Arggg, me ei ikinä löydetä asuntoa miehen asenteella!!!

Pakko kirjoittaa, kun ottaa niin pattiin, jos vois vaikka tän jälkeen keskittyä töihinkin.



Pääkaupunkiseudulla asutaan, ja perusongelma on, että ei ole rahaa niin isoon asuntoon kuin oikeesti tarvittaisiin. Toisaalta ollaan saatu säästetyksi mukava summa rahaa, joten kutkuttelisi päästä maksamaan omaa nykyisen vuokrakämpän sijaan, vaikka suhdannehuipusta nyt puhutaankin. Oltaisiin valmiita ottamaan lainaa noin 140000 ¿ 150000 ja pankillekin se olisi ok. (Luulen, että pankki antaisi enemmänkin, mutta pidämme suurempaa lainaa turhan riskaabelina.) Säästöjemme kanssa tuolla summalla saisi kolmion tai pienen neliön rivarista (siis joskus 1980/1990-luvulla rakennetun, ei uutta) ns. kehyskunnasta. Meidän olisi pakko ostaa suht hyväkuntoinen kämppä, koska mies suhtautuu erittäin negatiivisesti remonttipuuhiin, on aika epäkäytännöllinen, ahdistuu pelkästä ajatuksestakin. Ymmärrän kyllä osittain, mutta mielestäni on liioittelua, että pitää esim. jo ajatusta jonkun seinän maalaamisesta ihan kohtuuttomana, vaikka lähipiiristä ois saatavissa ihan kokenuttakin remonttiapua. Itselläni on jatkuvaa lääkitystä vaativa astma, joten osa remonttipuuhista ois mulle sen takia mahdottomia.



Toinen ongelma on se, että mies kai lopulta haaveilee siitä, että hänellä olisi yksi huone omana harrastus/työhuoneena - nykyisessä kämpässä asia onkin näin ja lapsi nukkuu sitten meidän makuuhuoneessa, mistä mulla alkaa olla mitta ihan täynnä (lelut jatkuvasti pitkin olkkaria, kun ei ole lastenhuonetta ym.). Samaan aikaan meille suunnitellaan toista lasta, mieskin juuri eilen puhui innoissaan asiasta¿ Jotenkin mies on sopeutunut siihen ajatukseen, että hänellä voisi olla oma työpöytä vanhempien makkarissa, mutta makkarin pitäisi olla sitten iso, koska ei kuulemma ole valmis luopumaan isosta työpöydästään. Mies olisi valmis muuttamaan suurehkoon kolmioon, jossa toinen makuuhuone olisi tilava, ja kaksi tenavaa tungettaisiin sitten pienempään makuuhuoneeseen. Itse pidän ajatusta melko itsekkäänä. Lisäksi haluaisin pitää mahdollisen tulevan vauvan imetysajan itseni kanssa samassa huoneessa ja tiedän, että mies ahdistuisi, kun ei olisi mitään harrastustilaa. Mielestäni parempi ratkaisu olisi, että hommattaisiin pieni neliö, jossa aluksi ylimääräinen makuuhuone voisi olla harrastus/vierashuoneena, ja myöhemmin hommattaisiin nykyistä pienempi työpiste, jonka vois pohjaratkaisusta riippuen sijoittaa makkariin tai olkkariin. Nyt olisi kiikarissa yksi pieni neliö, jossa nykyisillä asukkailla oli ihan fiksusti sijoitettu työpöytä portaiden alustilassa. Mies ei suostu harkitsemaan asuntoa, koska tilan vähyys kuulemma ahdistaa häntä, ja portaiden alle saisi liian pienen työpisteen. (Oikeasti asunto oli neliöihinsä nähden avara ja fiksusti suunniteltu.) Ei auta, vaikka ehdotan mitä, esim. että menisi puuhailemaan omiaan kannettavan kanssa vaikka ruokapöydälle joskus iltataikaan, jos kaipaa lisää pöytätilaa.



Myönnän, että osa ongelmaa on mun syytä, koska haluaisin nimenomaan rivitaloon. Tämä johtuu siitä, että suvuissamme ei ole kesämökkejä ja sitä kautta mahdollisuutta pihaelämään kesäisin. Kokisin myös helpommaksi, että lasten kanssa pääsisi suoraan ulos. Lisäksi vanhemmissa kerrostaloissa, joista meillä olisi varaa asuntoon, on usein piakkoin tulossa suuria remontteja, jotka nostavat asumisen hintaa ja joita mies kammoksuuu. Vanhemmat rivitaloasunnot ovat usein neliöiltään vähän suurempia, mutta niissäkin on ihan erilainen remonttitarve.



Mies on myös keräilijäluonne, hamstraa tavaraa, mitään ei sais heittää pois tai uusia. Tekisi mieli sanoa, että opettelis remontoimaan ja hommais jonkun vanhan talon, mihin mahtuu harrastuksineen ja tavaroineen. Paitsi tietty tällainen talo olis varmaan niin syrjässä, ettei kelpais sen takia ¿ mies kammoksuu myös auton omistamista (ei mitään ns. vihreitä syitä, vaan ajattelee siitä aiheutuvan vaivaa), joten julkinen kulkuyhteys olisi hyvä olla. Nyt mies on sentään myöntynyt siihen, että jonkinlainen auto hankitaan muuton myötä (autoonkin rahat valmiina säästössä). ÄRSYTTÄÄ!! Me ei varmaan ikinä saada miehen kriteereillä asuntoa, ainakaan, jos hinnat ei merkittävästi laske. Ehkä ei pitäisi edes harkita toista lasta : (



Turhaa laske mitään senkään varaan, että nyt ostettaisiin pienempi ja jatkossa isompi. Mies inhoaa muuttamista ja tämäkin asunnonetsintä on yhtä helvettiä.