Raskauskilot ahdistaa, mutta eihän tällaisesta voi puhua kenellekään

No eiköhän jokainen odottava äiti ole tuon kokenut :) Ei se odotus ole koko ajan vaan söpön mahakummun silittelyä ja upeiden muotojen ihastelua :D Vaikka välillä on ihanaa kun on nyt kunnon jättitissit ja maha kauniin pyöreä, niin kyllä nuo tukkireidet ja löllöt käsivarret saisi häipyä. Vaikka kiloja ei ole tullut ihan hirveitä, jännittää miltä tämä vartalo vielä tulee näyttää kun nyt rv 24 :) Mutta kaikki tunteet on normaalia, kyllä mulla ainakin neuvolassa ihan kysytään että miltä raskauskilojen tulo ja muuttunut vartalo tuntuu :)

Tee asialle jotain eläkä kerjää sääliä.

Täällä samoissa fiiliksissä mennään..

Mä voin puida sun kanssa asiaa. Viikkoja 12 ja kiloja tullut lisää jo 5. Ainoastaan sen vuoksi, että jatkuva, viikolta 6 alkanut raskauspahoinvointi pysyy kurissa pelkällä tunnin välein syömisellä. Herään usein myös keskellä yötä pahoinvointiin joka ei taltu kuin syömällä. Turvotustakin vatsassa on valtavasti. Näytän kamalalta. Mitkään muut kuin raskausvaatteet eivät ole mahtuneet päälle viikosta 4 lähtien turvotuksen vuoksi ja siksi, että ahdistaa jos yhtään vaate kiristää vatsaa. 

Yhtään ei lohduta, että viime raskaudessa keräsin 27 kiloa. Niistä 20 lähti ensimmäisen kuukauden aikana (synnärille jäi lähes 10 kiloa). Näytin loppuraskaudessa jättiläiseltä. Enkä ollut edes valtavan turvonnut. Vauva oli normaalikokoinen, ei raskausajan diabetestä.

Ja joo joo, on pinnallista ja yyh nyyh mutta silti ärsyttää. Varsinkin ne, jotka heittelee kommentteja siitä kuinka raskaana ei sais lihoa kuin sen 10 kiloa tai että ei tarvii sit syödä kahden edestä. Tulkaa te kestämään tätä kuukausien krapulaa joka helpottaa vain syömällä (ei edes herkkuja vaan normaalia ruokaa!). 

Hankkiudu samassa tilanteessa olevien seuraan niin huomaat että aika montaa muutakin ahdistaa ihan samat asiat. Kyllä me ainakin kavereiden kanssa puhuttiin tuosta.

En siis ole enää raskaana, vaan vauva on jo syntynyt. Raskausaikana en oikein ehtinyt asiaa murehtia, kun olin niin huonossa kunnossa koko ajan, mutta nyt asia muistuttaa koko ajan. Ei ole oikein ketään sellaista, jolle viitsisin puhua tästä, tai jos joskus joku sellainen on ollut, on ollut lapsia paikalla - mun mielestä oman vartalon negat. arviointi ei ole lapsen korville sopivaa.

Ap

Samoin mua ahdistaa raskauskilot. Rv 27 mulle on tullut 7, 5 kiloa. Se ei edes ole paljon, mutta silti ahdistaa. Mä vertaan painonnousua edelliseen raskauteen ja seuraan edellisestä neuvolakortista, että painoa ei tulisi ainakaan enempää kuin viimeksi. Asetan painonnousu tavoitteita joita ei saa ylittää. Varmaan pitäisivät mua ihan hulluna jos uskaltaisin myöntää neuvolassa. Mulle paino on tosi arka paikka ja edellisessä raskaudessa sain neuvolalääkäriltä moitteita liiallisesta painonnoususta (yht. Lopuksi 15 kg). Panikoin etukäteen jokaista neuvolapunnitusta moitteiden pelossa.

Mua ahdistaa löysä mahanahka ja raskausarvet todella paljon, inhoan omaa kehoani ja mietin pakonomaisesti kuntoilua ja pelkään, että mitä sitten kun voiteet + kuntoilu ei auta. Olen tutkinut jo plastiikkakirurgiaa...

Muut vain sanovat, että ole armollinen itsellesi ja synnytyksestä on vain niin vähän aikaa... Ole ylpeä arvista kun olet saanut lapsen... Mahdolliseen kirurgiaan he sanovat, että sitten vasta kun olet tehnyt kaikki lapsesi.

Toisien sanoen mun pitäs vaan kestää se, että monta vuotta menisi oman kehon inhoamisessa?

Mulla sama tilanne. Vauva 2 kk, liikakiloja 10-15. kiloja tuli, vaikka söin enimmäkseen ihan tavallista terveellistä ruokaa. Oma ulkonäkö ahdistaa, mutta eipä sille nyt oikein voi mitään, kun imettäessä ei saa laihduttaa.

Nr 10 jatkaa: rinnat on jo eka imetyksen jäljiltä rumat ja riippuvat ja maha on tosi arpinen, napa valtava kraatteri. Lapset ovat maailman ihanimmat, mutta oma itsetunto ja seksuaalinen itsetunto kärsinyt :/

Minä kanssa tahtoisin vaan hautautua kotiin kilojen kanssa, niitä jäi 7-10 riippuen mistä katsoo. Synnytyksestä on jo yli vuosi. Tuntuu lihavalta ja arvottomalta. Mietin kuinka muut katsovat myös kuinka pullea olen, en kehtaisi palata töihin. Olen harkinnut jopa tupakoinnin uudelleen aloittamista. Joo ja olen katsonut mitä syön ja lenkkeillyt mutta ei auta. Imetyksen lopetin äskettäin. Yyh. Ja lapsia siis jo useampi, ekasta sain kanssa ylimääräistä ja sitten laihduin kaiken pois ja pysyivät pois seuraavat raskaudet mutta nyt tässä kuopuksen odotuksesta ja Synnytyksestä taas jämähtivät. Kai tää läski joskus vielä tästä sulaa :D

Musta tuntuu vaikka nyt kaupungilla kävellessä, että kaikki katsoo, että tuossa se läskimamma menee (tiedän, ettei kukaan tuijota, mutta silti). Tapaan ens viikolla kavereita, joita näen harvoin, eikä huvittais tavata yhtään ketään, kun oon näin paksu. Mulla on vielä niin mahdottoman ruman mallinen vartalo, oon oikein ihmosen irvikuva.

Viimeksi lähes kaikki raskauskilot jäivät sairaalaan, nyt sinne jäi kolme. Painoa tuli suunnilleen saman verran.

Ap

Muuttakaa ruokailutottumuksia! Pari kuukautta ja tilanne parempi. Nyt vaan päätöstä kehiin.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 22:07"]

Muuttakaa ruokailutottumuksia! Pari kuukautta ja tilanne parempi. Nyt vaan päätöstä kehiin.

[/quote]

Ei nyt oikein voi muuttaa, kun imetän. Pitää syödä paljon. Syön monipuolisesti, en puputa leipää, herkuttele jatkuvasti, napostele tai juo sokerisia juomia. Mutta laihtumiseen pitää kuitenkin syödä vähemmän kuin kuluttaa, ja liian vähäinen syöminen näkyy sitten siinä, että maito vähenee.

Ap

Itseä ei niinkään harmita kilot vaan ruumiin muotojen muuttuminen, arvet, hiusten lähtö, silmäpussit jne. Ja synnytyksestä on aikaa ihan reippaasti ja nää kyllä jäi. Yleensä pystyn tsemppaamaan, että first world problems mutta sitten kun juuri menee esim tapamaan vanhoja ystäviä tai pääsee ulos tms niin kyllä ihan rehellisesti vituttaa.