanssa useamman viikon perjantait ja lauantait. Muistatko, kun sinua viimeksi kutsuttiin johonkin - menitkö vai sanoitko, ettei sinulle sovi? Siinä tapauksessa, esititkö vastakutsun, vai ettekö ole vieläkään tavanneet?