Abortti vai iltatähti?

Tsemppiä, mitä sitten päätätkin. Itse toivoisin vahinkoa: järkisyyt ovat neljättä lasta vastaan, mutta haluaisin niin kovasti vielä yhden rakkaan ihmisen perheeseemme.

Kiitos taas kaikista kommenteistanne! Jos saan vauvan, haluan imettää häntä pitkään kuten imetin aikaisempiakin lapsia, joten töihin paluu onnistuu aikaisintaa yhden vuoden iässä, vaikka mies silloin jäisikin hoitamaan lasta.

Varasin huomisaamuksi ultran sikiön iän määrittämistä varten, ja koitetaan sen jälkeen tehdä jonkinlainen ratkaisu. Jos päädytään aborttiin, haluan hoitaa sen mahdollisimman nopeasti. Enkä halua tehdä sitä julkisessa terveydenhoidossa, koska en halua toimenpiteen pomppaavan ruudulle joka lääkärikäynnin yhteydessä. Vielä en kuitenkaan yhtään osaa sanoa, mihin tässä päädytään.

Olen ehkä todella itsekäs, mutta olen niin odottanut tätä vaihetta, kun lasten kanssa voi retkeillä ja harrastaa niin, että kaikki saavat osallistua. Kyllä aika moni juttu vaan menee ohi, kun on pieni vauva perheessä, esim. yhteiset vaellukset ja laskettelureissut, joihin toisaalta 5-vuotias jo hyvin kykenee. Välillä käy mielessä, että ainoa syy lapsen pitämiseen olisi se, että sillä tavalla vältyn tekemästä abortilta. Kyllähän siitä varmasti yhtä rakastettu lapsi tulisi, mutta elämä muuttuu taas moneksi vuodeksi aika tavalla.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:13"]Kiitos taas kaikista kommenteistanne! Jos saan vauvan, haluan imettää häntä pitkään kuten imetin aikaisempiakin lapsia, joten töihin paluu onnistuu aikaisintaa yhden vuoden iässä, vaikka mies silloin jäisikin hoitamaan lasta.

Varasin huomisaamuksi ultran sikiön iän määrittämistä varten, ja koitetaan sen jälkeen tehdä jonkinlainen ratkaisu. Jos päädytään aborttiin, haluan hoitaa sen mahdollisimman nopeasti. Enkä halua tehdä sitä julkisessa terveydenhoidossa, koska en halua toimenpiteen pomppaavan ruudulle joka lääkärikäynnin yhteydessä. Vielä en kuitenkaan yhtään osaa sanoa, mihin tässä päädytään.

Olen ehkä todella itsekäs, mutta olen niin odottanut tätä vaihetta, kun lasten kanssa voi retkeillä ja harrastaa niin, että kaikki saavat osallistua. Kyllä aika moni juttu vaan menee ohi, kun on pieni vauva perheessä, esim. yhteiset vaellukset ja laskettelureissut, joihin toisaalta 5-vuotias jo hyvin kykenee. Välillä käy mielessä, että ainoa syy lapsen pitämiseen olisi se, että sillä tavalla vältyn tekemästä abortilta. Kyllähän siitä varmasti yhtä rakastettu lapsi tulisi, mutta elämä muuttuu taas moneksi vuodeksi aika tavalla.
[/quote]
Moni asia jää todellakin välistä ja tekemättä kun on vauva perheessä. Ja kun on jo kerran asennoitunut, että pahin on ohi niin vauva-aika oli todella raskas vaikka apujakin oli! Mieti tarkkaan oman jaksamisen kautta

Itse en voisi tehdä aborttia.. lapset on ihania! Ehdottomasti iltatähti!

Olen ollut kutakuinkin samassa tilanteessa. Ensimmäisen kerran raskaustesti sai minut shokkiin. Päätimme kuitenkin antaa neljännen tulla ja np ultrasta lähtien olin onnellinen tulevasta vauvasta. Raskaus ei ollut helppo, mutta lapsi on aivan yhtä rakas kuin edellisetkin. Äp raha jäi minullakin pieneksi, mutta se on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika elämästä... Nyt jos kysyttäisiin kannattiko lapsi pitää, sanoisin että ehdottomasti. Aborttia katuisin varmasti, lastani en hetkeäkään...

Sullahan on ihan eritavalla apua jo omista isommista lapsista, kun muidrn lasten kohdalla.

Aina kun mies ja nainen harrastaa yhdessä seksiä, on raskaus mahdollinen. Kaikki ehkäisykeinot voi pettää, jopa sterilisaatio. Tätä harva ottaa huomioon. Jos  ei ehdottomasti halua lasta, suosittelen selibaattia. Tai itsetyydytystä. Abortti ei ole ehkäisykeino!

Onnea! Vauva on aina iloinen asia. Abortti jäisi kalvamaan mieltäsi hautaan saakka.

Mihin ratkaisuun päädyit ap?

2

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:11"]Aina kun mies ja nainen harrastaa yhdessä seksiä, on raskaus mahdollinen. Kaikki ehkäisykeinot voi pettää, jopa sterilisaatio. Tätä harva ottaa huomioon. Jos  ei ehdottomasti halua lasta, suosittelen selibaattia. Tai itsetyydytystä. Abortti ei ole ehkäisykeino!

Onnea! Vauva on aina iloinen asia. Abortti jäisi kalvamaan mieltäsi hautaan saakka.
[/quote]
Oletko oikeasti näin tyhmä vai teeskenteletkö?

Noilla spekseillä mulle abortti olisi ainoa vaihtoehto.

Ja olikin. En mä halunnut lähteä enää siihen vauva-arjen pyörteisiin neljäkakkosena. Toki mun neljä lasta olivat siinä tilanteessa teinejä. Nuorin 13 vuotias.

Samalla laitettiin kalusto nippuun ja nautin nyt elämästästi. Siitä on nyt kolme vuotta enkä kadu hetkeäkään.

sama mies 21 vuotta, ydinperhe. Tää abortti on meidän luurankomme, ei edes lapsille kerrottu.

Minä olin iltatähti. Äitini oli saman ikäinen kuin sinä kun sai minut. Nuorin sisaruksistani oli tuolloin jo 11v. Ryhdyin miettimään tekstisi luettuani, että mitä jos itse olisin jäänyt syntymättä. Äidilläni oli tilanne täysin päinvastainen kuin sinulla ja perheellänne kokonaisuudessaan. Mieti vielä, ole kiltti.

2

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 09:13"]

Mitä pitäisi tehdä?!

[/quote]

Tee sama mitä olisit halunnut oman äitisi tekevän sinun kohdallasi.

Mitäs jos tällä kertaa ottaisit ja ostaisit kaiken mahdollisen avun? Vauva-aika voisi olla helpompaa. Meillä on neljä lasta myös, joten tiedän mielestäni, mistä puhun. Vauva-aika on usein rankkaa, mutta yhteistyö ja hyvä asenne auttavat. Hemmottele itseäsi raskausaikana ja tee vauvasta yhteinen koko perheen asia hänen synnyttyäänkin. On aika lyhyt normaalisti se hankalin aika. Kyllä elämä normaalisti sitten taas helpottaa. Tietysti riskejä on. Mutta onko mahdollisimman helppo elämä todella niin tärkeää?

Mikä on lapsen isän mielipide? Onko hän valmis jäämään kotiin hoitamaan vauvaa?

Vauva ei ole vauva kauaa. Häpeä itseäsi kun suunnittelet lapsesi tappamista.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 09:13"]

Mitä pitäisi tehdä?!

[/quote]

Tee sama mitä olisit halunnut oman äitisi tekevän sinun kohdallasi.
[/quote]

Komppaan!!!

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 09:13"]

Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja odotan nyt neljättä lasta. Muut lapset ovat iältään 5-, 8- ja 10-vuotiaat. Ajatus uudesta vauvasta ahdistaa muun muassa seuraavista syistä:

- raskausvaivat, ovat pahentuneet kerta kerralta ja viimeksi kärsin muun muassa peräpukamista ja suonikohjuista

- vapauden menetys, elämä on nyt aika helppoa ja mukavaa vauvavuosiin verrattuna, lapset voivat olla hetken keskenäänkin käydessäni kaupassa tai lenkillä. Kun on ollut raskaana tai imettänyt 7 vuotta putkeen, tuntuu kaiken aloittaminen alusta raskaalta

- ura, teen jatko-opintoja yliopistolla ja minun pitäisi aloittaa uudessa kiinnostavassa työpaikassa toukokuussa (laskettu aika heinäkuussa)

- talous, koska olen opiskellut viime vuodet, äitiysrahani tulee olemaan todella pieni. Toukokuussa alkavan työn piti tuoda  vihdoin huojennusta talouteemme

- tavarat(!), olen aktiivisesti hankkiutunut eroon kaikesta vauvatavarasta eikä meillä ole MITÄÄN jäljellä. Kaikki pitäisi siis hankkia uudelleen taas kerran...

Ainoat vauvan pitämistä puoltavat seikat ovat:
- ahdistus abortista, ajattelen nykyisiä lapsiani ja mietin, jos joku heistä olisi jäänyt syntymättä
- meillä on tiivis perhe ja iso koti, johon vauva kyllä mahtuisi
- sisarukset olisivat kuitenkin innoissaan uudesta pikkusiskosta- tai veljestä

Kuitenkin näen tulevaisuuden melko näköalattomana, jos tiedän, että seuraavat pari vuotta menevät taas univelassa ja jatkuvaa hoivaa tarvitsevan pikkuihmisen palveluksessa, ahdistaa. Mieheni on samoilla linjoilla, ei ole innoissaan lisälapsista mutta tietää, että teoriassa kyllä selviäisimme.

Mitä pitäisi tehdä?!

[/quote]

No eihän kukaan voi sinun puolestasi päättää, mutta kerrompa oman tarinan.

Itse raskauduin kans ehkäisystä huolimatta 36 vuotiaana, Lapset oli jo 9v ja 11v eli elämä oli aika helppoa. Alku oli aivan hirveä järkytys, koska olimme päättäneet lapsiluvun olevan täysi ja elämänmenomme oli jotenkin niin soljuvaa ja sujuvaa että tuntui ihan hirveältä jotta sitä tulisi "keikuttamaan" yksi vastasyntynyt.

Abortti ei kuitenkaan tuntunut minusta oikealta ratkaisulta, ajattelin että asia vaivaisi minua loppuelämän ja päätimme pitää lapsen. Olihan elämämme kuitenkin aivan kunnossa parisuhdettamme myöten. Onneksi pidin lapseni, vauva syntyy ihan piakkoin ja koko perhe odottaa malttamattomana. Isoveljet ovat tulevasta pikkusiskosta ehkä eniten innoissaan. Tottakai ikä on tuonut erilaisia vaivoja jo raskauteenkin ja tämä viimeinen on ollut kyllä ehdottomasti kamalin raskaus kaikista kolmesta. Silti näen asiassa nyt aivan eri tavalla hyviä puolia. Ja olen todella onnellinen että pidimme lapsen. Tiedän että vauvavuosi tulee olemaan varmasti rankka valvomisineen koska en ole enää "nuori". Uskon sen silti olevan helpompi kuin kakkosen synnyttyä, jolloin esikoinen oli 2v taapero. Nyt kuitenkin isommista lapsista on apuja ja parin vuoden kuluttua ihan lastenhoidossakin. Sen olen jo kyllä neuvolassa ilmoittanut että heti jälkitarkastuksen jälkeen haluan sterilisaation, koska lapsilukumme on nyt täynnä ja ehkäisyyn en enää kohdallani luota. 

Itsellä ainakaan tämä ei enää katumukseksi voi kääntyä että pidinkin lapsen, rakastan jo nyt syntymätöntä tytärtäni niin paljon. Ja myös mieheni alun järkytys on kääntynyt pelkäksi positiiviseksi mieleksi. Tsemppiä sinulle, päätätkin sitten ihan mitä vain. 

Iltatähti? Kuopus on 5v, hei haloo!