Tulin luokkakokouksesta, kamalan paha mieli...
Taustatietoja: kiusasin porukassa ala- ja yläasteella erästä luokkakaveriani. Tämä kiusattu tyttö oli siis erilainen, ja hänen kaikki mielipiteensä, mielenkiinnonkohteensa, tyylinsä ja musiikkimakunsa poikkesivat meistä muista (ja kaiken lisäksi hän oli ulkomaalainen ja puhui siksi oudosti). Pakko myöntää, että teimme tämän tytön elämästä helvettiä, ja hän itki usein koulussa. Ja en oikeastaan kadu sitä edes niin paljoa, sillä tämä tyttö oli muutenkin aika ärsyttävä...
Nyt aikuisena (olen siis 30-vuotias) olen lyhyt ja rupsahtanut. En ole edes kaunis, oikeastaan olen aika rumakin. No, minut oli siis kutsuttu luokkakokoukseen, johon tuli myös tämä kiusattu tyttö (tai siis nykyäänhän hänkin on jo 30). Ennen hänen paikalle saapumistaan minulla oli hyvä ja iloinen mieli, kun näin, ettei kukaan muukaan (meitä oli silloin luokassa 21, paikalla oli nyt 16 henkeä) näyttänyt enää samanlaiselta kuin nuorempina. Moni oli hieman lihava, eikä paikalla ollut ketään kaunista. Kunnes se nainen tuli paikalle, jota olin kiusannut...
Siis vau! Hänestä oli tullut todella kaunis, ja hänellä oli päällään tyylikkäät vaatteet ja arvokkaita koruja. Hän oli sopusuhtaisen ja elegantin näköinen. Ja hän on siis nykyään naimisissa jonkun todella rikkaan miehen kanssa ja asuu ulkomailla! Hänellä on myös itsellään todella hyvä ura. Tällä naisella on myös tytär ja toinen lapsi tulossa. Itse taas kärsin lapsettomuudesta, ja olen eronnu viidesti (tällä hetkellä sinkkuna). Voi sitä kateuden määrää, jota häntä kohtaan tunsin! Melkein itkettää! Haluaisin itsekin, että minulla olisi asiat samalla lailla!
Kommentit (19)
Kiva provo. Muista, ainoastaa otettu lääke auttaa.
Opettavainen tarina, jos sattuisi olemaan totta. Valitettavasti vain sepitit sen pääsäsi.
Vaikuttaa ihan joltain kiusatun fantasialta.
Vai kävikö sittenkin niin että sinä kiusattuna rupsahdit ja kävit luokkakokouksessa vain toteamassa että kiusaajistasi on tullut kauniita menestyjiä? Näin se karma toimii oikeassa elämässä.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 18:32"]
Vaikuttaa ihan joltain kiusatun fantasialta.
[/quote]
Juu, joltain kiusatun teinitytön fantasialta.
Niin. Onks toi nyt sitten hyvä karma vai paha karma? Mitä itse arvelet?
Olisipa ihme jos joku muu täältä ei olisi käynyt samaisessa kokouksessa.
Porvoossa luokkakokoukset on torstaisin ja alkuillasta. Meilläpäin ne tuppaa olemaan perjantai tai lauantai-iltaisin, koska usein luokkakokuksiin liittyy jotain epävirallisempaakin ohjelmaa (lue: ryyppäämistä). Mutta ei toki Porvoossa, siellä vain kahvitellaan sivistyneesti.
Totta tämän tyyppiset tarinat voivat olla! Itselläni hyvää kokemusta! Olin itse kiusattu ala-asteella ja meno vain paheni yläasteella. Olin ujo, epävarma, en osannut puolustautua tarpeeksi ärhäkkäästi ja olisin varmasti kuollut ilman kolmea ihanaa ystävääni. Kiusaajani sanoivat minun olevan tyhmä, ruma ja lihava ja tämä iskostuikin päähäni piiiiiiiiitkäksi aikaa. Onneksi koulu sentään meni kohtuullisen hyvin ja lukion jälkeen jatkoon kauppikseen. Vuodet kuluivat, valmistuin, menin töihin, ura lähti hyvään vauhtiin, matkustelin paljon ja olin pitempiäkin aikoja ulkomailla. Itsetuntoni nousi huimasti lukion jälkeen lähdettyäni opiskelemaan ja kun sain useita kertoja kuulla olevani todella kaunis ja ihailijoita ja ulospyytäjiä riitti ja lopulta törmäsin ihanaan mieheen jonka kanssa kihlauduin. Lähes 15 vuotta yläasteen loppumisen jälkeen olen joitakin kertoja tavannut pahimpia kiusaajiani ja voin todella sanoa että karma is a bitch. On eronneita wt- ja- äitejä vailla koulutusta ja lapsia useammalle miehelle, rankan lihomisen ja huonojen elämäntapojen myötä rupsahtaneita, kotikonnuille jämähtäneitä juntteja ja täytyy kyllä myöntää että tunnen melkoista ylemmyydentunnetta näihin nähden. En tiedä oliko kiusaaminen se joka laittoi yrittämään ja uskomaan parempaan ja toteuttamaan rohkeitakin ideoita vai mitä tapahtui mutta koen kyllä päässeeni paljon pitemmälle kuin kiusaajani ja olevani paljon menestyneempi. Näinkin voi käydä ja tämä kaikki on täysin totta:)
Tämän tunnistaa provoksi mm. siitä että kerrot olevasi "lyhyt ja rupsahtanut", eli oot oikeasti joku pitkä joka ajattelee lyhyiden ihmisten olevan automaattisesti rumempia/huonompia. Lyhyet itse ei ajattelis niin. Ootko sitten tuo kiusattu itse kenties, tai tuo on joku variaatio sun tarinasta ja haluat tarinoida itsellesi miten sun kiusaajalle tulis paha mieli jos se näkisi sinut nyt.
porvoosta päivää