Lue keskustelun säännöt.
Onko onnellisia kahden pienen lapsen äitejä?
04.09.2006 |
Poikkeuksetta kaikki tuntemani äidit ovat luhistuneet väsymyksestä sen jälkeen kun perheeseen on syntynyt toinen vauva, parisuhteet ovat ajautuneet karille, mielenterveysongelmia ilmaantunut jne. Sama kuvio näkyy täällä av:llakin. Pelottaa, sillä itse odotan toista (yllätysraskaus) ja eka lapsi on vasta vuoden. Väijyyköhän sama kohtalo meidänkin perhettä.
Kommentit (14)
Ja siksi myös onnellinen. Väsynyt toki aika ajoin, muttei mitään maata kaatavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut väsynyt enkä ole valvonut yhtään yötä. Parisuhde ei ole kärsinyt yhtään.
Lapset ovat 4 ja kohta 2 ja elämäni parasta aikaa ovat olleet juuri nämä vauvavuodet!
En hirveästi odottanut äitiydeltä yhtään mitään, mutta ihanaa tämä on ollut! Välit mieheen ovat paremmat kuin koskaan, elämä on joka päivä aina vaan ihanaa ja itkettää, että tähän tajusimme ruveta.
Jos parisuhde on hyvä + sen eteen tehdään töitä, ei se todellakaan pieniin lapsiin kaadu.
aivan ihanat noin 1vuotiaat kaksoset ja sit 3 viikkoo vanha pikkunen ja tosiaan oon onnellinen eikä väsymys vaivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tapahtunut mitään isoja luhistumisia. Parisuhdekin on vain parantunut. Lapset ovat siis 2-v ja 5-v.
lapsilla ikää 2 ja 4. tosin kyllä mullakin oli luhistuminen lähellä sillon kun vauva valvotti ja huusi allergioitaan ja esikoisella uhma pahimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi pientä lasta (kaksoset tosin) ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan. Välillä tietysti väsyttää aivan järkyttävän paljon, mutta olen NIIN onnellinen ja tyytyväinen elämääni, etten uskonut tämän olevan mahdollista.
Suomalaiseen luonteenlaatuun kuuluu se, että valittaminen on ok, mutta onnestaan kertominen ei. Siksi ehkä saattaa tuntua siltä, että kaikilla menee huonosti.
Onnea! Nauti lapsistasi!
Ja ikäeroksi tulis 2,5v..
Kyllä vähän kauhistuttaa, olen nimittäin jo tässä aiemmin potenu lievää masennusta ja väsymystä...
Mutta niin ajattelin että jos tämä vauva pidetään (ei vielä päätetty), niin mä aijon neuvolassa puhua ja puhua omista tunteista. Ja vaatia itselle apua jos siltä tuntuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jaksoin aloittaa opiskelut ja hoitaa samalla lapset kotona, kun kuopus oli 1v3kk, joten en mitenkään erityisen väsynyt ollut. Voi mennä ihan kivastikin!
Tällä hetkellä on kolme pientä (5,3,2) ja neljäs pieni tulossa. Ei pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti olen vähän väsyneempi kuin normaalisti, mutta enpä missään luhistumis tilassa;) Meillä on esikoispoika 2-v (kunnon terroristi-Teemu!) ja vauva-tyttö 5 viikkoa, joka ei nuku muualla, kuin sylissä (muuten alkaa huuto. Neiti onkin varsin temperamenttinen..) ja öisin ihan liki tissi suussa!! Joillekin voisi olla liian raskasta.. Onneksi ei ole minulle. Minusta tää on ihanaa aikaa. tietty tuo uhmis saa höyryn nousemaan äidin korvista ja yöt ois ihana nukkua ilman herätyksiä, mutta en (ainakaan vielä!) koe tätä liian raskaaksi. parisuhteelle jää (luonnollisestikin) vähemmän aikaa, mutta kyllä noita lakanoita tulee lapsista huolimatta pöllyyteltyä ihan mukavasti;) Kunnon pusu päivässä pitää mielen hyvänä! Minun tapauksessa kaikki lähtee korvien välistä.. Positiivinen ajattelu kannattaa;)
Suurin muutos oli esikoisen tuleminen. Nyt sujuu vauvan hoitokin ihan rutiinilla. Parisuhde kukoistaa ja molemmille jää aikaa myös omille harrastuksille. Uni on usein vähillä, mutta viikonloppuisin vuorottelemme ja niinpä seuraavalla viikolla jaksaa taas. Alkoholia emme käytä juuri ollenkaan, emmekä paljon kyläile.
Lapset ovat olleet perusterveitä, hyviä nukkumaan ja syömään.
Elämä tasapainossa lasten, miehen, työn ja harrastusten suhteen. On ihana olla kotona mutta on aina myös kiva mennä töihin.
Parisuhde vaan parantunut vuosien ja lasten myötä: ei enää turhia riitoja ja kinoja, ei liikoja odotuksia toiselle osapuolelle. Läheisyys on säilynyt, samoin hellyys.